Nämä vakuutukset voivat olla mielettömiä rahareikiä – ”Eihän siinä ole mitään järkeä”, toteaa professori

Suomi on varautumisen luvattu maa. Huoltovarmuus, armeijamme ja väestönsuojat herättävät ihastelua ulkomaita myöten. Koko hyvinvointivaltio sosiaaliturvineen on eräänlainen vakuutusjärjestelmä, jolla taataan yksilön turva asioiden mennessä huonosti.

Ei siis ihme, että vakuuttamista pidetään hyveellisenä ja taloudellisesti järkevän kansalaisen toimintana meillä päin. Sitä se ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa.

Vakuutusyhtiöiden ja muiden vakuutuksien myyjien toiminta perustuu todennäköisyyslaskentaan, jossa rahallinen odotusarvo on aina yhtiöiden puolella.

Asiaa voi havainnollistaa kuvitteellisella tilanteella: On yhden prosentin riski 10 000 euron tappiolle. Rahallinen odotusarvo tappion toteutumiselle on tällöin 100 euroa. Vakuutus tähän maksaa kuitenkin 130, josta 30 euroa on vakuutuksenantajalle maksettavaa preemiota.

Tässä ei ole mitään väärää, sillä muulla tavoin toimiva vakuutusyhtiö päätyisi konkurssiin. Se olisi taas huono asia myös yhtiön asiakkaille.

Vakuutukset ovat ehdottomia silloin, kun vakuutetaan riski, jonka toteutuminen johtaisi ylitsepääsemättömään taloudelliseen katastrofiin.

Kodin palaminen on suurimmalle osalle ihmisistä tällainen tapahtuma. Siksi kotivakuutus on ehdoton.

Myös henkivakuutus voi olla tällainen. Esimerkiksi asuntolaina on otettu sillä oletuksella, että kummatkin puolisot maksavat lainaa pois. Toisen kuolema voisi johtaa lesken henkilökohtaiseen konkurssiin tai vähintään talon myymiseen.

Jos taas kyse on pienestä riskistä, jonka oma talous pystyy hyvin kantamaan, vakuutuksen mielekkyyttä kannattaa pohtia.

Tällaisia pienempiä riskejä on valtavasti. Jokaisen mahdollisen asian vakuuttaminen johtaa vääjäämättä siihen, että rahaa menetetään suuret määrät. Odotusarvo kun on aina vakuutuksen myyjän puolella.

Liiallinen riskin kaihtaminen voi koitua haitalliseksi.

Valtio ei lähtökohtaisesti vakuuta omistamiaan rakennuksiaan yksityisillä vakuutuksilla. Vakavaraiset suuryhtiöt jättävät vakuuttamatta monia toimintojaan. Kun hartiat ovat tarpeeksi isot, tulee halvemmaksi kantaa riski itse kuin maksaa vakuutusyhtiölle ylimääräistä samasta asiasta.

Kysymys vakuutuksien järkevyydestä on aina henkilökohtainen, koska kotitalouksien tilanteet ja riskinsietokyky vaihtelevat paljon. Yksiselitteisten ohjeiden lateleminen on samaa maata sijoitusneuvojen antamisen kanssa.

Muutamia poikkeuksia tähän kuitenkin on. Näihin lukeutuvat kodinkoneliikkeiden tarjoamat tuotevakuutukset.

Jokaisen puhelimen tai sähkövatkaimen oston yhteydessä myyjät tuputtavat lisäturvaa tuotteelle. Tuputuksesta ei pääse eroon myöskään verkkokaupassa. Aina kun tuote lisätään ostoskoriin, tarjotaan sille vakuutusta.

Tarkastellaan asiaa käytännön kautta. Mennään shoppailemaan erääseen verkkokauppaan ja kalustetaan pieni keittiö yleisillä kodinkoneilla. Yritystä ei ole mielekästä nostaa tikun nokkaan, sillä kaikki suuret kodinkoneliikkeet myyvät vastaavia tuotevakuutuksia.

Ostoskoriin lisätään jääkaappi, pakastin, uuni, astianpesukone ja liesituuletin.

Tuotteet ovat halvimmasta sekä pienimmästä päästä ja niihin kaikkiin on ostettu viiden vuoden tuotevakuutus. Ostoskorin hinnaksi tulee 1 546 euroa. Pelkkien tuotteiden hinta on 1 122 euroa ja tuoteturvien hinta 424 euroa.

Kodinkoneiden vakuuttaminen viideksi vuodeksi maksaa tässä tapauksessa 37,8 prosenttia niiden hinnasta.

Jos kotivakuutus olisi prosenteilla pelattuna yhtä kallis, 300 000 euron omakotitalon vakuuttaminen maksaisi vuodessa 22 680 euroa. Todennäköisyys talon palamiselle on tietysti paljon pienempi kuin sähkölaitteen rikkoutumiselle, mutta tämä antaa osvittaa tuotevakuutuksien järjettömyydestä.

