”Kaasuttimen purku ja kasaus on paljon helpompaa kuin esimerkiksi pullasiivujen leikkaaminen”, arvioivat vihantilaiset nuoret.
Kaasuttimen putsaus vaatii taitoa ja sopivan verran myös nippelitietoa. Muun muassa sitä opetellaan Sauli Niirasen vetämässä harrastuskerhossa Raahen Vihannissa.
Kerho kokoaa viikottain yhteen noin kymmenkunta yläkouluikäistä nuorta. Kahden tunnin aikana kerholaiset pääsevät toteuttamaan kädentaitojaan muun muassa mopojen parissa.
”Ei ne asiat tuijottamalla ja ihmettelemällä etene.”
”Koulun tarjoamat tilat ovat sen verran pienet, että pärinäpuoli on jouduttu rajaamaan pienkoneisiin. Jos kassassa olisi varaa ja tilat isommat, niin tällä kokoonpanolla olisi mahtavaa kunnostaa vaikka traktori”, ohjaajana toimiva Niiranen kertoo.
Mopojen korjaus ja huolto on kuitenkin takuuvarma mielenkiinnon kohde.
Kahdeksasluokkalainen Elias Kotila, 15, kunnostaa kerhossa omaa mopoaan, mutta ei ole harrastuksensa parissa kuitenkaan vasta-alkaja.
”Pikkupojasta lähtien olen rapannut ja rassannut. Vaikka osaaminen oli alussa hyvinkin laihaa, niin olen vain rohkeasti tarttunut työhön ja opetellut. Ei ne asiat tuijottamalla ja ihmettelemällä etene. Aina kannattaa yrittää. Hiljattain vaihdoin meidän vanhaan traktoriin myös hihnat, joten jos on tahtoa, kiinnostusta ja hyvät työkalut, niin osaamisaluetta voi laajentaa jopa järeämmän kaluston puolelle”, Kotila kertoo.
”Tärkeintä on saada nuoret ylös pelituoleistaan.”
Konemieheksi tunnustautuva Kotila kehuu kerhon ilmapiiriä sekä ohjaaja Niiraselta saamaansa opastusta.
”Kavereiden kanssa on kiva touhuta ja jakaa samalla myös kokemuksia. Ja ei tämä parin vuoden kerhoilu ole muutenkaan mennyt hukkaan. Olen oppinut paljon uutta, kuten säätämään nelitahtikoneen venttiilit. Pientä, mutta tärkeää nippelitietoa tulee koko ajan. Kerhosta saamilla opeilla saan mopon liikenteeseen ja samalla hyvää pohjatietoa myös tulevaisuutta ajatellen. Autoala kiinnostaa, joten näillä näkymin tähtään suoraan ammattikouluun ja sitä kautta ammattiin”, Elias Kotila luonnehtii.
Perusarkeen kuuluvat kädentaidot eivät ole Sauli Niirasen mukaan rakettitiedettä, mutta auttavat elämässä kuitenkin eteenpäin.
”Jokaisella ihmisellä on jokin erityistaito ja mielenkiinnon kohde, joten harrastekerhon päätavoitteena on nostaa ne esiin ja valjastaa tositoimiin. Tärkeintä on saada nuoret ylös pelituoleistaan. Tietokone on hyvä apuväline, mutta se ei saa hallita koko elämää”, Niiranen muistuttaa.
Vihantilaisille nuorille kohdennettu "mopokerho" on osa Suomen harrastamisen mallia, ja yksi monista koulun kerhotoiminnoista, joiden rahoittajana toimii Raahen kaupunki. Noin 2 500 asukkaan Vihanti kuuluu osana Raaheen.
”Olemme onnekkaita, että kylän nuorille järjestetään myös kädentaitoihin painottuvaa harrastetoimintaa. Perinteinen perusopetus ei tarjoa enää entisenkaltaista käytännön opetusta, joten mopokerho tukee osaltaan myös nuorten tulevaisuuden suunnitelmia. Kun harrastusta ruokitaan ja siinä myös kannustetaan, kätevästä mopokerholaisesta saattaa tulla vaikka lentokonemekaanikko tai maatalouskonekorjaaja. Kerhon kautta ovi voi aueta moneen suuntaan”, Niiranen tietää.
”Yksi mieleenpainuvimmista on tapaus, jossa pojat lykkäsivät pajalle mykän mopedin. Hetki sitä porukalla ihmeteltiin, pala kerrallaan purettiin ja sitten korjattiin.”
Onnistumisen iloa. Sitä koetaan runsain määrin Niirasen vetämässä harrastuskerhossa.
”Vetäjänä haluan luoda elämyksiä ja onnistumisia. Periaatteisiini kuuluu, että kerholaiset pääsevät itse tekemään ja kokemaan. Minä vain neuvon, tuen ja opastan. Tähtihetkiä on kuitenkin paljon. Yksi mieleenpainuvimmista on tapaus, jossa pojat lykkäsivät pajalle mykän mopedin. Hetki sitä porukalla ihmeteltiin, pala kerrallaan purettiin ja sitten korjattiin. Lopuksi hörähti tämäkin kampe käyntiin ja kaverukset pääsivät kotimatkalle ajaen."
Äänetön mopedi ei ollut laatuaan ainoa, sillä Niirasen mukaan kerhotiloissa korjaillaan jopa toivottomia tapauksia.
”Osa on melkoisia raatoja, mutta ajamalla ne kuitenkin täältä lähtevät”, Niiranen hymähtää.
”Osa on melkoisia raatoja, mutta ajamalla ne kuitenkin täältä lähtevät.”
Tällä hetkellä mopopainotteisessa kerhossa on vain poikia, mutta riveihin toivotaan myös aihepiiristä kiinnostuneita tyttöjä.
”Heidänkin joukostaan löytyy taitavia tekijöitä. Nykypäivänä ei ole enää miesten- ja naisten hommia. Kaikki tekee kaikkea. Olen opettanut kerhon pojat keittämään kahvia ja minut tunnetaan kotioloissa suun myötäisistä sokerikakuista. Elämässä tarvitaan monipuolisia kädentaitoja”, Niiranen sanoo.
