Emmi Haaraoja aikoo tehdä kurssilla kannellisen käsityökorin. Kuva: Kai Tirkkonen
Jaana häpesi nuorena äitinsä tuohitöitä, nyt hänen oppiinsa tullaan jopa satojen kilometrien päästä
Haapajärvellä asuva Jaana Öljymäki kulkee äitinsä jalanjäljillä ja kiertää ympäri Suomea opettamassa perinteistä käsityötaitoa.TilaajalleOulu
Haapajärveläinen Jaana Öljymäki on tiettävästi Suomen ainoa tuohitöiden opettaja, joka kiertää laajasti koko Suomen alueella. Kuva: Kai TirkkonenTuohikääröt kainaloissaan kurssilaiset etsivät luokasta tilaa omalle työskentelypisteelleen.
Oululaisen Vuolle-opiston tuohityökurssin toinen päivä on alkamassa. Kaikki tietävät jo mitä tekevät: yhdellä on valmistumassa kannellinen käsityökori, toisella kaulakoru, kolmannella lierihattu.
Opettajana on design-yrittäjä Jaana Öljymäki, joka neuvoo, miten työvaiheissa pääsee eteenpäin.
Haapajärven Koposperällä asuvan Öljymäen haave omasta yrityksestä toteutui kuusi vuotta sitten.
Työ alkaa tuohiarkin puhdistamisesta. Kuva: Kai TirkkonenHän työskenteli aiemmin opettajana Nivalassa Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä Jedun käsi- ja taideteollisuusosastolla.
Vuosina 2016–2017 koulutuskuntayhtymässä käytiin isot yt-neuvottelut, joiden seurauksena Öljymäki irtisanottiin.
”Potkut olivatkin onnenpotkut”, hän ajattelee nyt. Oman yrityksen perustaminen palkkatöiden ohella oli osoittautunut mahdottomaksi.
”En olisi näin ihanassa työssä, jos en olisi saanut potkuja.”
”En olisi näin ihanassa työssä, jos en olisi saanut potkuja.”
Liiketoiminnan ytimeksi ei muodostunut ihan se mitä hän alunperin ajatteli.
Design Jaana Ö:n piti keskittyä taidegrafiikan tekemiseen serigrafiatekniikalla. Se tarkoittaa menetelmää, jossa väri painetaan kehykseen pingotetun seulakankaan läpi painettavan materiaalin pinnalle.
Tuohitöitä hänen oli tarkoitus tehdä sivubisneksenä, jos joku olisi niistä kiinnostunut.
”Sitten kaikki alkoivat kysellä tuohesta”, Öljymäki kertoo.
Nauhojen leikkaaminen vaatii tarkkuutta. Kuva: Kai Tirkkonen
Vinopunontaisen korin pohja muotoutumassa. Kuva: Kai TirkkonenÖljymäki kiertää nyt ympäri Suomea opettamassa tuohitöitä kursseilla sekä myymässä tuotteitaan messuilla.
Opettaminen on osa hänen identiteettiään, minkä vuoksi hän on onnellinen, että saa nyt yrittäjänäkin edelleen opettaa.
Öljymäki seuraa urallaan äitinsä Eeva Rutasen jalanjälkiä. Rutanen on tehnyt tuohitöitä yli 40 vuotta ja opettanut lähes yhtä kauan Ylivieskan seudulla.
”Nuorena minä inhosin tuohitöitä. Teininä hävetti hirveästi, kun äitini teki niitä.”
”Nuorena minä inhosin tuohitöitä. Teininä hävetti hirveästi, kun äitini teki niitä”, hän naurahtaa.
Käsillä tekeminen veti kuitenkin puoleensa. Öljymäki opiskeli ensin ompelun artesaaniksi Oulun Pikisaaressa ja pääsi sen jälkeen opiskelemaan vaatetusalaa Lapin yliopistoon.
Tuohi tuli mukaan kuvioihin vähän kuin puolivahingossa.
