Kaisa sanoo sairastavansa korkean toimintakyvyn masennusta. Hän touhuaa jatkuvasti jotain ahdistuksesta huolimatta. Kuvituskuva. Kuva: Janica Pörhönen
Kaisa kieltäytyi masennuslääkkeestä, ja siksi hän arvelee hoitonsa osastolla loppuneen
Psykiatrit kertovat, että potilaan hoitoa ei saisi lopettaa, vaikka hän kieltäytyisi mielialalääkkeestä.Tilaajalle
24-vuotias Kaisa kertoo kokeilleensa 20 eri masennuslääkettä, mutta mistään ei ole ollut apua. Kuvituskuva. Kuva: Janica PörhönenKaikki huonot asiat sattuivat samalle päivälle. Pitkään masennuksen ja kipujen kanssa kamppaillut Kaisa kävi maaliskuisena perjantaina ortopedin vastaanotolla ja sai ikävän tiedon: hänen jalkaansa ei voitaisi leikata.
24-vuotias Kaisa kärsii pitkäaikaisesta iskiaskivusta ja liikkuu kyynärsauvoilla. Hän on joutunut keskeyttämään lähihoitajaopintonsa ja käy Kelan psykoterapiassa.
Hänestä käytetään peitenimeä tässä jutussa terveystietojen julkaisemisen vuoksi.
Kaisalla on diagnoosit masennuksesta, ADHD:sta ja yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Hän arvelee, että kivun hoitoon saattaa vaikuttaa hänen pitkä mielenterveyden historiansa.
”Se oli kaaospäivä. Pystyin sinnitellä iltaan asti, mutta sitten äitini soitti, että mummon vointi on romahtanut. Lähdin katsomaan mummoa ja jouduin soittamaan hänelle ambulanssin. Mummo jäi sairaalaan”, Kaisa muistelee.
Iltaa kohden Kaisan paha olo kiristyi. Hän soitti päivystävälle psykiatriselle sairaanhoitajalle, jonka kanssa jutellessa kyyneleet nousivat pintaan ja paniikkikohtauksen kaltainen olotila vyöryi päälle. Itsetuhoiset ajatukset pyörivät mielessä.
Hoitajan kehotuksesta Kaisa päätyi psykiatriseen päivystykseen ja sieltä psykiatriselle osastolle.
Seuraavana aamuna psykiatri suositteli Kaisalle psyykelääkettä, jota käytetään kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.
Nainen kieltäytyi lääkkeestä haittavaikutusten vuoksi. Hän kokee tuntevansa kyseisen lääkeaineen, sillä on tutustunut siihen opintojensa aikana.
”Kysyin lääkäriltä, eikö 20 eri lääkekokeilua riitä. En ole saanut apua masennukseen mistään lääkkeestä, pikemminkin vain haittavaikutuksia. Lääkäri ei oikein uskonut, että minulla olisi kokeiltu niin monta lääkettä.”
MT on nähnyt Kaisan potilaskertomuksen osastojaksolta. Kirjauksessa todetaan, että akuuttia sairaalahoidon tarvetta ei ole, sillä potilaalla ei ole vakavan masennuksen oireita eikä hän ole ahdistunut, kiihtynyt tai hajanainen.
Kaisa kuitenkin kokee, että lääkäri kotiutti hänet, koska hän kieltäytyi aloittamasta lääkettä.
”Lääkäri sanoi, että olen hoitokielteinen eikä minulla ole mitään tarvetta olla osastolla vaan kotiin vain.”
Toisaalta hän arvioi, että lääkäri olisi ehkä kotiuttanut hänet muutenkin, koska masennuspotilaana hänen osastohoitonsa kestänyt aiemminkin 1–2 päivää.
Kaisan hoito jatkuu psykiatrisen avohoidon puolella.
”Kysyin lääkäriltä, eikö 20 eri lääkekokeilua riitä. En ole saanut apua masennukseen mistään lääkkeestä, pikemminkin vain haittavaikutuksia.”
Kaisa ei ole ainut kokemuksensa kanssa.
Helsingin sosiaali- ja potilasasiamiesten selvityksestä vuodelta 2023 käy ilmi, että psykiatrinen sairaala- ja avohoito perustui potilaiden ja heidän omaistensa mielestä lähes ainoastaan lääkehoitoon, jota käytettiin jopa hoidon jatkumisen ehtona.
”Liian voimakas lääkitys, lääkehoidon haittavaikutusten huomioimatta jättäminen ja hoitohenkilökunnan kieltäytyminen lääkityksen muutoksesta koettiin olevan esteenä voinnin paranemiselle. Lääkehoidon ratkaisujen perusteista toivottiin selkeämpää informointia”, Helsingin sosiaali- ja potilasasiamiesten selvityksessä todetaan.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueen potilasasiavastaavat saivat vuonna 2024 yhden yhteydenoton, jossa potilas kertoi joutuvansa syömään psykoosilääkkeitä, jotta psykiatrinen avohoito jatkuisi. Tältä vuodelta ei löytynyt yhteydenottoja aiheesta.
Potilasvastaava Tiia Aaltonen Varhasta sanoo, että ei voi avata tarkemmin, mikä sairaus potilaalla oli.
Pirkanmaan, Kanta-Hämeen, Satakunnan, Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan eikä Lapin hyvinvointialueilla ole vastaavia tapauksia vuodelta 2024 tai alkuvuodesta 2025, potilasasiavastaavat kertovat MT:lle sähköpostitse.
Potilasvahinkokeskuksen arkistoista ei löytynyt kolmen vuoden ajalta yhtään tapausta, joissa olisi kyse lääkehoidosta psykiatrisen hoidon tai terapian edellytyksenä.
