Maaseudun autoilijat hukassa pysäköintimerkkien viidakossa

Monet maalla asuvat pitävät pysäköintikylttejä vaikeasti tulkittavina. Siltä osin heidän ja kaupunkilaisten välillä on selvä ero.

"Maaseudun autoilijat ovat selvästi hämmentyneempiä pysäköintikylteistä, mikä on ymmärrettävää, sillä he kohtaavat maksullisia pysäköintipaikkoja harvemmin kuin kaupunkilaiset", toteaa puheenjohtaja Christian Metsäranta Suomalaisten pysäköintialan toimijoiden Spaty ry:stä.

Maalaiskunnissa lähes puolet autoilijoista pitää maksullisuudesta, aikarajoituksista ja maksutavoista kertovia pysäköintikylttejä epäselvinä. Pääkaupunkiseudulla kylteistä hämmentyneiden osuus jää noin neljännekseen, ilmenee Spatyn kyselystä.

Asuinpaikan lisäksi myös koulutustaso vaikuttaa siihen, miten autoilijat arvioivat kylttien selkeyttä. Yliopistokoulutuksen käyneistä kaksi viidestä pitää kylttejä epäselvinä,.

Peruskoulutaustaisista näin ajattelee harvempi kuin joka kolmas.

Metsäranta arvelee eron johtuva siitä, että korkeakoulutukset ovat kriittisempiä kylttejä kohtaan.

Ikäerotkin näkyvät tutkimustuloksissa. Yli 65-vuotiaista autoilijoista kylttien tulkinnan kanssa arpoo selvästi useampi kuin nuorista. Opiskelijoista suurin osa pitää kylttejä selkeinä.

"Nuoret ovat kasvaneet digitaalisen informaation ympäröimänä ja osaavat tulkita erilaisia merkkejä ja symboleja luontevasti. Vanhemmat autoilijat puolestaan kaipaavat selkeämpää ja yksinkertaisempaa viestintää”, toteaa Metsäranta.

Pysäköinti ei ole ongelma maalaiskunnissa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Tulotason vaikutus on yllättävä. Pienituloiset pitävät kylttejä selkeimpinä kuin suurituloiset.

”Se saattaa johtua siitä, että pienituloiset joutuvat laskemaan jokaista euroa. Virhemaksujen uhka pakottaa lukemaan kyltit huolellisemmin. Suurituloiselle lappu tuulilasissa on korkeintaan harmi, ei katastrofi”, pohtii Metsäranta.

Kylttien suunnittelulle erilaiset vaatimukset ovat haaste. Miten suunnitella kylttejä, jotka ovat ymmärrettäviä kaikille.

Tutkimusyhtiö Bilendin toteuttamaan kyselyyn vastasi 1 000 henkilöä. Tutkimuksen virhemarginaali on 3,1 prosenttia.