Vuonna 1996 hän osallistui fantasiavaatekilpailuun, ja materiaaliksi piti löytää jotain omaperäistä. Öljymäki kysyi äidiltään, taipuisiko tuohi vaatteeksi.
Kyllä vain, tuohesta syntyi mekko, joka sijoittui lopulta kotimaisen finaalin kolmoseksi.
Jaana Öljymäki on toiminut yrittäjän kuusi vuotta. Tuohitöistä tuli yrityksen päätuote vähän kuin vahingossa. Kuva: Kai TirkkonenMeni joitain vuosia ennen kuin Öljymäki tarttui uudelleen tuoheen. Nivalassa ehdotettiin, että hän alkaisi opettaa myös tuohitöitä. Pian häntä alettiin pyytää opettajaksi myös kansalaisopistoihin.
Seuraava sysäys alalle oli kirjaprojekti. Rutanen pyysi tyttärensä apua opetusmonisteiden laatimiseen. Öljymäki otti työvaiheista valokuvat ja alkoi kirjoittaa ohjeita.
Pian kaksikolla oli materiaalia niin paljon, että monistenipun sijaan käsissä oli kokonaisen kirjan käsikirjoitus.
He kuvittelivat, ettei yksikään kustantamo olisi kirjasta kiinnostunut ja pyysivät painotaloilta tarjouksia omakustanteeseen.
Viime hetkellä he ottivat yhteyttä myös kustantamoihin. Kahdesta kustantamosta tuli heti myönteinen vastaus ja myöhemmin usealta muultakin.
Minerva kustansi lopulta kolme kirjaa, joissa kerrotaan yksityiskohtaiset ohjeet erilaisten tuohitöiden tekoon. Kaikista on painos myyty loppuun, mutta Öljymäeltä kirjoja voi vielä ostaa.
Nyt äiti ja tytär suunnittelevat jo neljättä yhteistä kirjaa.
Huhtikuussa järjestetyn kurssin tuohet on kerätty edellisenä kesänä. Kuva: Kai TirkkonenSukupolvien välinen yhteistyö tiivistyy kesällä, kun Öljymäki kerää materiaalia koko tulevaa vuotta varten. Kursseja on paljon, ja useat kurssilaiset tarvitsevat tuohta.
Perinteisesti Öljymäen puoliso ja isä ovat toimineet ”yläilmojen ritareina” ja kiivenneet tikkaille irrottamaan tuohta puukolla. Öljymäki, hänen äitinsä ja nuorempi poikansa ovat puolestaan ”maajoukkue” eli ottamassa tuohilevyjä vastaan.
”Nyt isäni on jo 80-vuotias, joten en enää anna hänelle lupaa tikapuilla kiipeilyyn. Minun pitää opetella kiipeilemään, vaikka minulla onkin korkean paikan kammo.”
Tuohi irtoaa koivun rungosta alkukesällä, kun lämpöaalto vyöryy Pohjolaan. Tänä vuonna kevät on edennyt etuajassa, joten oikea hetki saattaa koittaa jo toukokuun lopussa.
”Usein ollaan juhannuksena kiipeilty puissa”, hän naurahtaa.
Keruuajankohta pitää optimoida sään mukaan. Sateella ei voi kerätä, sillä märkä tuohi homehtuisi säilytyksessä. Jos taas on kovin kuuma, tuohi käpristyy.
Toisin sanoen, raikkaina alkukesän poutapäivinä muut menot väistyvät, kun Öljymäki perheineen suuntaa tuohimetsään.
Kun ymmärtää, kuinka työlästä tuohen kerääminen on, on helpompi ymmärtää myös tuohituotteiden hinta.
Joillekin asiakkaille voi tulla järkytyksenä, ettei sangallista tuohikoria saa parilla kympillä, vaan perään pitää laittaa nolla perään.
Tuohi on kestävä ja kaunis materiaali. Kuva: Kai TirkkonenTuohta ei saa kerätä jokaisenoikeudella, vaan siihen täytyy olla maanomistajan lupa.
