Villa Pasimo on siirretty Terijoelta Lohjansaarelle 1920-luvulla. Mia Tiitta ja Björn Kullberg kunnostavat taloa ja suunnittelevat puutarhahäitä ensi vuodelle. Kuva: Jaana KankaanpääLohjaLauttasaaresta Lohjansaareen
Neljä vuotta sitten Mia Tiitta ja Björn Kullberg haaveilivat maallemuutosta. Nyt he remontoivat vanhaa huvilaa ja vaalivat satavuotiasta puutarhaa Lohjalla.TilaajalleTalven kuivattamat lehdet rahisevat jaloissa. Mia Tiitta ja Björn Kullberg eivät tarttuneet viime syksynä haravoihin, sillä lehtipeitto suojelee nurmikkoa ja mönkiäisiä.
Ruohonleikkurikin käynnistettiin vasta heinäkuussa, jotta kevätkukat ehtivät levittää siemenensä. Sitä satoa ihaillaan toivottavasti hetkenä minä hyvänsä.
Laiskaksi Lohjansaaren Villa Pasimossa asuvaa pariskuntaa ei voi kuitenkaan moittia, vaikka haravaa ja ruohonleikkuria käytetään säästellen.
Matkalla talolta rannalle voi pian ihailla neljää sataneliöistä perennapenkkiä. Viime vuonna niihin istutettiin 1 500 kasvia, ja tänä sekä ensi vuonna on edessä samanmoinen urakka.
Kullberg ja Tiitta viittilöivät ympäri pihamaata. Tuonne tulee paraatipuutarha, tuonne muotoon leikattu pensasaita. Varjopuutarha on jo hyvällä mallilla.
Hehtaarin kokoisella pihalla kasvaa myös 76 vanhaa omenapuuta, muita hedelmäpuita ja marjapensaita. Kasvihuoneen katossa kiemurtelevat viiniköynnökset ja hyötypuutarha pitää pariskunnan kasvisten suhteen omavaraisena puolet vuodesta.
Kesällä puutarhaan muuttaa ankkoja, joista saadaan lihaa ja munia. Lisäksi ne syövät lehtokotiloita.
Pariskunta haaveilee myös lampaista, mutta niitä varten pitäisi saada naapurilta vuokralle peltoa, koska tilan omat maat eivät riitä talouseläimille.
Björn Kullberg ja Mia Tiitta eivät olleet edes haaveilleet rantatontista, koska arvelivat, ettei heillä olisi sellaiseen varaa Uudellamaalla. Lohjansaaressa sekin oli mahdollista. Kuva: Jaana KankaanpääTerävämuistisimmat lukijat saattavat nyt raapia korvallistaan. Jos pariskunnan nimet kuulostavat tutuilta, saatat hyvin muistaa heidät maaliskuun 2021 Kantrista. Tuolloin Tiitta ja Kullberg asuivat kerrostaloasunnossa Helsingin Lauttasaaressa ja haaveilivat maallemuutosta.
Neljässä vuodessa unelma on käynyt toteen, mutta on se vaatinut paljon työtä.
Puolen vuoden ajan Tiitta ajoi käytännössä kaiken vapaa-aikansa ympäri läntistä Uuttamaata jakaen kiinnostavien talojen postilaatikoihin lappuja pariskunnan ostohaaveista. Ilmoituksia oli tulostettu 500, ja kaikki jaettiin.
Vastauksiakin saatiin, ja pariskunta kävi katsomassa pariakymmentä taloa, tonttia ja siirrettävissä olevaa rakennusta.
”Aina oli jotain pielessä”, Tiitta sanoo.
Yhtenä päivänä varsin pian Kantrin jutun ilmestyttyä Tiitta lähti spontaanisti Lohjan puolelle katsomaan Suomen kauneimmaksi kehuttua Paavolan tammea. Matkalla ilmoituksia pudoteltiin jälleen postilaatikoihin.
”Kun ajoimme pihaan ja astuimme ulos autosta, olimme molemmat että oho.”
Pian pariskunta olikin tutustumassa Lohjansaaressa sijaitsevaan Villa Pasimoon.
”Björnillä ei ollut kauhean isot odotukset, koska Google Mapsista näki, että kylätie kulkee lähellä tonttia”, Tiitta paljastaa.
Ja totuus oli, että paperilla Villa Pasimo ei täyttänyt monia heidän toiveistaan. Talo sijaitsi asfalttitien vieressä, ei pienen hiekkatien varressa kilometrien päässä lähimmästä naapurista. Lisäksi julkisivu ja osa ikkunoista oli modernisoitu.
