Karavaanielämä kestää huhtikuusta lokakuuhun, kertoo Vittikko. Kuva: Rami Marjamäki
Karavaanarielämää ja yritysmaailmaa – Kaisa Vittikolla on ainutlaatuinen elämäntapa
Karavaanarin kesä voi kestää kuusi kuukautta.TilaajalleTampere
Kaisa Vittikko saattaa viettää puolet vuodesta pyörien päällä. Kuva: Rami MarjamäkiKesäkausi saa karavaanarit liikkeelle. Eräs heistä on Kaisa Vittikko, joka viettää noin kuusi kuukautta vuodesta asuntovaunuelämää.
Vittikko sai ensikosketuksen karavaanariuteen vajaat kaksikymmentä vuotta sitten. Se liittyi kesärientoihin.
”Hankin silloin asuntovaunun lähinnä sitä varten, että se tarjosi nukkumapaikan erilaisia musiikkifestivaaleja kierrellessä. Musiikillista karavaanarielämää kesti kymmenkunta vuotta”, Vittikko kertoo.
Vuonna 2017 Vittikko alkoi matkustella Suomessa leirintäalueille. Samalla asuntovaunu vaihtui matkailuautoon.
”Olen aina ollut matkailuhenkinen, eli nautin siitä kun pääsen vaihtamaan paikkaa ja näkemään uusia maisemia.”
Vittikko on karavaanielämän ohella nähnyt monia kuvioita myös yrityselämän puolella, sillä hän on työskennellyt muun muassa siivousalan yrittäjänä, yritysjohtajana kiinteistönhuolto- ja maanrakennusalalla sekä hotellissa päällikkönä.
Vuonna 2020 hänen tyttärensä tuli täysi-ikäiseksi ja tilanne mahdollisti haaveen toteuttamisen pidempiaikaisesti. Vittikko alkoi elää karavaanarielämää huhtikuusta lokakuuhun kierrellen Suomea ristiin rastiin.
”Pakkaan joka kerta yhdellä kertaa mukaan kaiken tien päällä tarvitsemani henkilökohtaisen tavaran. Kotona en käy tuona aikana kertaakaan. Täydennystä hankin tietenkin tarpeen mukaan matkan varrelta.”
Asuntovaunussa on kodin tuntua, toteaa Kaisa Vittikko. Kuva: Rami MarjamäkiMuutama vuosi sitten Vittikko vaihtoi matkailuauton jälleen asuntovaunuun.
”En kokenut matkailuautoa koskaan kodikkaaksi. Koska asun vanussa ison osan vuodesta, on sen tunnuttava kodilta. Otan myös varsinaisesta kodistani joka vuosi mukaan kyltin missä lukee: ’Oma koti kullan kallis.’
Vaunun peruuttaminen vaati kuitenkin alkuaikoina jonkin verran lisätoimenpiteitä.
”Vaununi on varsin pieni ja olen suhteellisen voimakas. Niinpä muutaman kerran irrotin vaunun autosta ja asensin sen käsivoimin parkkiin. Nyt peruuttaminen on kuitenkin ollut hallussa jo pitkään”, Vittikko hymyilee.
Vittikko asentaa vaunun tassuja Härmälän leirintäalueella. Kuva: Rami MarjamäkiYksin asuntovaunun kanssa tiellä liikkuva nainen ei ole mikään tavallinen näky. Leirintäalueiden lisäksi huoltoasemien pihoilla ja teiden varsilla yöpyvä Vittikko myöntää aluksi mukana olleen hieman pelkoakin.
”Pelkäsin alkuaikoina erityisesti sitä, että vaunuun tunkeutuu yöllä joku. Laitoinkin ikkunaan kyltin missä varoitettiin vihaisesta koirasta. Laitoin näkyvästi myös esille isot työturvakengät. Nämä pelot ovat kuitenkin jääneet kokemuksen karttuessa, enkä käytä enää kylttiä enkä kenkiä. ”
Hän on joutunut myös kohtaamaan hieman ikäviä kommentteja.
”Olen elämäntapaani koskevien kysymysten vuoksi kertonut muutamille, etten ole työelämästä vieraantunut likatukkainen hippi, joka elää yhteiskunnan varoilla etsien itseään. Olen myös joutunut kertomaan peseytyväni kaksi kertaa päivässä vaunussa tai yleisissä suihkutiloissa.”
Etätyöt eivät ole paikkaan sidottuja. Kuva: Rami MarjamäkiMukaan on myös mahtunut jälkikäteen naurattavia hetkiä. Eräs sellainen sattui kun Vittikko oli karavaanarielämän alkuaikoina matkassa ystävänsä, hänen lapsen sekä oman lapsensa kanssa.
”Katsoin taustapeiliin, sieltä näkyi vain savua. Lapsia naurattaa vieläkin näky kun heitimme ystäväni kanssa korkokengissä mukana olevista vesikanistereista vettä vaunun renkaisiin viilentääksemme päälle jääneitä jarruja.”
Hän toivoo huonokuntoisia teitä saatavan paremmiksi.
”Esimerkiksi karavaanareiden paljon käyttämä tie Kilpisjärvelle on huonossa kunnossa. Samaisella tiellä on vaunustani irronnut esimerkiksi vessan ovi saranoiltaan.”
”Pelkäsin alkuaikoina erityisesti sitä, että vaunuun tunkeutuu yöllä joku.”
Koska karavaanarit ajavat yleensä hitaammin kuin muu liikenne, näkee Vittikko asian huomioimisen tärkeänä.
”Jos jonoa alkaa syntyä, pyrin väistämään tilanteen salliessa sivuun tai jopa pysähtymään hetkeksi.”
Vittikko aloitti viime vuonna myös uuden alan opinnot, hän opiskelee Tampereella hoitoalaa.
”Nautin jo johtajana ollessani muista ihmisistä sekä heidän tukemisestaan. Mukaani on myös tarttunut varsin hyvä ihmistuntemus, mistä on uudessa työssä varmasti apua. On myös selvää, että karavaanielämäni tulee jatkumaan jossain muodossa valmistumisen jälkeenkin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