”Tämä otos ei luonnollisesti tarkoita sitä, etteikö yhtään tapausta olisi meille ilmoitettu”, vastaa Potilasvahinkokeskuksen korvauspäällikkö Elina Muukkonen sähköpostitse.
Helsingin psykiatrian ylilääkärit Jessica Helppi ja Niina Markkula eivät ole tietoisia, että potilaalta evätty keskusteluapu siitä syystä, että hän olisi kieltäytynyt aloittamasta psyykelääkettä. Arkistokuva. Kuva: Sanne KatainenVoidaanko potilaalta evätä psykiatrinen hoito sen takia, ettei hän halua aloittaa mielialalääkettä?
Helsingin kaupungin psykiatrian ylilääkärit Jessica Helppi ja Niina Markkula mielialahäiriöpalveluista kommentoivat asiaa yleisellä tasolla tuntematta Kaisan tapausta.
”Yleisesti voidaan sanoa, että hoitoa ei voi evätä tällä perusteella. Psykiatriseen hoitoon otetaan potilaita, kun se on heidän psyykkisen sairautensa vuoksi tarpeellista ja kun siitä arvioidaan olevan potilaalle hyötyä. Joskus potilaan sitoutumattomuus lääkehoitoon voi päinvastoin johtaa sairauden vaikeutumiseen ja sairaalahoidon tarpeeseen”, lääkärit vastaavat.
Etelä-Karjalan vastuuylilääkäri Lauri Kuittinen mielenterveys- ja riippuvuuspalveluista muistuttaa, ettei edes hyvinvointialueen säästösyistä potilaan hoitoa voida lopettaa mielialalääkkeestä kieltäytymisen vuoksi. Potilaan hoito on aina kokonaisuus, jossa yksittäinen hoitomuoto ei määrittele hoidon jatkumista.
”On kuitenkin psykiatrisia sairauksia, esimerkiksi psykoosisairaudet, joissa lääkehoito on onnistuneen ja kuntoutumiseen tähtäävän hoidon edellytys, mutta näissäkään tilanteissa lääkkeiden käyttö tai käyttämättömyys ei itsessään määrittele hoidon jatkumista”, Kuittinen sanoo.
Professorin mukaan depressioiden ja ahdistuneisuushäiriöiden oireiden lievityksessä masennuslääkkeiden ja psykoterapioiden välillä ei ole olennaista tehoeroa. Kuva: Janica PörhönenHelsingin kaupungin psykiatrian ylilääkärit lisäävät kuitenkin, että tietyissä tilanteissa lääkityksen käyttö on ensisijaista.
”Esimerkiksi vaikea-asteisessa masennuksessa tai psykoosisairaudessa psykoterapian aloittaminen ei ole ajankohtaista, ennen kuin oireet lievittyvät. Organisaatiossamme psykososiaalinen tuki on aina osa hoitoa.”
Kuittisen mukaan myös pakkohoidossa olevan potilaan lääkitys on potilaalle pakollista.
Psykiatrian professori Erkki Isometsä Helsingin yliopistosta ei muista kuulleensa tapauksista, joissa potilaan hoito olisi lopetettu nimenomaan siitä syystä, että potilas kieltäytyy mielialalääkkeiden aloituksesta.
Hän ei voi kommentoida tarkemmin yksittäistä potilastapausta, mutta arvelee, että vastaavat tapaukset johtuisivat pikemminkin vuorovaikutusongelmista potilaan ja hoitavan lääkärin välillä kuin lääkehoidosta kieltäytymisestä.
Isometsän mukaan tuoreita suomalaistutkimuksia ei ole siitä, millaisia syitä on psyykelääkkeistä kieltäytymisen taustalla.
”Monella potilaalla voi olla kielteinen ennakkoasenne masennuslääkkeitä kohtaan. Se voi johtua haittavaikutusten tai lääkkeen aiheuttaman riippuvuuden pelosta, vaikka eiväthän masennuslääkkeet riippuvuutta aiheuta. Pitkäaikaisen hoidon äkillisen lopettaminen voi aiheuttaa oireita, mutta ei siinä riippuvuudesta ole kysymys”, Isometsä sanoo.
Asenteisiin voivat vaikuttaa sosiaalisesta mediasta tai kavereilta kuullut kielteiset kokemukset.
Professori uskoo terveydenhuollon ammattilaisten noudattavan lakia potilaan itsemääräämisoikeudesta ja hyväksyvän potilaan oikeuden kieltäytyä tarjotusta hoitomuodosta.
”Yleisesti voidaan sanoa, että hoitoa ei voi evätä tällä perusteella.”
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista sanoo, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä terveyden- ja sairaanhoidossa. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.
Sosiaali- ja potilasasiavastaava Hanna Mäkijärvi Pohjois-Karjalan hyvinvointialueelta neuvoo, että jos potilas on tyytymätön saamaansa hoitoon tai kohteluun, hänellä on lain mukaan oikeus tehdä muistutus terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle. Jos potilas ei ole tyytyväinen muistutusvastaukseen, potilas voi tehdä kantelun Aluehallintovirastoon.
”Ensisijaisesti kannattaa pyrkiä sovittelemaan asiaa hoitohenkilöstön kesken ja tehdä muistutus, jos sovittelulla asia ei etene. Tarvittaessa jos potilas toivoo, sosiaali- ja potilasasiavastaavat voivat olla mukana sovittelussa esimerkiksi vastaanottokäynnillä”, Mäkijärvi kertoo.
Kuvituskuvassa Törnävän piirisairaala, jossa sijaitsi ennen Seinäjoen psykiatrinen hoito. Kuva: Johannes TervoArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
