Tiesitkö? Eläimiäkin on haastettu oikeuteen ja tuomittu kuolemaan

Brittikirjailija George Orwellin romaanissa Eläinten vallankumous (1945, suom. 1969) vallankumousta johtaneet siat alkavat vaatia itselleen aina vain enemmän oikeuksia. Lopulta oikeuden omiin sorkkiinsa ottaneita sikoja ei enää edes erota ihmisistä, ja muiden eläinten kannalta tilanne on yhtä ankea kuin ihmisten vallan aikaan.

Keskiajalla siat eivät vaatineet itselleen oikeuksia, vaan sikoja ja muitakin eläimiä haastettiin oikeuteen. Eräs tunnettu oikeusjuttu sattui vuonna 1386 nykyisen Ranskan alueella.

”Falaisen emakon” tapaus sai alkunsa, kun eräs emakko oli käynyt kolmen kuukauden ikäisen pojan kasvojen kimppuun aiheuttaen lapsen kuoleman. Emakko tuomittiin kuolemaan hirttämällä, ja tuomion suoritti virallinen pyöveli.

Nykynäkökulmasta moinen oikeudenkäynti vaikuttaa monella tapaa järjenvastaiselta, mutta tuon ajan asiayhteydessä emakon tuomitseminen oli täysin loogista. Olihan tapahtunut kammottava rikos, ja keskiajan ajattelutavalla noin vakavan rikoksen tekijän piti maksaa teostaan hengellään, vaikkakin kyseessä oli tässä tapauksessa eläin.

Tuomio toimeenpantiin julkisesti, jotta yleisö pääsi näkemään, mitä rikoksesta seuraa ja miten oikeus tapahtuu, minkä jälkeen tavallinen elämä saattoi jatkua.

Alankomaissa puolestaan ajateltiin, että rikoksia tehneiden, teloitettujen eläinten elottomat ruumiit toimivat varoituksena muille pahantahtoisille eläimille. Esimerkiksi uuden ajan alussa vuonna 1595 Leidenissä lasta purreen ja sittemmin kuolemaan tuomitun koiran ruumis jätettiin näkösälle varoitukseksi, jotta muut koirat ymmärtäisivät pysyä poissa rikoksen poluilta.

Lähde: Lisa Johnson: Power, Justice, Animals