
Nuorten mielenterveysasiat ovat olleet näyttävästi esillä mediassa. Ikäluokan kipupisteisiin pureutuu toisella kaudella Kultaisen Venlan ja valtion tiedonjulkistamispalkinnon saanut dokumentaristi Sami Kieksi.
Nuorten elämä ja sen kipukohdat kiinnostavat pian 36 vuotta täyttävää Kieksiä, sillä hän itsekin joutui aikoinaan punnitsemaan vakavasti omia elämänvalintojaan.
”Aikuistumisen kynnyksellä saattaa olla pienestä kiinni, mihin elämä suuntautuu. Itsellänikin yläasteen lopulla näyttämisen halu olisi voinut suuntautua rikolliselle puolelle. Se oli lähellä käydä”, Kieksi kertoo puhelimessa.
Mikä on tärkeää läsnäolossa haastateltavan kanssa?
”Oma lapsuus oli todella värikäs ja jouduin kohtaamaan todella eritaustaisia ihmisiä. Kaikki olemme ihmisiä presidentistä päihteidenkäyttäjään.”
Kieksin mukaan perusasiat ovat samoja, jolloin läsnäolo tilanteessa riittää.
”On osattava kuunnella ja antaa tilaa haastattelussa. En hätiköi kohtaamisissa, mikä taito on kehittynyt vuosien mittaan. Kaikkea ei tarvitse edes sanoa, iso osa kohtaamisessa on sanatonta viestintää.”
”Kiusaaminen netissä on muuttunut ja raaistunut entisestään.”
Kieksillä on erityinen tapa, jota hän käyttää haastatteluissaan.
”Tapani on mennä aika suoraan tilanteeseen ja kysyä suoraan ja tosi arkipäiväisesti vaikeastakin asiasta. Haastavassa elämäntilanteessa oleva ei arvosta kiertelyä ja kaartelua. Se tekisi tilanteesta tosi epämiellyttävän ja vaikeasti vastattavan.”
Kieksi tekee taustahaastattelut tarpeen mukaan, jolla varmistetaan vaikkapa rikoksen uhriksi joutuneen tietävän ennalta ne kipeät kysymykset, joita hänelle esitetään kuvausryhmän edessä.
”Suurin yllätys tällä kaudella oli se, miten vaikeaa oli saada yhteys metsätappelijoihin ja jalkapallohuligaaneihin.”
Mikä aihe kosketti sinua henkilökohtaisesti eniten ja miksi?
”Ehkä palaaminen kymmenen vuoden tauon jälkeen nettikiusaamiseen on yksi niistä. Kiusaaminen netissä on muuttunut ja raaistunut entisestään. On aika pysäyttävää, että mikään ei ole muuttunut. Ollaan jälleen samojen kysymysten äärellä.”
Kieksi nostaa myös esiin rappiostriimaajan, jonka kohellukset humalassa ovat vaarallisia ja tuomittavia. Toisaalta tuomio voi tulla teosta, joka ei yleisen oikeuskäsityksen mukaan tunnu kohtuulliselta.
”Vielä tuomiota pahempaa on sen saama julkisuus. Tarina voi olla todella traaginen, kun oma elämä on tämän takia pihalla.”
Toisella kaudella Kieksi sukeltaa suomalaisten rappiostriimaajien maailmaan, jossa osa kamppailee päihteiden, mielenterveysongelmien ja talousvaikeuksien kanssa. Samalla toiset ovat tehneet ilmiöstä liiketoimintaa.
Toisessa jaksossa hän kohtaa nettikiusaamisen kohteeksi joutuneita nuoria ja heidän vanhempiaan sekä palaa omiin kokemuksiinsa kiusaamisesta.
Sarjassa tavataan romaninuoria, jotka ovat omilla opiskelu- ja uravalinnoillaan muuttaneet elämänsä suuntaa perinteiden paineessa.
Lisäksi Kieksi perehtyy jalkapallon ultrakannattajien maailmaan ja kysyy, missä kulkee raja intohimoisen kannattamisen ja väkivallan välillä.
Hän tapaa työttömiä nuoria, jotka yrittävät löytää paikkansa epävarmassa työelämässä. Toisten nuorten näkemykset taas kuvastavat sukupuolten välistä kasvavaa kuilua ja yhteiskunnan lisääntyvää polarisaatiota.