Hirvi hyökkäsi metsästäjän kimppuun – ensihoitaja kertoo hengenvaarallisesta tehtävästä lumimyrskyssä

Juuso Laitinen on työskennellyt parikymmentä vuotta vaativassa työssä ensihoitajana.

Ensimmäisessä työharjoittelussaan Laitinen pääsi harvinaiselle keikalle. Yksikkö sai kiireellisen tehtävän lisätiedoilla: ”Hirvi puskenut metsästäjää”.

”Se oli mieleenpainuvin tapaus työharjoittelussa. Hirvi oli järkyttävän kokoinen. En ollut ikinä nähnyt niin isoa sarvipäätä, vaikka itsekin metsästän”, Laitinen kertoo.

Elettiin loppusyksyä ja lunta satoi kaatamalla. Ambulanssilla pääsi vain puolentoista kilometrin päähän tapahtumapaikasta, josta piti edetä jalkaisin.

Miespotilas Jore (nimi muutettu) makasi kuolleen hirven vieressä tajuissaan ja kovissa kivuissa. Häneltä oli jokainen kylkiluu murtunut molemmilta puolilta.

Laitinen mieleenpainuvimmista ensihoitotehtävistään esikoiskirjassaan Elämä käsissä (Bazar).

Yksi metsästäjä kertoi ambulanssimiehille, että he olivat saaneet koiran avulla hirven liikkeelle ja muodostaneet passiketjun. Hetken kuluttua kuului laukaus ja sitten toinen laukaus.

Lähes välittömästi VHF-radiopuhelimesta kaikui Joren hätääntynyt huuto: ”Apua, apua”. Metsästäjä lähti Joren passipaikalle, jossa hän näki ison hirven potkivan etusorkillaan maassa makaavaa Jorea.

Metsästäjä yritti napata Joren hirven alta pois turvaan, mutta sarvipää onnistui puskemaan häntäkin niin lujaa, että kivääri putosi ilmalennossa.

Jore sai kiväärin maasta ja ryhtyi ampumaan raivon partaalla kohti hirveä, mutta hän ei tainnut osua kertaakaan eläimeen.

”Jouduin ampumaan hirveä, vaikka Jore alla olikin. Muuten hän olisi ainakin kuollut. Painava hirvi lysähti Joren päälle ja saimme miesvoimalla hirven siirrettyä pois Joren päältä”, metsästäjä kertoi.

Juuso Laitinen pääsi ensimmäisessä työharjoittelussaan harvinaiselle keikalle. Yksikkö sai kiireellisen tehtävän lisätiedoilla: ”Hirvi puskenut metsästäjää”. Kuva: Juho Rahkonen

Palokunta saapui mönkijän ja kärryn kanssa tapahtumapaikalle. Se oli mönkijällekin erittäin vaikeakulkuista maastoa.

”Siirsimme usean miehen voimin potilaan tyhjiöpatjallamme ja tuimme hänen koko kehonsa hyvin patjan kanssa”, Laitinen kertoo.

Kuljettaminen vaikeassa maastossa mönkijän kärryillä olisi ollut mahdotonta huomioiden miehen kivut ja murtumat. Niinpä ensihoito ja palokunta joutuivat kantamaan potilasta kärryn päällä.

Jore saatiin siirrettyä ambulanssiin, jossa ensihoitajat vaihtoivat jäätyneet tippaletkut uusiin lämpimiin. Potilaalle pystyttiin tekemään perustutkimukset, ja hänet saatiin kunnolla lääkittyä.

Kipujen hellittäessä Jore pystyi jo puhumaan. Hän oli erittäin säikähtänyt, ja kertoi, että oli ollut varma, että kuolee.

”Olin passissa odottelemassa, tuleeko hirvi näköpiiriin, ja hirvi ilmestyikin juosten. Hirvi taisi nähdä minut ja vaihtoi suunnan suoraan minua kohti. Ammuin kaksi laukausta sitä kohti ja seuraavaksi lensin maahan”, Jore kuvaili.

Sairaalassa mies otettiin traumahuoneeseen, jossa osaava tiimi jatkoi hänen hoitoaan. Laitinen työkavereineen aloitti paluumatkan ambulanssilla märkinä ja kylmissään.

”Onneksi Shell oli ympäri vuorokauden auki. Sieltä saimme lämmintä kahvia”, hän kertoo.

Juuso Laitinen oli luullut, että karhu tai susi kävisi hirveä herkemmin ihmisen päälle. Hänelle selvisi, että hirvien aiheuttamat loukkaantumiset ovat moninkertaisesti yleisempiä.

”Metsästäjä jäi henkiin, mutta voit kuvitella kipua, kun käytännössä kaikki kylkiluut ovat murtuneet”, Laitinen sanoo.

Juuso Laitinen on metsästänyt nuoresta pojasta asti kotiseudullaan Etelä-Pohjanmaalla. Nyt kun Juuso asuu Tampereella, metsästys on jäänyt hyvin vähälle.

Laitinen on salaa toivonut töissä keikkaa, jossa peurakolarissa ei olisi loukkaantuneita ihmisiä ja jossa peura olisi siististi kuollut.

”Voisin laskea peuran veret ojan pohjalle ja suolistaa sen. Yleensä kolaroidut peurat ovat ruoaksi kelpaamattomia tai paikalla on pirun nopea riistayhdistyksen henkilö. Vielä en ole onnistunut haaveessani”, hän kertoo.