Lehmät ovat useimmiten leppoisia työkavereita. Kuva: Timo Heikkala
Puhelu äidiltä muutti Maajussi-Matin elämän – kellokortti vaihtui navetta-aikatauluihin ja kurkien karkotukseen
Matti Pulliainen ei alunperin haaveillut kotitilansa jatkamisesta. Nyt hän nauttii siitä, että voi ottaa torkut keskellä päivää.TilaajalleMuhos
Maajussille morsian -ohjelmassa esiintyvä Matti Pulliainen tunnetaan Muhoksella ja syksyn jälkeen ehkä muuallakin Suomessa. Ei haittaa, jos ihmiset tulevat jutulle, hän naurahtaa. Kuva: Timo HeikkalaKurjet tööttäilevät laitumella märehtivien lehmien yllä. Kurkiperä on nimensä veroinen paikka, sillä tilan peltojen yli lentää kaksi kolmasosaa kaikista Suomen muuttokurjista.
”Ne ovat täällä samanlainen riesa kuin valkoposkihanhet Itä-Suomessa”, lypsykarjatilaa isännöivä Matti Pulliainen kertoo. Linnut syövät, tallovat ja sotkevat ulosteillaan viljasatoa.
Pulliaisen loppukesään kuuluu tavanomaiseen tapaan rehuntekoa ja viljan puintia. Kesä on kuitenkin ollut erityinen Maajussille morsian -ohjelman kuvausten vuoksi.
44-vuotiaan viljelijän tiluksilla vietti kesäkuussa viikon kolme morsianehdokasta. Ohjelman kuvaukset ovat juuri päättyneet, ja nyt mies aikoo kaivaa popcornit esiin ja ryhtyä katsomaan ohjelmaa joka maanantai.
Pulliaista ei jännitä niinkään se, mitä hänestä itsestään näytetään, vaan se, miten muilla maajusseilla on mennyt.
18. tuotantokauden maajusseista muodostui tiivis porukka. He kokoontuivat heinäkuussa Pulliaisen kotiin puimaan kesän antia ja jakamaan vertaiskokemuksia.
”On tärkeää päästä välillä irti tilan töistä.”
Pulliaisella on kolme lasta: 18- ja 16-vuotiaat tytöt sekä 11-vuotias poika. Lastensa äidin kanssa hän piti yhtä 24 vuotta – teini-ikäisestä saakka, kunnes avoliitto päättyi eroon noin kolme vuotta sitten. Lapset asuvat vanhempiensa luona vuoroviikoin.
Eron jälkeen Pulliainen on tapaillut muutamia naisia, mutta vakavampaa suhdetta ei ole tutustumisista syntynyt.
Maajussille morsian -ohjelmaan hänet ilmoitti ystävä.
”Hänen oli tarkoitus ilmoittaa minut jo vuosi sitten, mutta myöhästyi päivällä”, Pulliainen kertoo.
Ennen ohjelmaan suostumista oli kysyttävä lupa lapsilta. Suunnitelma aiheutti ensin kikatusta, sitten hyväksynnän.
Lapsilla ei ollut tiettyjä toiveita uudelle puolisolle, mutta he kuulemma tietävät, millaisen naisen heidän isänsä tarvitsee. No millaisen?
”Sellaisen, jonka kanssa on helppo elää ja arki rullaa. Toisten mielipiteet kuullaan ja yhdessä tehdään päätöksiä.”
Pulliainen toivoo, että morsiamella olisi jo koulutus ja kokemusta työelämästä. Tärkeää olisi myös ymmärtää maatilan töiden hektisyys.
Yhteisiä lomamatkoja ei välttämättä voi tehdä kesällä, mutta lomalle voidaan lähteä talvella tai alkukeväästä.
”On tärkeää päästä välillä irti tilan töistä”, Pulliainen toteaa ja vakuuttaa, että hän myös pystyy irrottautumaan niistä.
Pulliainen omistaa 40 lypsävän maitotilan yhdessä pikkuveljensä kanssa.
Tilanpidon jatkaminen ei ollut Matin lapsuudenhaave. Hän opiskeli ensin tietotekniikan asentajaksi ja päätyi koulun penkiltä suoraan Nokialle töihin.
Myöhemmin hän jatkoi insinööriopintoihin. Pulliainen oli töissä Tornion terästehtaalla, kun hänen äitinsä soitti ja pyysi, että Matti ryhtyisi Kiviharjun tilan isännäksi.
”Ensimmäinen reaktioni oli, että en taida alkaa. Sitten sulattelin asiaa hetken”, hän kuvailee.
Sorkkahoitajaksi kouluttautunut veli oli tehnyt osittaisen sukupolven vaihdoksen vanhempiensa kanssa jo aiemmin, mutta sorkkahoidot työllistivät niin, että aikaa tilan töille ei tahtonut jäädä.
