Video: Näin keräät supersiemeniä nokkosesta – keruutuoteneuvoja kehottaa tekemään pienen, terveellisen muutoksen rutiineihin

Villiyrttien keruu ei ole vain alkukesän hommaa, sillä pihat rehottavat vihreinä pitkälle syksyyn. Vuodenajasta riippuu, mitä kasvinosia kannattaa kerätä ja mihin käyttöön.

”Lumettomina talvina keräilen siankärsämön lehtiä joulupöytään sienisalaatin mausteeksi”, biologi, keruutuoteneuvoja Anna Nyman kertoo.

Hän vetää villiyrttikursseja muun muassa Helsingin Seurasaaressa. Niille osallistuu myös ulkomaalaisia turisteja. Aamupäivällä Nymanin matkassa oli opiskelijoita Yhdysvalloista.

Metropolien asukkaille kasvien keruu ja maistelu on elämys. Monen kotimaassa ei ole kuultukaan jokaisenoikeudesta, joka mahdollistaa luonnontuotteiden vapaan keruun.

Siankärsämön uskotaan vahvistavan vastustuskykyä, joten se on oiva yrtti nautittavaksi syksyn flunssakaudella.  Kuva: Oskar von Essen

Parturoidun nurmikon reuna kukkii valkoisenaan, vaikka on jo elokuun loppu. Kyseessä on kotipihojen vakioasukas, siankärsämö. Sen kukista voi hauduttaa teetä ja poimia lehtiä mausteeksi esimerkiksi salaatteihin, munakkaisiin ja uunijuureksiin. Nyman kuvailee makua timjamin kaltaiseksi.

Siankärsämön uskotaan vahvistavan vastustuskykyä, joten se on oiva yrtti nautittavaksi syksyn flunssakaudella. Kosmetiikassa siankärsämö sopii rasvaiselle iholle ja hiuksille.

Nymanin mukaan yksinkertaisimmillaan kasvoveden voi valmistaa samalla tavalla kuin yrttiteen. Hän itse usein imeyttää teemukin pohjalle jääneet tipat vanulappuun ja sipaisee kasvoille. Siten saa terveyshyödyt niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Suomalaiset ovat tottuneet siemailemaan kahvia, joka kuivattaa poistamalla nestettä kehosta. Kahvin vastapainoksi Nyman suosittelee nesteyttävän ja terveyttä tukevan yrttiteen lisäämistä rutiineihin.

Aterian päälle olisi otollista siemailla ruoansulatusta edistävää yrttiteetä, johon voi laittaa esimerkiksi siankärsämöä, maitohorsmaa, isohirvenjuurta ja voikukkaa.

Villiyrttien keruu painottuu ihmisten mielissä alkukesään, koska silloin monien kasvien versot ovat miedon makuisia ja syötävissä salaatin tavoin. Loppukesästä kasvit ovat kuituisempia ja karvaamman makuisia, joten ne sopivat paremmin mausteiksi ja rohdoiksi.

Tosin niittämällä kasvustoja voi tuoretta satoa kerätä pitkin kesää. Esimerkiksi nokkonen ja vuohenputki puskevat jatkuvasti uutta. Nokkoslettujen ja vuohenputkipeston ei tarvitse jäädä vain alkukesän herkuiksi.

Rohtovirmajuuren uskotaan auttavan unettomuuteen. Hauduttaminen ja uuttaminen irrottaa kasveista ainesosia, joita elimistön on helpompi hyödyntää kuin sellaisenaan syödystä kasvista.  Kuva: Oskar von Essen

Rannassa kukkii hennon vaaleanpunaisena rohtovirmajuuri eli valeriaana. Sillä nimellä luontaistuotekaupoissa myydään kapseleita, joiden mainostetaan auttavan unettomuuteen.

Nymanin mukaan rohdoskasvia kannattaa käyttää kuureittain hauduttamalla teetä. Rauhoittavaa ainesosaa uskotaan olevan eniten juuressa, mutta Nyman muistuttaa, ettei juurien kaivelu kuulu jokaisenoikeuksiin. Yrttitee syntyy yhtä hyvin makealta tuoksuvista kukista ja lehdistä.

Valeriaanan vierestä puskee allergikkojen karttama pujo. Nyman ylistää sen tuoksua ja rentouttavia, hermostoa helliviä ominaisuuksia.

Vanha kansa on käyttänyt pujoa oluenvalmistuksessa humalan sijasta sekä lihan säilönnässä. Suurina määrinä nautittuna pujo voi kuormittaa munuaisia ja maksaa.

Hiekkapolulta Nyman poimii kämmenelleen lepän pikkiriikkisiä käpyjä. Niitäkin hän nakkaa toisinaan yrttiteehen hautumaan. Samalta polulta puskee esiin keltainen pompula, pihasaunio.

Englanniksi kasvin nimi on pineapple weed ja toden totta kukka tuoksuu ananakselta. Nyman kehottaa sirottelemaan makeaa pihasauniota jälkiruokiin ja marjojen sekaan.

On aika etsiä kookkaita, kesän yli kasvaneita nokkosia. Niistä kerätään siemeniä, jotka ovat varsinaista superruokaa.

”Luontaistuotekaupassa siemenistä joutuu pulittamaan jopa 600 euroa kilolta”, Nyman kertoo.

Rautaa, C- ja E-vitamiinia, kalsiumia ja terveellisiä rasvahappoja sisältävät siemenet sopivat puuron ja smoothien sekaan.

Oiva kasvusto löytyy pian. Naaraspuolisten emikasvien siemennorkot roikkuvat raskaina ja rusehtavina, kun taas urospuoliset hedenorkot sojottavat vihreämpinä terhakkaampina. Heteet eivät sisällä siemeniä, mutta terveellisiä nekin ovat eli ei haittaa, vaikka kerätessä erehtyisi nokkosen sukupuolesta.

Lähempänä sormia on nokkosen eminorkkoja, jotka sisältävät siemeniä. Ylempänä kämmenellä on uroskasvin hetekukintoja, joita voi myös syödä.  Kuva: Oskar von Essen

Kierroksen viimeisiksi kasveiksi valikoituvat poimulehti ja piharatamo. Kumpaakin voi syödä sellaisenaan.

Ratamon lehdissä on sienimäisen umaminen maku, joten niitä kannattaa hyödyntää ruoanlaitossa monin tavoin. Nyman on kirjoittanut villiyrteistä kirjoja ja kehittänyt reseptejä, joissa ratamonlehdistä tehdään yrttihakkelusta, kääryleitä ja jopa korvataan merilevää sushinteossa.

Mikä alihyödynnetty runsaudenaitta kotipiha onkaan.

Poimulehteä voi syödä sellaisenaan vaikka salaatin joukossa.  Kuva: Oskar von Essen