Niiden kaikkien piti olla pariskunnalle suuria pysähdysmerkkejä, mutta tällä kertaa he eivät nähneetkään vain kadotettua vanhaa estetiikkaa vaan mahdollisesti tulevan kotinsa.
”Kun ajoimme pihaan ja astuimme ulos autosta, olimme molemmat että oho”, Kullberg sanoo.
Vanha puutarha, korkeuksiin kurottavat jalopuut ja järveen rajautuva tontti olivat ainutlaatuiset.
”Satavuotiaita puita ei saa kasvatettua omana elinaikana”, Tiitta sanoo.
Parikunta opetteli itse muuraamaan kaakeliuunin. Kuva: Jaana KankaanpääKullberg ja Tiitta olivat valmiit antamaan anteeksi 1950- ja 2000-luvun modernit ratkaisut sekä remontoimaan uuden takaisin vanhaksi, vaikka sitä he olivat yrittäneet välttää.
”Talo oli selvästi valinnut meidät. Se tarvitsee meitä, että pääsee takaisin loistoonsa”, Tiitta sanoo.
Mia Tiitta ja Björn Kullberg
Ostivat Lohjansaaresta vuonna 2021 Villa Pasimon. Talo on siirretty paikalle Terijoelta vuonna 1926 ja se on kooltaan noin 300 neliömetriä. Pihaa on noin hehtaarin verran.
Björn Kullberg työskentelee palopelastajana Tammisaaressa. Hän on vuorokauden töissä ja sitten kolme vuorokautta vapaalla. Ensimmäinen vapaapäivä on pyhitetty levolle.
Mia Tiitta on perinnerakentamiseen erikoistunut yrittäjä. Villa Pasimossa on järjestetty kursseja muun muassa ikkunoiden kunnostamisesta, omenapuiden leikkaamisesta ja pinkopahvin asennuksesta.
Pariskunnan kanssa talossa asuu kolme koiraa ja kaksi kissaa.
Projektia voi seurata Instagramissa tileillä @terijoenhuvila, @villapasimo ja @villapasimonpuutarha.
Villa Pasimon rakennusvuodesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta se ajoittunee jonnekin 1800-luvun loppupuolelle.
Talo siirrettiin Terijoelta nykyiselle paikalle Lohjansaareen vuonna 1926, kun alueen tyhjiksi jääneitä huviloita sai ostaa halvalla nykyisen itärajan toiselta puolelta.
Hirsiä ja muita tykötarpeita lastattiin junaan 200 reen verran. Viimeiset kymmenen kilometriä ne kuljetettiin hevosten ja rekien avulla saareen.
”Tarinan mukaan he joutuivat odottamaan pari talvea, koska jäät olivat liian heikot, eikä saareen ollut silloin vielä siltaa”, Tiitta kertoo.
Talon pystytti Ahtialan kartanon pehtoori Theodor Stenberg, joka perusti paikalle omenatarhan. Sen arviolta 150 puusta puolet on vielä jäljellä.
Pian talo siirtyi professoriperheen kesähuvilaksi, ja talossa asui kesäkauden ulkopuolella vain palvelijoita. Sodan jälkeen talon maat lohkottiin evakoille, koska kenenkään elinkeino ei ollut riippuvainen kesähuvilan maista.
Ruokasali on niin suuri, että sinne mahtuu iso vierasjoukko. Ikkunoista avautuu näkymä puutarhaan. Kuva: Jaana KankaanpääAsuntokaupoilla ja suurten remonttien ääressä raha nousee väkisinkin mieleen. Miten yrittäjän ja palopelastajan palkoilla on mahdollista ostaa ja kunnostaa näin suuri huvila?
”Kun tekee hitaasti, se on mahdollista. Jos vanhan talon hankkii ja haluaa nopeasti valmista, yleensä siinä kärsivät rakennusosat ja omistaja”, Tiitta sanoo.
Pariskunta on tehnyt työmaallaan melkein kaiken itse, he jopa opettelivat muuraamaan kaakeliuunin.
Tiitta metsästää jatkuvasti kierrätettyjä materiaaleja netistä.
”Kun ostaa tarvikkeita käytettynä, puhutaan kympeistä tai muutamista satasista”, Tiitta sanoo.
Puutarhan 4 500 perennaan olisi saanut helposti kulumaan kymmeniätuhansia euroja. Kullberg on esikasvattanut perennat siemenistä, jotka maksoivat yhteensä 800 euroa. Ja se on vasta pieni osa puutarhan kukoistuksesta.
”Kaikki nämä ovat asioita, joita haluamme tehdä. Emme laske omalle työllemme hintaa”, Tiitta huomauttaa.
