Onko viha peräisin jo isoisän sotakokemuksista? Näyttelijä löysi avun avannosta: ”Ahdistus jää kylmään veteen”

Rikkimenneitä VHS-kasetteja, katkenneita tennismailoja, hajonneita peliohjaimia. Näyttelijä Joonas Saartamo muistaa tunteneensa voimakasta, kontrolloimatonta vihaa jo 6-vuotiaasta lähtien.

Pahimmillaan viha on purkautunut tavaroihin.

”Kiihdyn nollasta sataan. Viha on oikeastaan raivoa ja pettymystä itseään kohtaan. Olen sättinyt itseäni esimerkiksi siitä, että miksi en ole pelannut paremmin”, Saartamo kertoo.

Saartamo uskoo, että hänen vihansa juontaa juurensa sukupolvelta toiselle siirtyneistä traumoista.

Hänen isoisänsä Hannes Vehniäinen oli toisessa maailmansodassa kaukopartioyksikön päällikkönä vuosina 1938–1945 pääosin Lahdessa. Yksikön tehtäviin kuului vihollisen tiedustelu, mutta myös tuhoamistehtävät.

Saartamon mukaan koko kansakunta on jossain määrin traumatisoitunut sodista, mikä näkyy meissä ylisukupolvisena traumana.

Saartamo ei koskaan ehtinyt tavata isoisäänsä, sillä tämä kuoli ennen Saartamon syntymää.

Isoisä vei hautaan sodassa tapahtuneet kauheudet. Omille lapsilleen isoisä ei koskaan puhunut kaukopartioajoista.

Isoisän kirjoittamista kirjeistä on valjennut Saartamolle kuitenkin jotain. Kirjeet ukki kirjoitti Katajannokan vankilassa.

”Ehkä koskettavin kirje on se, jossa hän kuvailee, että nyt alkaa olla mielenterveys kovilla. Kirjeistä näkyy myös hänen huolehtivaisuutensa puolisoaan kohtaan. Puoliso kärsi uupumusjaksoista.”

Isoisänsä sielunmaisemaan Saartamo syventyy omakohtaisessa dokumenttielokuvassa Tiedustelijat, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Ari Matikainen.

Saartamo muistaa lapsuudestaan hiihtoretkiä oman isänsä kanssa. Saartamo sai itkupotkuraivareita, mutta isä ei tuntunut reagoivan niihin.

”Luulen, että isoisän sotatraumojen vuoksi oma isäni ei ole tullut nähdyksi”, hän arvelee.

Saartamo on itse käsitellyt vihanhallintaongelmaansa useissa terapioissa: psyko-, optimi- ja parisuhdeterapiassa. Myös urheilu ja näytteleminen on auttanut. Ne väsyttävät niin paljon, ettei vihalle jää kehossa valtaa.

Merkittävän avun Saartamo on saanut mielenterveyteensä avannosta tai kylmävesiuinnista.

”Viha ja ahdistus jää sinne kylmään veteen. Aina jos mulla on mielen kanssa jotain ongelmaa, niin hakeudun kylmäaltaaseen tai mereen”, hän sanoo.

Avannon rauhoittava mutta samalla piristävä vaikutus kestää Saartamon kohdalla 3–4 tuntia.

Hänen mielestään kaikkien kannattaisi olla kiinnostunut omien vanhempiensa ja isovanhempiensa taustoista ja miten sota on heihin vaikuttanut.

”Tarinoita kuuntelemalla voi aueta ymmärrys omaan itseen.”