Miia Mikkola ja Ville Rautiainen esittelevät Taipalsaaren uutta nuorisotilaa, joka sijaitsee keskustan ulkopuolella. Kuva: Mikko Nikkinen
Nuorisotalo pelastui, kun miljonääripariskunta lahjoitti varat sen toimintaan
Kirkonkylien palvelut hupenevat. Näin paljon tarvitaan asukkaita, jotta ruokakauppa säilyy paikkakunnalla.Tilaajalle
Kohtaamispaikat vähenevät maaseudun taajamista. Yläkuvassa nuorisotyöntekijä Miia Mikkola Taipalsaarella ja alakuvassa vakioasiakkaat Eija Halt ja Risto Viitala Karstulan Autofixauksessa. Kuva: Mikko Nikkinen, Petteri KivimäkiViime aikoina on uutisoitu kunnallisten ja yksityisten palveluiden vähenemisestä maaseudun kirkonkylissä. Esimerkiksi R-kioskien, huoltoasemien ja ruokakauppojen määrä on laskussa ja terveysasemia vähennetään.
Missä ihmiset jatkossa kokoontuvat, kun tapaamispaikat vähenevät?
Taipalsaari on 4 500 asukkaan kunta Etelä-Karjalassa.
”Olemme Taipalsaarella onnellisessa tilanteessa, että kylältä löytyi pariskunta, joka lahjoitti nuorisotalon rakentamiseen varat. Nyt meillä on kymmenvuotias Helmi-niminen talo”, etsivä nuorisotyöntekijä Ville Rautiainen kertoo.
Nuorisotalossa ovat askartelu-, bändi-, telkkari ja pelihuoneet, iso oleskelutila, biljardipöytä sekä ahkerassa käytössä oleva keittiö.
Lahjoituksen takana ovat Vartiaisen teollisuussuvun miljonäärit, edesmennyt Nuutti ja elokuussa sata vuotta täyttävä Tyyne Vartiainen.
”Parhaimpina iltoina viikonloppuna meillä on jopa 20–30 kävijää”, sanoo nuorisotyöntekijä Miia Mikkola.
Nuorisotalossa ovat askartelu-, bändi-, telkkari ja pelihuoneet, iso oleskelutila, biljardipöytä sekä ahkerassa käytössä oleva keittiö. Kuva: Mikko NikkinenOn valtavan tärkeää, että maaseudulla on kohtaamispaikkoja eri-ikäisille ja eri asioista kiinnostuneille ihmisille, Suomen Kylät ry:n toimitusjohtaja Suvi Louhelainen tiivistää.
Lakkautettavat kyläkoulut siirtyvät usein yhdistysten tai yhteisöjen haltuun.
”Maaseutu olisi tosi hiljainen paikka, jos meillä ei olisi aktiivisia yhdistys- ja kylätoimijoita”, hän toteaa.
Louhelaisen mukaan kirkonkylien huoltoasemilla, kioskeilla ja kaupoilla on suuri yhteisöllinen arvo paikallisten kokoontumispaikkana. Kyläparlamenteissa arvioidaan kunnan päätöksentekoa ja maailmanmenoa.
”Me helposti näemme iäkkäämmät miehet istumassa huoltamoilla, mutta asemat kokoavat yhteen kaikenikäisiä. Maaseudun yrittäjät kokoontuvat sinne lounaalle. Huoltamot ovat tärkeitä kokoontumispaikkoja myös kylien nuorille.”
Louhelaisen mielestä kunnan, seurakunnan ja kyläaktiivien olohuone voi tarjota vaihtoehtoisen kohtaamispaikan, jos kaupallinen palvelu sulkeutuu.
”Kyselymme perusteella noin 30 prosenttia kyläyhdistyksistä hoitaa kunnan omistamaa tilaa. Se voi olla esimerkiksi rakennus, urheilukenttä, nuotiopaikka tai luontopolku.”
Eri puolilla Suomea lakkautettuihin kouluihin ja liiketiloihin on syntynyt korvaavaa toimintaa. Esimerkiksi Huittisissa kylätalo tehtiin entiseen putkitehtaaseen ja Nakkilassa vanhaan rukoushuoneeseen. Forssan Matkussa entisessä kyläkaupassa on kahdesti viikossa kylälounas.
”Pihlajavedellä entinen pankki toimii kylän olohuoneena, jossa on elintarvikekioski, keittolounas ja siirtokirjasto. Maaseudulla on totuttu tekemään asiat itse”, Louhelainen sanoo.
