Tällaista kirjaa et ole taatusti koskaan lukenut

Akira ei halua puhua muiden kuullen. Eikä kyse ole edes halusta, sillä oikeastaan Akira ei aina pysty puhumaan.

Tavut tuplaantuvat ja sanat juuttuvat hänen suuhunsa. Änkytystä on yritetty hoitaa niin monella tavalla, että yrityksissä ovat väsyneet Akiran lisäksi kaikki hänen ympärillään.

Onneksi lukiolainen ei ole aivan yksin. Hänellä on polkupyörä, joka tarjoaa vauhtia ja vapautta. Lisäksi hänellä on nauhuri, joka kuuntelee tuomitsematta ja hoputtamatta.

Puoliksi japanilainen Akira tarpoo läpi lukion ensimmäisen vuoden kevään. Koulun räyhäjengi ei anna hänen unohtaa taustaansa tai poikkeavaa puhetapaansa.

Stefanie Tuurnan esikoisteos Maamaa on säeromaani, jonka sivuille on kirjoitettu auki Akiran sanelukoneen päiväkirjamaiset nauhat.

Kirjan rakenne on kiehtova ja intiimi, se ottaa lukijan mukaan Akiran pyörälenkeille ja yksityisimpiin ajatuksiin.

Änkyttävän nuoren puhetapa ei mitenkään muuten kirjoitettuna tulisi yhtä konkreettisesti kuultavaksi. Välillä Akiran puhe luistaa hetken aikaa ongelmitta, toisinaan helpoilta tuntuvat sanat eivät meinaa löytää tietään ulkoilmaan.

Onneksi Akira on synonyymigeneraattori, joka löytää kiertotiet haluamiensa asioiden ilmaisemiseen.

Stefanie Tuurna: Maamaa. 399 sivua. Otava. Kuva: Otava

”Maamaamaa / ilman hitain räppäri”, kuvaa Akira itseään. Änkytys luo välillä runonomaisia hetkiä, toisinaan hauskoja sanaleikkejä, joille Akira itsekin nauhoillaan naurahtaa. Toisaalta änkytys tekee kirjasta omalla tavallaan haastavan luettavan.

Lukeminen kuitenkin palkitsee. Nuoren tarina ja persoona kietoutuvat esille sivu sivulta. Näiden kansien väliin on tallennettu suuri tarina.