Eikä tässä vielä kaikki. Useimmissa tapauksissa tuoteturvat ovat täysin turhia, sillä monesti kotivakuutus korvaisi tavaroiden rikkoutumisen.

Myyjällä on myös aina pitkälle ulottuva virhevastuu. Alkujaan rikkinäinen tuote on korvattava ostajalle. Tämän lisäksi tuotteille voi olla vielä valmistajan takuu.

Vastaavaan voi törmätä myös autokaupoilla. K-auto tarjoaa lisäturvaa vuodeksi käytetyn auton oston yhteydessä. Tämä kattaa tiettyjen vikojen korjaamisen alle 7 vuotta vanhoilta ja alle 200 000 kilometriä ajetuilta autoilta.

Auton tehosta riippuen lisäturva maksaa 789–1 189 euroa vuodessa. 200 euron omavastuun jälkeen vakuutus kattaa kuitenkin korjauskuluja vain kolmeen tuhanteen euroon asti.

Tuhannen euron vakuutus, joka korvaa maksimissaan vain kolme tonnia? Miltä kuulostaisi kotivakuutus, joka korvaisi maksimissaan 300 000 euroa, mutta maksaisi 100 000 euroa vuodessa? Suhde olisi sama, vaikka toki todennäköisyydet riskin realisoitumiselle eivät ole.

Myös perinteiset vakuutukset voivat käydä kalliiksi. Noin 2 000–3 000 euron arvoiselle vanhalle käyttöautolleni täyskasko ja liikennevakuutus maksaisivat ilman bonuksia yli tuhat euroa, bonuksien kanssa 400 euroa.

Äärimmäinen riskinkaihtaja voi kääntää luonteensa edukseen. Sen sijaan, että ostaa kalliita vakuutuksia, henkilö voi toimia omana vakuutusyhtiönä.

Kun hankkii uuden puhelimen, katsoo mitä tuotevakuutus maksaa. Tämän summan pistää erilliselle tilille, josta osan rahoista siirtää vielä sijoituksiin. Näinhän myös vakuutusyhtiöt toimivat. Asiakkaiden vakuutusmaksut eivät makaa holvissa tyhjän panttina, vaan niitä sijoitetaan eteenpäin.

Toistuvien kuukausimaksujen tekeminen on vieläpä helppoa ja kätevää nykyajan verkkopankeissa.

Järjestelmällisesti toimien taloudellisesti mieletön vakuuttaminen alkaakin kannattaa. Jokainen euro on kotiinpäin ja varallisuutta kertyy. Vahingon sattuessa rahaa otetaan tarvittava määrä tililtä.

Vakuutuksenantajien preemio saadaan nyt itselleen. Kun kaikki pienet asiat vakuuttaa itselleen, odotusarvo on henkilöllä itsellään eikä vakuutuksen myyjällä. Suuriin riskeihin, joita ei pystytä itse kantamaan, otetaan edelleen perinteinen vakuutus.

Vaasan Yliopiston taloustieteen professori Panu Kalmi pitää ajatusta järkevänä.

”Kyllä ihan oikeilla jäljillä ollaan. Yleensä suositus on, että kannattaa pitää vähintään 2–3 kuukauden palkkaa tilillä. Sitä voi käyttää vakuutuksena eikä tarvitse erikseen kaikkea pienempää asiaa vakuuttaa.”

Milloin vakuutus kannattaa sitten ottaa?

”Vakuuttaminen kannattaa sellaisissa tilanteissa, joissa potentiaalinen riski on suuri, mutta todennäköisyys riskin realisoitumiselle on pieni. Kotivakuutus sille, että talo palaa on tästä klassinen esimerkki”, Kalmi sanoo

”Sellaiset vakuutukset, joissa vahingon todennäköisyys on suuri ja potentiaalinen tappio on pieni, eivät monestikaan ole järkeviä”, hän jatkaa.

Professori on myös törmännyt kalliisiin tuotevakuutuksiin, eikä liputa niiden puolesta.

”Jos vakuutus maksaa melkein yhtä paljon kuin tuote itsessään, niin eihän siinä ole mitään järkeä. Parin sadan euron laitetta ei kannata vakuuttaa.”

Kalmi näkee silti alivakuuttamisen suurempana riskinä kuin ylivakuuttamisen.

”Jos vakuutuksesta maksaa ylisuurta preemiota, harvalle kotitaloudelle se on kuitenkaan siinä mielessä riski, että oma talous siihen kaatuisi. Enemmän se on sitä, että maksaa paljon tyhjästä”

Kalmi kehottaa tutkimaan aina vakuutuksen ehtoja. Todella rajalliset ehdot voivat viedä sopimuksen mielekkyyden.

Lisäksi hän nostaa esille päällekkäiset vakuutukset, joista kannattaa hankkiutua eroon. Esimerkiksi monen ammattiliiton jäsenyyteen kuuluu matka- ja vapaa-ajan tapaturmavakuutus, jolloin erillistä vakuutusta ei tarvita.