Taipalsaaren hiljainen kirkonkylä toukokuisena torstaina. Kuva: Mikko NikkinenPäivittäistavarakauppa ry:n Tuula Loikkanen on surullinen, että palvelut karkaavat kauemmaksi maaseudulta. Hänen mukaansa sama suuntaus näkyy muuallakin Euroopassa.
”Asun itsekin maaseudulla Iittalassa ja tämä on ikävä asia. Julkinen tai yksityinen palvelu tarvitsee aina joukot eli asiakkaat.”
Loikkasen mukaan kirkonkylien palvelutarjonnan väheneminen on itseään ruokkiva ketjureaktio. Kun taajamasta häviää esimerkiksi terveysasema ja Alko, muutkin ostokset on helppo hoitaa kaupungissa.
”Kun ruokakauppa lähtee viimeisenä pois, niin yleensä sammutetaan valot koko kylästä.”
Kirkonkylissä tyhjiin liiketiloihin on tullut jonkin verran uusia palveluita, kuten kirpputoreja ja pop up -myymälöitä. Tämä vaatii kunnan ja kylätoimijoiden työpanosta.
”Monesti sanotaan, että onhan Italiassa ja Espanjassakin pieniä kyläkuppiloita, joissa juodaan aamukahvit, haetaan lounaaksi sämpylä ja otetaan töiden jälkeen lasi viiniä. Se ei ole osa kulttuuriamme.”
Hyvinvointialueet karsivat rajulla kädellä terveysasemia ympäri maata.
”Voisiko edes osan terveyspalveluista jättää kaupan tai jonkin muun yrityksen yhteyteen? Esimerkkinä tulee mieleen etäpiste hoitajan tapaamiseen. Se pitäisi ehkä pystyssä näitä paikkakuntia”, Loikkanen ehdottaa.
Päivittäistavarakauppa ry on suhtautunut kriittisesti tuoreeseen EU-säännökseen. Julkisiin rakennuksiin, joiden yhteydessä on useita pysäköintipaikkoja, täytyisi asentaa sähköauton latauspiste.
”Se on aika iso menoerä jollekin pienelle kaupalle, jos kylällä ei ole vielä yhtään sähköautoa. Latauspisteitä tulee sitten, kun niille on kaupallinen menekki”, Loikkanen sanoo.
Kesko on sulkenut viime vuosina enemmän kauppoja kuin avannut uusia.
”Ruokakauppojen lukumäärä on laskenut 0–15 kappaletta vuosittain. Uusia kauppoja tulee enemmän kaupunkeihin. Samalla maalla suljetaan joitakin myymälöitä, mikäli toimintaedellytyksiä ei kerrassaan enää ole”, Keskon Nuutti Rantatupa sanoo.
Rantatupa on Keskon kauppapaikoista ja kauppiastoiminnoista vastaava johtaja. Hän muistuttaa, että K-ryhmä korvaa myös usein maaseutukunnissa vanhoja kauppoja uusilla kiinteistöillä.
”Viime vuonna esimerkiksi noin 2 000 asukkaan Puumalaan avattiin uusi K-market. Lisäksi Kemijärvelle, Inariin ja Sastamalaan avattiin 2024 uusi K-kauppa ja toissa vuonna Sallaan ja Paltamoon.”
Ruokakaupan kannattavuuteen vaikuttavat muun muassa matkailijoiden määrä, kesäasukkaat, kilpailutilanne ja taajaman muu palvelutarjonta.
Rantatuvan mukaan uuden K-marketin rakentaminen edellyttää noin 2 000 asukkaan väestöpohjaa. K-supermarket pystytään avaamaan noin 5 000 asukkaan kuntaan.
Huoltoasema on muutettu nuorison autotalliksi Taipalsaarella. Kuva: Mikko NikkinenSuomessa oli Rantatuvan mukaan noin 10 000 päivittäistavarakauppaa 1970-luvulla. Kauppojen lukumäärä on laskenut toisesta maailmansodasta lähtien ja rajuin pudotus nähtiin 1980-luvulla, jolloin myymälöitä oli enää 6 000.
1990-luvun loppuun mennessä määrä laski noin 4 000 myymälään. Nykyään kaikilla kaupparyhmillä on Suomessa yhteensä vajaat 3 000 päivittäistavarakauppaa.