Öljymäki ja Rutanen keräävät tuohta omasta metsästä. Lisäksi he ovat jo vuosikausia tehneet yhteistyötä Haapajärven sahan kanssa.
He ovat saaneet käydä keräämässä tuohta pystykaupalla myydyiltä koivuleimikoilta ennen metsäkoneiden tuloa.
Omissa metsissään Öljymäki on tehnyt pienimuotoista tutkimusta siitä, mitä koivulle tapahtuu, kun tuohi on irrotettu.
”Väitän, että puu ei hirveän nopeasti kuole. Jos puu voi hyvin, sen voi hyvin jättää pystyyn.”
Puuta ei hänen mukaansa ole kiire kaataa, jos vaikka aikoo käyttää sen myöhemmin polttopuuna.
”Tuohelta pitää kysyä, mihin se suostuu.”
Materiaalina tuohi on ainutlaatuinen mutta myös arvoituksellinen.
”Minulle on tärkeää, että opitaan ymmärtämään materiaali. Joka koivussa on erilainen tuohi.
Kun ompelija tilaa lankaa, hän ei tilaa vain lankaa, vaan tietystä materiaalista, tietyn väristä ja paksuista lankaa, Öljymäki vertaa.
Tuohikaan ei ole aina samanlaista. Sen paksuus, tuntu ja väri vaihtelevat.
Eri töihin käytetään suora- ja vinopunontaa.
”Tuohelta pitää kysyä, mihin se suostuu.”
Öljymäen mukaan tuohi on todella kestävä materiaali, kun sen valitsee ja sitä käyttää oikein.
Jaana Öljymäki neuvoo Rauni Tarvaista hatun lierin kiinnityksen suunnittelussa. Kuva: Kai TirkkonenKurssilaisten konkari Rauni Tarvainen on tullut Ouluun Pieksämäeltä saakka. Hän osallistuu Jaana Öljymäen tuohityökurssille jo 12. kertaa.
Seuranaan hänellä on Oulussa asuva vanha työkaveri Aune Jokitalo. Harrastus on pitänyt ystävykset yhdessä välimatkasta huolimatta, innostus on käsinkosketeltavaa.
Öljymäki on tiettävästi Suomen ainoa tuohitöiden opettaja, joka kiertää laajasti koko Suomen alueella. Hän on opettanut kursseilla Ahvenanmaalta Rovaniemelle.
Monet iäkkäämmät kollegat opettavat vain omalla lähiseudullaan.
Haapajärvellä Öljymäellä on työtilanaan aitta, joka on hänen miehensä papan rakentama. Yrittäjän unelma on kunnostaa pihapiirin vanha navetta, johon tulisi isot kurssitilat.
”Siellä minä opettaisin sitten, kun en jaksa enää kiertää.”
Tuohi taipuu myös korujen materiaaliksi. Kuva: Kai TirkkonenJaana Öljymäki
Syntynyt Ylivieskassa vuonna 1972. Asuu nykyään Haapajärvellä.
Valmistunut taiteen maisteriksi Lapin yliopiston vaatetuslinjalta. Kouluttautunut myös opettajaksi, yrittäjäksi, laskentatoimen merkonomiksi ja ompelun artesaaniksi.
Perusti yrityksensä Design Jaana Ö vuonna 2019.
Tekee ja opettaa pääasiassa tuohikäsitöitä. Toimii myös serigrafistina, valokuvaajana ja kirjailijana. Tehnyt lisäksi muun muassa teatteripuvustuksia.
Julkaissut kirjat Tuohitöiden käsikirja (2015), Tuohitöiden käsikirja 2 (2017) ja Tuohesta tehty (2021) yhdessä äitinsä Eeva Rutasen kanssa.
Perheeseen kuuluu puoliso ja kaksi aikuista poikaa.
Harrastaa teatterissa käyntiä, musiikin kuuntelua sekä tunnevirkkausta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