”Pärjäämme vähemmällä, mutta meillä on enemmän vapaa-aikaa. Se on tietoinen valinta, olemme valinneet työmmekin sen mukaan”, Kullberg lisää.
Puutarhaan upotettujen eurojen toivotaan ensi vuonna kantavan satoa. Villa Pasimosta on tarkoitus tehdä puutarhamatkailukohde. Joinain viikonloppuna kävijöitä voisi palvella myös kahvila.
Yläkertaan valmistuu jo tänä kesänä pieni huoneisto lyhytaikaiseen vuokraukseen.
Yläkerran kylpyhuoneessa pääsee nauttimaan ylellisestä kylvystä. Kuva: Jaana KankaanpääHuvilalla tekeminen ei koskaan lopu, ja siitä Kullberg ja Tiitta ovat mielissään.
”Meillä on paljon energiaa. Jos olisimme ostaneet pienen mummonmökin, potentiaalimme olisi jäänyt käyttämättä. Tämä piha on riittävän iso meille”, Kullberg sanoo.
”Ihmiset haluavat, että kaikki on huoltovapaata, mutta ei sellaista ole olemassakaan.”
Nykyajan kertakäyttökulttuuri sapettaa heitä suunnattomasti. Vanha lankkulattia vain paranee kolhuista, mutta nykymateriaalit alkavat näyttää nopeasti nuhruisilta.
Kaipuu helppouteen johtaa siihen, että vaikkapa ikkunoita ollaan vaihtamassa 30 vuoden välein, vaikka 300-vuotiaassa talossa saattaa edelleen olla alkuperäiset ikkunat käytössä, kunhan niitä on huollettu oikein.
”Ihmiset haluavat, että kaikki on huoltovapaata, mutta ei sellaista ole olemassakaan”, Tiitta sanoo.
”Korjauskelvoton on sille toinen sana”, Kullberg lisää.
Oppimiaan taitoja Tiitta pyrkii jakamaan eteenpäin perinnerakentamiseen keskittyvän yrityksensä kautta. Villa Pasimossa on järjestetty monenlaisia kursseja aiheesta.
”Minulle on sydämenasia kertoa perinnerakentamisesta, jotta ihmiset uskaltavat tehdä itse. Siten kulttuuriperintömme säilyy.”
Mia Tiitta kertoo pariskunnan olevan omavarainen kasvisten suhteen puolet vuodesta. Björn Kullberg hankki viime vuonna metsästyskortin parinkymmenen vuoden suunnittelun jälkeen. Kuva: Jaana KankaanpääUuteen päivään herätään Villa Pasimossa yleensä auringon mukana. Jo nyt aamut ovat aikaistuneet, mutta kesällä pariskunta nousee yleensä viiden maissa, joskus aiemminkin.
”Talvellakin heräämme seitsemältä ilman kelloa”, Tiitta sanoo.
Nukkumaan he menevät joskus jo iltakahdeksalta, joten unenpuute ei pääse pariskuntaa vaivaamaan. Kun aamun aloittaa ajoissa, ehtii aamiaisen nauttia kiireettä, ja silti hommiin voi tarttua ennen päivän helteisimpiä tunteja.
Ensimmäisenä kesänä he tekivät jopa 14 tunnin päiviä työmaalla, mutta nykyään he vannovat maltillisempien urakoiden nimeen.
”Lopettelemme iltakuudelta, vaikka tekisi mieli jatkaa”, Kullberg sanoo.
Tiitta aloittaa aamunsa ympäri vuoden pulahduksella Lohjanjärveen. Kävelymatka puutarhan läpi rantaan on suorastaan hurmoksellinen.
Ajatus eksyy kuin varkain kesään 2026, jolloin toivotetaan tervetulleiksi ensimmäiset puutarhamatkailijat. Silloin olisi tarkoitus juhlia myös häitä, luonnollisesti omassa puutarhassa.
Omalla pihalla on aamuvarhaisella täysin hiljaista. Kullberg ja Tiitta ovat päässeet pakenemaan kaupungin huminaa. Helsinkiin he eivät ikävöi takaisin.
Yksi unelma on saavutettu.
Villa Passimon parveke on niin huonossa kunnossa, että se pitää purkaa. Tilalle rakennetaan paremmin 1800-luvun huvilaan sopiva lasiveranta. Kuva: Jaana Kankaanpää
Pihapiiri on aidattu, jotta alueen suuret peuralaumat eivät ahmisi puutarhan antimia kitusiinsa. Aidat pitävät myös lemmikit poissa naapurien tontilta. Kuva: Jaana Kankaanpää- Osaston luetuimmat
