

Kymmenenvuotiaana Pia Pylkkönen ilmoitti, että hän aikoo isona jatkaa vanhempien maitotilaa.
Pienen lapsen julistus kannatti ottaa tosissaan, sillä nyt 15 vuotta myöhemmin Pylkkönen pyörittää tilaa yhdessä isänsä kanssa.
”Minä jäin tilalle, ja kolme isosiskoa rakensivat elämänsä muualle. Vain Emmi-sisko on maatalouden parissa, koneiden korjaajana. Hänelle soitan, jos traktoriin tulee jotain vikaa”, Pylkkönen kertoo.
Tilan töissä Pylkkönen ja hänen siskonsa ovat auttaneet pienestä pitäen.
”Muistan monia vanhempia lehmiä, joita kävin rapsuttelemassa navetassa lapsena. Oli mukavaa puuhaa autella vanhempia.”
Erityisellä lämmöllä Pylkkönen muistelee tilan ensimmäistä satatonnaria, itsepäistä Sonjaa.
”Sonjalla oli omanlaisensa luonne. Kun se sattui oikealle päälle, sitä sai rapsuttaa. Se oli oman arvonsa tunteva vanha muori.”
Sekä lapsuudessa että nyt tilallisena Pylkkösestä on tuntunut aina haikealta laittaa lehmiä, omia kavereitaan teurasauton kyytiin.
”Toisaalta se on luonnollista. Arvostan lehmiä sen verran, että osaan päästää ne aikanaan pois vihreämmille laitumille.”
”On mukavaa työskennellä yhdessä, mutta onhan siinä välillä haasteita.”
Pylkkösen ukki eli isänisä osti Mykräkallion tilan. Kun se siirtyi seuraavan sukupolven vastuulle, oli navetassa kaksitoista lehmää. Pian eläinten määrä kaksinkertaistui.
Nykyään tilalla on satakunta lypsävää ja viljelyksessä yli sata hehtaaria peltoa, josta suurimmalla osalla kasvatetaan nurmea omia lehmiä varten.
Vuonna 2007 otettiin käyttöön robottinavetta, ja yhdeksän vuotta myöhemmin hankittiin toinen robotti.
Viime vuodesta lähtien tilan kolmas polvi eli Pylkkönen on ollut itsekin puikoissa, sillä hän perusti yhteisen maatalousyhtymän isänsä kanssa.
Miltä läheinen yhteistyö oman isän kanssa on Pylkkösestä tuntunut?
”On mukavaa työskennellä yhdessä, mutta onhan siinä välillä haasteita. Joskus ajatukset menevät ristiin ja tulee pientä sanaharkkaa.”
Onneksi suuremmilta kahnauksilta on vältytty, etenkin kun tilan työt on jaettu niin että tytär hoitaa lehmät ja isä niiden ruokintapuolen.
Tila olisi muutaman vuoden päästä tarkoitus siirtää kokonaan Pylkköselle, tosin isä jatkaisi mitä luultavimmin tilalla työntekijänä.
”Se jännittää aika paljon, mutta samalla on innostunut olo. Silloin saa tehdä oman mielen mukaan.”

”Luulen, että tulevaisuuteni on joka tapauksessa lehmien parissa.”
Pylkkösen vanhemmat moninkertaistivat Mykräkallion tilan eläinmäärän ja ottivat robotit hommiin.
Kasvun vuosien jälkeen tulevaisuus huolestuttaa nuorta tilallista. Samalla kun Pylkkönen on vasta uransa alkumetreillä, ympäri Suomen tiloja lopetetaan, eikä jatkajia tahdo löytyä.
”Kuinka paljon meitä matotilallisia tulee olemaan joskus kuuden tai kymmenen vuoden päästä?”
Ilmastonmuutos heittää oman varjonsa tulevaisuuden ylle. Edelliset kuumat kesät ovat olleet nurmille armottomia.
Kaiken epävarmuuden keskellä pitäisi olla valmis tekemään isojakin investointeja. Suomalaisten ruokapöytiin tarvitaan ruokaa, mutta viljelijä ei voi olla varma virtaako omaan kassaan riittävästi rahaa.
