Kesämökillä järviveden turvallisuus talouskäytössä vaihtelee – ”Joka kesä sairastuttu järvivettä juomalla”
Tummakaan järvivesi ei yleensä ole pilalla, mutta talouskäyttö vaatii varovaisuutta. Sinilevän tullen on löylytkin lopetettava.Tilaajalle
Vedenhakuun suuntaava käyttää järvivettä omalla vastuulla. Kuva: Kankaanpää JaanaMoni Suomen kesämökkiläinen käyttää kiinteistöllään viereisen järven tai joen vettä.
Useimmat kulkevat rantaan peseytyäkseen, mutta jotkut edelleen ottavat vesistöstä talous- ja juomavetensä.
Pintaveden käyttö johtuu joko tottumuksesta tai sitten siitä, ettei esimerkiksi pieneen saareen oikein kaivoakaan saa.
Tummakaan järvivesi ei yleensä ole peseytyjän tai tiskaajan kannalta pilalla, mutta juomavesi kannattaa hakea hanasta.
”Joka kesä tulee niitäkin tapauksia, joissa järvivettä juomalla tai kiukaalle heittämällä on sairastuttu. Joskus sairastunut on koira, mutta pahimmillaan se voi olla koko perhe”, kertoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Sari Mitikka.
Pintaveden käyttämisen suurin uhka liittyy mikrobeihin: bakteereihin, viruksiin ja alkueläimiin, jotka aiheuttavat vatsatauteja ja joskus vakaviakin infektioita.
Mökkijärven kalat, vesikasvit tai luonnollinen humus eivät vesistön vettä pilaa.
Pintaveden käyttö ilman puhdistusta on yleisin syy yksityisten vesienkäyttäjien sairastumisiin.
Sinilevät eli syanobakteerit kuuluvat vettä talouskäytöltä pilaavien mikrobien joukkoon. Lähes joka kesältä valitettavaksi muistutukseksi jää jonkun menehtynyt koira, joka joi sinilevän vaivaamaa vettä liiaksi.
Mitikalle soitetaan järviveden juomisesta aina kesäisin. Yleisemmin janoaan on sammuttanut soittajan lemmikki tai jopa hevonen.
”Koirilla on sellaisia tapoja, että ne valvomattomana juovat sinilevän riivaamaa vettä ja nuolevat järvessä kastellun turkkinsa.”
Koiraa ei pidä päästää uimaan eikä juomaan vettä, jossa näkyy leväkukintaa tai se haisee levälle. Oma talouskäyttökin kannattaa silloin laittaa tauolle.
”Jos rannan ylle nousee sinertävä kalvo tai vedessä leijuu sinilevän vihreitä hiutaleita, kannattaa juomavesikokeilut lopettaa heti, eikä vettä saa heittää kiukaallekaan.”
Kuumille kiuaskiville osuessaan solut rikkoutuvat ja niiden vapauttamat myrkyt imeytyvät hengityselinten kautta elimistöön.
Sinilevän siirtely pois vedenottopaikalta ei puhdista vettä riittävästi. Löylyveteen voi päätyä veteen sekoittuneita syanobakteerisoluja. Kuumille kiuaskiville osuessaan solut rikkoutuvat ja niiden vapauttamat myrkyt imeytyvät hengityselinten kautta elimistöön.
Suomen ympäristökeskuksen mukaan pintaveden käyttö ilman puhdistusta on yleisin syy yksityisten vesienkäyttäjien sairastumisiin.
Ennen puhtaana tunnettu ja levätön vesikin on voinut likaantua esimerkiksi valumavesien tai eläinten jätösten mukana tulevista taudinaiheuttajista.
Kirkas ja hajuton vesi on yleensä varmimmin myös puhdasta.
Mitikka muistuttaa, ettei vaarojen kirjon tarvitse kokonaan estää järviveden käyttöä, kunhan tunnistaa riskit ja osaa minimoida ne.
Jos järvi tai joki on omien havaintojen, oman kokemuksen ja laboratoriotulosten mukaan hyvässä kunnossa, pintavettä voi harkita talousvedeksi omalla vastuulla.
Kirkas ja hajuton vesi on yleensä varmimmin myös puhdasta.
Syvät ja kylmävetiset järvet ja syrjäiset rannat vailla muuta asutusta lisäävät puhtauden todennäköisyyttä, sillä pilaantumisen syy on yleensä ihmisessä.
Oman lähivesistön tilaa kannattaa muutenkin tarkkailla. Helpoin tapa pitää käyttökelpoinen vesi puhtaana on varmistaa, ettei omalla toiminnalla sitä pilaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
