Etsintätilanteessa mieli on hyvin keskittynyt, kertoo Suvi Launonen. Kuva: Jarno Artika
Kun hälytys kilahtaa puhelimeen, Suvi lähtee keskellä yötä etsimään kadonnutta
”Parhaimmillaan voi olla pelastamassa ihmishenkeä”, sanoo pelastuskoira Turoa ohjaava kontiolahtelainen Suvi Launonen.Tilaajalle
Suvi Launonen on ollut pelastuskoiran ohjaajana kolme vuotta. Treenikaverin lapsi Otso Peltonen seurasi Pohjois-Karjalan pelastuskoirat ry:n harjoituksia. Kuva: Jarno ArtikaKun ilta laskeutuu ja moni käy nukkumaan, Suvi Launosen puhelimeen saattaa kilahtaa hälytys. Häntä pyydetään etsimään kadonnutta ihmistä. Launosella saattaa olla takana jo työpäivä.
”Mieheni on vuorotöissä, ja meillä on kaksi pientä lasta. En välttämättä pysty lähtemään aina heti etsintään, mutta usein saamme järjestettyä asiat. Esimieheni on antanut luvan lähteä etsintöihin kesken työpäivän, jos työtilanne sallii.”
41-vuotias Launonen on pelastuskoiran ohjaaja, joka toimii Vapaaehtoisten pelastuspalvelu Vapepassa. Hänen hollanninpaimenkoiransa Turo, kennelnimeltään IT IS Double Amethyst, on käynyt pelastuskoiran koulutuspolun Palveluskoiraliitossa.
Eteisessä odottaa valmiiksi pakattu reppu. Siellä on esimerkiksi ensiapupakkaus, taskulamppu, vettä, välipalapatukkaa ja sään mukaisia varusteita.
Launonen lähtee autolla matkaan. Joskus ajomatkan keskeyttää viesti: etsintä on päättynyt, kun kadonnut on löytynyt. Hän ja koira saavat palata takaisin kotiin.
Kadonneen hätäetsinnässä poliisi määrää, kuinka isolla joukolla ja kalustolla siihen ryhdytään. Etsinnän kiireellisyys määräytyy muun muassa kadonneen iän, fyysisen kunnon, sään ja ympäristön perusteella.
Etsinnässä voi olla jalkaisin kulkevia ihmisiä, pelastuskoiria, autolla liikkuvia poliisipartioita, lennätettäviä droneja, helikoptereita ja lämpökameraa, veneitä ja sukeltajia.
Kadonnutta etsitään niin kauan, kunnes hänet löydetään elävänä tai kuolleena.
Launonen kokee koiran kouluttamisen kadonneiden etsintään elämäntavaksi. Hän tekee sitä auttamisen halusta.
”Parhaimmillaan voi olla pelastamassa ihmishenkeä.”
Suvi Launonen harjoitteli etsintää Tero Ikosen ja saksanpaimenkoira Ukon kanssa Liperin Pärnävaaran lähellä lokakuussa. Kuva: Jarno ArtikaKun Launonen saapuu etsintäpaikalle, poliisi tai Vapepa-johtaja antaa koirapartiolle tehtävän. Koirapartiossa on myös avustaja, niin kutsuttu apuohjaaja, joka huolehtii muun muassa suunnistuksesta. Tavoitteena on löytää kadonnut tai hänen jättämänsä hajujälki.
Pelastuskoirat on koulutettu ilmaisemaan kaikkien jäljet, jotka ovat alueella liikkuneet. Koira ilmaisee löytämänsä ihmisen hajun joko haukkumalla tai rullailmaisulla.
Kun koira löytää kadonneen, se saa palkinnoksi lelun. Kuvassa labradorinnoutaja Tino. Kuva: Jarno ArtikaTunnelma etsintäpaikalla on Launosen mukaan vakava, kun tiedetään, että joku on avun tarpeessa.
On koirapartiosta ja olosuhteista kiinni, mitä eläimen reaktioita lähdetään seuraamaan.
Rullailmaisussa koiralla roikkuu kaulassa rulla. Kun koira löytää ihmisen hajun, se menee rulla suussa ohjaajan luokse. Ohjaaja käskee koiraa palaamaan löydetyn ihmisen luokse ja lähtee itse mukaan.
”Tyypillinen tilanne on, että ihminen on lähtenyt sieneen ja hänen autonsa on metsätien päässä. Lähdemme tarkastamaan ympäristöä. Koira lähtee seuraamaan autolta lähtevää hajua.”
”Turon sosiaalinen, aktiivinen ja itsevarma luonne sopii hyvin pelastuskoiran tehtävään”, Suvi Launonen sanoo. Kuva: Jarno Artika”Aina on tietysti mahdollista, että seuraamme väärän ihmisen jälkiä, jos alueella on kulkenut joku muu.”
Launosen kokemuksen mukaan koira pystyy haistamaan ihmisen hajun usean sadan metrin päästä.
Palkinnoksi ihmisen löytämisestä koira saa leikkiä pallolla ja purulelulla. Turo saa tutun ”patukkalelun” pureskeltavaksi.
Kadonnutta esittävä Marja Kainulainen palkitsi Turon purulelulla Pohjois-Karjalan pelastuskoirat ry:n harjoituksissa Liperissä. Kuva: Jarno Artika- Osaston luetuimmat