Vaikka ajatukset meinaavat karkailla uhkakuviin, on Pylkkösellä sentään yksi asia, johon voi aina luottaa.
”Luulen, että tulevaisuuteni on joka tapauksessa lehmien parissa. Ne ovat olleet ystäviäni koko elämäni, ei niistä oikein osaa luopua.”
”Karjaihmiset ovat isoa perhettä, joka puhaltaa yhteen hiileen.”
Navettatöiden lisäksi Pylkkönen viettää myös vapaa-aikaansa lehmien kanssa.
Jo pikkulapsena Pylkkönen päätyi isosiskonsa vanavedessä Pohjois-Savon karjakerhon junnuleirille.
”Sieltä sain kipinän, joka on kantanut tänne asti.”
Ensimmäisessä karjanäyttelyssä hän kävi seitsemänvuotiaana Kuopion Farmarissa.
Vuosien ajan perheen isä ja äiti järjestivät lomansa niin, että he saattoivat kuljettaa lapsia ja eläimiä näyttelyihin.
Vaikka näyttelyissä kilpaillaan toisia vastaan, eivät osallistujien välit suinkaan ole toraisat.
”Karjaihmiset ovat isoa perhettä, joka puhaltaa yhteen hiileen. On virkistävää nähdä muita samanhenkisiä ihmisiä, ja siellä on aina nuorta porukkaa.”
Kotimaan näyttelyiden lisäksi Pylkkönen on ehtinyt kilpailemaan myös ulkomailla. Ensimmäiselle kisareissulle Italiaan hän lähti 15-vuotiaana.
Italiassa näyttelyt ovat monella tavalla isompi juttu kuin Suomessa. Näyttelyitä on useammin ja niihin tuodaan runsaammin eläimiä kuin Suomessa.
”Siellä on väkeä ruokkimassa, juottamassa, klippaamassa ja pesemässä. Suomessa on vähemmän eläimiä ja työväkeä mukana, mutta kilpailijat auttavat toisiaan.”
Asuu Kuopiossa Maaningan Pulkonkosken kylällä.
Pyörittää lypsykarjatilaa yhdessä isänsä kanssa.
Valmistunut agrologiksi vuonna 2023.
Mukana MTK-Maaningan johtokunnassa ja Holstein klubin hallituksessa.
Fanittaa Kalpaa ja aikoo hankkia tänäkin vuonna kausikortin.
Tänä kesänä Pylkkösellä riittääkin tekemistä, sillä tavallisten töiden lisäksi kalenteria ovat täyttäneet televisiokuvaukset.
Pylkkönen on katsonut melkein kaikki aiemmat Maajussille morsian -ohjelman tuotantokaudet, ja perheen kesken on jopa vitsailtu siitä, että hänen pitäisi seuranhakusovellus Tinderin sijaan alkaa etsiä rakkautta televisiosta.
Tällä kertaa Pylkkösen sisko oli tehnyt vitsistä totta. Hän ilmoitti Pylkkösen ohjelmaan salaa.
”Sitten sieltä soiteltiin yllätyspuhelua, eikä sisko ollut virkkanut asiasta mitään.”
Pari päivää pohdinta-aikaa vaadittiin, mutta varsin nopeasti Pylkkönen oli varma, että tähän leikkiin on syytä lähteä.
”Ohjelmasta on tullut hyvä fiilis. Siinä maajussit etsivät tosissaan puolisoa itselleen.”
On Pylkkönen ennenkin rakkautta etsinyt, mutta maaseudulla Tinderin selaamisessa on omat haasteensa.
”Jos sieltä joku mielenkiintoinen henkilö on löytynyt, niin hän on ollut monen sadan kilometrin päässä tai aikataulut eivät ole mätsänneet, niin että ehtisi treffailemaan.”
Pylkkösen unelmien puoliso olisi mukava ja huomaavainen, toimeen tarttuva ja huumoriakin pitäisi löytyä.
”Hän osaisi huomioida minut illalla kotona pitkän päivän jälkeen. Olisi pientä hellyyttäkin, haleja ja pusuja.”