Matin määräaikainen työsuhde Outokummulla oli katkolla. Samoihin aikoihin koulutuskuntayhtymä OSAO:lla Muhoksella oli alkamassa maaseutuyrittäjyyden kurssi.
”Olisi sitten ainakin valmius ottaa tila haltuun”, hän tuumi silloin ja aloitti koulutuksen vuonna 2016.
Lehmät kerääntyvät isäntänsä ympärille. Muutama niistä uskaltautuu nuuhkaisemaan toimittajan lehtiötä.
Pulliainen ryhtyi päätoimiseksi maatalousyrittäjäksi vuonna 2019. Kellokorttielämää hän ei kaipaa.
Maitotilan arjessa lypsyajat sitovat, mutta muuten työt ja lepohetket voi sovitella siten, kuten itselle parhaiten sopii.
Pulliaisesta on tärkeää kuunnella elimistöä ja varata aikaa lepäämiseen. Töitä nimittäin riittäisi jatkuvasti.
”Joskus täytyy etukäteen miettiä, että tekee päivän aikana vain navetat”, hän pohtii.
”Itsekään en nuorena ollut kiinnostunut muusta kuin urheilusta.”
Pulliainen on maitotilan isäntä kolmannessa polvessa. Hänen vanhempansa ovat tehneet pitkän työuran ja nähneet maidontuotannon kulta-ajan sekä nykytilan, joka muistuttaa hetkittäin selviytymistaistelua.
Pulliaisen veli auttaa tilan töissä sen, minkä kerkeää, mutta päävastuu on Matilla. Vanhaisäntä auttaa peltotöissä ja on korvaamaton tietopankki.
”Hän tietää joka pellon lanttopaikat ja miten ojien rummut vetävät.”
Lapset auttavat esimerkiksi eläimien siirtämisessä. Poikaa tilan työt eivät juuri kiinnosta, vaan pallottelu vetää puoleensa. Siinä Pulliainen tunnistaa itsensä.
”Itsekään en nuorena ollut kiinnostunut muusta kuin urheilusta.”
Tulevalta puolisolta hän ei odota osallistumista tilan töihin. Oma työ voi olla ihan muualla.
”Tämä on otollinen sijainti uudelle morsiamelle. Ouluun ajaa puolessa tunnissa ja juna-asemalle on kaksi kilometriä. Lentokentälle ajaa kolmessa vartissa, jos haluaa äkkiä kauas”, Pulliainen virnistää.
Haastatteluhetkellä rehunteko oli lopuillaan ja puintikausi juuri alkamassa. Tilalla viljellään nurmea, ohraa ja kauraa. Kuva: Timo HeikkalaMatti Pulliainen
Viljelee lypsykarjatilaa Muhoksen Kurkiperällä.
Koulutukseltaan tietotekniikan asentaja, kone- ja tuotantotekniikan insinööri sekä maaseutuyrittäjä.
44-vuotias kolmen lapsen isä.
Harrastaa lentopalloa, pesäpalloa, kuntosalilla käyntiä, lumilautailua ja dartsin heittelyä. Valmentaa kuopuksensa jalkapallojoukkuetta.
Lentopallo ja pesäpallo ovat kuuluneet Pulliaisen elämään pienestä pitäen. Pesäpalloa hän harrasti parikymppiseksi asti, lentopalloa hän pelailee edelleen.
Sen lisäksi mies käy kuntosalilla ja talvisin lumilautailemassa.
”En urheile tavoitteellisesti, vaan siksi että pysyisin kunnossa.”
Kuntourheilun lisäksi vapaa-aika täyttyy kuopuksen jalkapallojoukkueen valmentamisesta ja muusta talkootyöstä.
Pulliainen toivoo, että puolisokin pitäisi liikunnasta. Yhteinen harrastus voisi olla kiva, mutta myös omia saa ja pitääkin olla.
”Ei tarvitse heti lähteä samanlaisia tuulipukuja ostamaan”, hän naurahtaa.
Matti Pulliainen ei haaveile enää perheenlisäyksestä. Taputettavana jersey-vasikka. Kuva: Timo HeikkalaTulevalla puolisolla saa mieluusti olla omia lapsia.
”Se olisi jopa suotavaa, jotta pystyy ymmärtämään lapsiarkea”, Pulliainen tuumii. Lapsetonkin saa olla, hän kiirehtii lisäämään.
Pikkulapsiarkeen uudelleen hyppääminen ei häntä varsinaisesti houkuta.
”Se juna meni jo”, hän aloittaa, mutta ei kuitenkaan täysin tyrmää ajatusta, jos löytyisi unelmien puoliso, joka toivoisi yhteistä lasta.
Ennen kaikkea Pulliainen toivoo, että pääsisi elämään hyvää arkea kumppanin kanssa.
”Toivon, että eletty menneisyys olisi käsitelty ja että olisi helppo jatkaa siitä yhdessä eteenpäin.”
- Osaston luetuimmat
