

Kesäkuun puolivälissä Kosolan talossa avattu Lapuan lottanäyttely ja sen yhteydessä henkiin herätetty lottakahvila ovat vetäneet runsaasti väkeä.
”Näyttelyssä on ollut jo lähes 2 700 käyntiä”, kertoo Kosolan talon historiaopas Heli Karhumäki.
”Vierailijat kertovat liikuttuneina äideistään, isoäideistään ja muista sukunsa lottanaisista.”
Entiset pikkulotat ovat tuoneet näyttelyyn lapsenlapsiaan.
”Täällä on käynyt myös toistakymmentä entistä pikkulottaa. He ovat tuoneet näyttelyyn lapsenlapsiaan, jotta nämä näkevät, mitä lotat tekivät sodassa ja myös rauhan aikana.”
Keskiviikkona 22. heinäkuuta Kosolan talossa vietettiin Hilja Riipisen (1883–1966) elämää valottava tarinailta.
Monet jakoivat muistoja tästä 60 vuotta sitten kuolleesta opettajalegendasta.
Lapualainen Hilja Riipinen oli Lotta Svärd -järjestön kakkosnainen ja ideologi sekä IKL:n kansanedustaja.

Hilja Riipinen syrjäytettiin lottajärjestön johdosta äärioikeistolaisten mielipiteidensä vuoksi.
”Hurja-Hiljaksi” kutsuttu Riipinen vaikutti vahvasti Lotta Svärd -järjestön syntyyn ja ihanteisiin järjestön keskustoimikunnan jäsenenä ja järjestön lehden päätoimittajana. Hän johti Lottien Etelä-Pohjanmaan piiriä.
Saksan ja venäjän kielen lehtori Riipinen toimi Lapuan yhteiskoulun rehtorina. Hän joutui vahvan luonteensa vuoksi erotetuksi lottajärjestön keskustoimikunnasta ja sen lehden päätoimittajuudesta.
Illan esitelmän piti historianopettaja Paula Salo, joka teki aikanaan gradunsa Hilja Riipisestä opettajana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana.

”Hilja Riipinen oli idearikas persoona, jonka asenne näkyy muun muassa hänen laatimassaan Lottien kultaiset sanat -ohjetaulussa”, Salo kertoo.
”Riipinen ei taipunut kompromisseihin. Hänet erotettiin viikoksi eduskunnasta hänen herjattuaan puhemiestä. Hän oli myös vahva naisasianainen, joka kannatti jo varhain naispappeutta.”

Kosolan talon viimeinen emäntä Eelin Kosola oli aktiivinen lotta, joka piti kotitalossaan vuonna 1935 lottakioskia.
Hän oli isänmaan itsenäistymisvaiheen aktivisti, joka osallistui miehensä Vihtori Kosolan rinnalla jääkärivärväykseen ja etappitoimintaan, ja joutui tästä viikoksi tutkintavankeuteen.

Lapua-Seuran viestintävastaava Heli Karhumäki kertoo, että näyttelyvieraiden kertomat muistot kertovat sekä lottatyön kunnioituksesta että edelleen läsnä olevasta traumasta.
Suomalaisille oli järkytys, että Lotta Svärd -järjestö jouduttiin Neuvostoliiton vaatimuksesta lakkauttamaan 1944. Järjestö oli tuolloin maan väkilukuun suhteutettuna maailman suurin naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö.
Määräysten mukaisesti puvut, esineet ja asiakirjat piti hävittää.
Kun järjestö lakkautettiin, siihen kuului 240 000 jäsentä, joista 50 000 oli pikkulottia.
Määräysten mukaisesti kaikki lottapuvut, esineet, kirjat ja asiakirjat piti hävittää tai luovuttaa viranomaisille. Monet tekivät niin, mutta onneksi esineitä myös säilyi.
Lapuan näyttelyssä on esillä viisi lottapukua. Yksi puvuista kertoo luovutetun Karjalan pikkulotan tarinaa. Hän sai puvun lahjana, koska oma puku oli jouduttu Neuvostoliiton pelossa polttamaan.

Lapuan lottanäyttely nostaa esiin Lotta Svärd -työn varhaiset juuret, jotka juontuvat Suomen sodan 1808 sotilaiden vaimoihin. Nämä kulkivat sotajoukkojen mukana muonittamassa sotilaita ja hoitamassa haavoittuneita.
Näyttely esittelee lottatyön laajuutta, monipuolisuutta ja merkitystä Suomen puolustukselle. Esillä on muun muassa hihanauhoja, merkkejä, jäsenkirjoja sekä Mannerheimin painettuja kiitoskirjeitä lotille.
Erään lotan muistot suljettiin puurasiaan, eikä niistä koskaan puhuttu.
Erikoisuutena ovat näyttelyä varten valmistetut, Aila Latva-Karjanmaan tekemät pienoismallit, jotka kuvaavat etulinjan muonituslottia metsässä, lottasairaalaa, ilmavalvontalottia sekä lottahäitä.
Yksi liikuttavimmista esineistä on vanha puurasia, johon erään suvun lotan muistot suljettiin, eikä niistä koskaan puhuttu.
”Rasian omistaja, 58-vuotias nainen, antoi sen sisältöineen tähän näyttelyyn. Hän oli vasta hiljattain havahtunut ymmärtämään, ettei isoäidin lottatyö ollut häpeä vaan kunnia”, Karhumäki kertoo.