Voitko pitää tauon ennen kuin on liian myöhäistä? Nälkä on joko hyödyllinen lemmikki tai hankala peto

Aamulla on kiire. Survon työromppeet reppuun ja muistelen, että jossain taskun pohjalla on pakkaukseensa murentunut välipalakeksi. Se saa nyt olla aamiainen.

Työpäivä etenee ja käyn lounaalla ravintolassa. Ruoka on hyvää, mutta liian suolaista. Buffet-ähkyn jälkeen välipala ei edes käy mielessä.

Usein jättilounas pettää kuitenkin viimeistään kotimatkalla. Oven avatessa sisään tunkee myös kiljuva nälkähirviö. Sen vaientaminen päivällisen valmistumiseen on rankka rasti. Pahimmillaan kokkailun yhteydessä tulee napsittua epäterveellisiä naposteltavia, eikä kunnon ruoka enää maistu.

Edellä kuvattu tilanne ei toistu elämässäni enää kovin usein, koska olen miettinyt aika paljon ruuan merkitystä. Tämä ei ole johtanut mihinkään dramaattisiin ennen ja jälkeen kuviin vaan siihen, että olen nykyisin paremmalla tuulella.

Yksi huomaamistani asioista on, että harva kokee ansaitsevansa taukoja. Kahvi, lounas tai tupakka antavat niille jonkinlaisen oikeutuksen, mutta niitä tulee harvoin pidettyä tarpeeksi.

Toinen huomioni on se, että usein rentouttavaksi eli stressistä palauttavaksi ruuaksi mielletään rasvainen, suolainen tai sokerinen ruoka.

Puuttuvat tauot johtavat jatkuvaan kiireen tuntuun mikä johtaa siihen, ettei pureskelua vaativia ruokia tunnu olevan aikaa valmistaa tai syödä. Yleensä nämä olisivat niitä, jotka täyttäisivät mahaa terveellisesti.

Illalla väsyneen ja nälkäisen on vaikea kieltäytyä houkutuksista, vaikka kuinka tietäisi ne haitallisiksi. Lisäksi kiireen jälkeen ne tuntuvat myös ansaituilta.

Nälkähirviötä kannattaa ruokkia ja silitellä, ei tukahduttaa. Omenan mittainen tauko laskee verenpainetta, kohottaa verensokeria ja ravitsee muillakin kuin kaloreilla. Itseään kuunnellen tauon paikka löytyy ajoissa, ennen kuin hirviö on täysin pitelemätön.