K-ryhmän kauppaverkoston lukumäärä on silti kasvanut viimeisen kymmenen vuoden ajanjaksolla, koska uusia K-supermarketteja ja Citymarketteja on avattu erityisesti kaupunkiseuduille. Lisäksi Kesko osti Siwat ja Valintatalot itselleen 2016.
Rantatupa arvioi, että ruokakauppojen määrä vähenee kirkonkylissä hidasta tahtia.
”Pienimmissä kunnissa osaan kaupoista investoidaan ja joitakin suljetaan. Myymäläverkosto saattaa vähän tiivistyä, mutta kysymys on hienosäädöstä. Väestö keskittyy, mutta myös maakunnissa riittää paikkakuntia, joissa on menestyviä työnantajia ja positiivinen vire.”
Rantatuvan mielestä apteekki- ja alkoholituotteiden sääntelyn vapauttaminen voisi tulevaisuudessa lisätä syitä asioida maaseudun ruokakaupassa.
”Näemme tärkeänä, että maaseudun kirkonkylistä löytyvät jatkossakin peruspalvelut. Päivittäistavarakaupan asiakasvirta on tärkeä myös muille lähiseudun yrittäjille.”
MT uutisoi vastikään, että Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa lakkauttaa Ilmajoen ja Jalasjärven ABC:t ja Lapuan Salen. S-ryhmän päivittäistavarakaupan myymälöiden lukumäärässä ei ole silti tapahtunut isoa muutosta.
Miehitettyjä ABC-liikennemyymälöitä oli vuonna 2015 yhteensä 130, kun tällä hetkellä luku on 90 kappaletta.
SOK:n kenttäjohtaja Arttu Laine myöntää, että kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen poisti pienten ruokakauppojen ja myöskin ABC-asemien merkittävän kilpailuedun.
”Suomessa oli aikaisemmin suhteessa väkimäärään todella paljon pieniä myymälöitä verrattuna muuhun Eurooppaan. Nyt tilanne normalisoituu, kun liikkeillä ei ole enää aukioloaikojen tuomaa ylimääräistä hyötyä.”
Laineen mukaan Osuuskaupan selkeänä tavoitteena on turvata maaseudun pienten paikkakuntien viimeiset kaupalliset palvelut.
”Eihän me immuuneja olla sille, jos väestömäärä alueella kovasti pienenee. Pyrimme pitämään palvelun paikkakunnalla niin kauan, kun se kattaa kustannuksensa. Me luomme omalta osaltamme uskoa maaseutuun, että ainakaan ruokakauppa ei kylältä katoa”, Laine painottaa.
Arttu Laineen mukaan uuden Sale-myymälän rakentaminen edellyttää noin 2 000 asukkaan väestöpohjaa. Kuva: Carolina HusuSOK:n kenttäjohtajan mukaan pienissä myymälöissä kannattavuuden raja voi olla usein kiinni vain kymmenistä tuhansista euroista. Tämän vuoksi saman katon alle koottavat lisäpalvelut, kuten Veikkaus, Posti ja apteekki, ovat elintärkeitä.
”Kesäasukkaat voivat pelastaa pienen alueen kaupan. Toimin itse aikanaan Osuuskauppa KPO:n toimitusjohtajana. Alle 700 asukkaan Lestijärvellä mökkiläiset takasivat, että Sale pysyy paikkakunnalla ympäri vuoden”, Laine sanoo.
Arttu Laineen nyrkkisäännön mukaan uuden Sale-myymälän rakentaminen edellyttää noin 2 000 asukkaan väestöpohjaa. Tätä pienempi alue voi elättää kaupan, jos nykyisessä kiinteistössä ei ole isoja investointitarpeita.
S-market puolestaan edellyttää yleensä vähintään 5 000 asukkaan väestöpohjaa.
”Rima nousee koko ajan, sillä olen huolissani ulkoapäin vyöryvien kustannusten noususta. Esimerkiksi tiukentuvan sääntelyn edellyttämissä kylmälaite- ja tietojärjestelmäinvestoinneissa on taustalla hyvä tarkoitus, mutta moni yritys miettii, että saako tätä rahaa koskaan takaisin.”
Laine muistuttaa lopuksi, että pienen kirkonkylän kauppa on myös paikallisten ja mökkiläisten tärkeä kohtaamispaikka.
”Kauppa voi olla kylän kahvila, kun paistopisteestä saa pullat ja kahviautomaatista kahvit. Samalla voi jutella naapurien ja tuttujen kanssa”, Laine sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
