Lämmitys, lumityöt ja muu vanhan talon ylläpito ei rasita Johnia ja Maria vaan pitää heidät aktiivisina. Kuva: Vesa-Matti Väärä
John ja Mari Björkman rakastuivat satavuotiaaseen hirsitaloon, koska sitä ei juuri ollut remontoitu – ”Eihän tämä mikään hyvin eristetty talo ole”
Kahden tutkijan ja heidän teinipoikiensa koti Turun Vasaramäellä henkii menneen ajan tunnelmaa. Pariskunta suhtautuu remontointiin rennosti. ”Tässä talossa kaikki on hyvin näin”, Mari Björkman sanoo.Tilaajalle
Satavuotiasta hirsitaloa sivuavat kadut ovat kuin hiljaisia kyläteitä, vaikka Turun keskusta on lähellä. Kuva: Vesa-Matti VääräSuuret salavat ja saarnet hallitsevat sinisen, mansardikattoisen talon omenatarhaa ja pihaa Turun Vasaramäessä. Keltamullan sävyinen talli on muistona kuorma-ajuri Virtasesta, talon ensimmäisestä omistajasta.
”Hän saattoi olla myös viinatrokari, mutta vain pikkutekijä”, naurahtaa talon nykyinen isäntä John Björkman.
Turun kaupungin Eteläisen Takamaan laidunmaille sallittiin rakentaminen 1920-luvun alussa. Ajuri Virtanen rakensi hirsitalon, naapurin raharikas kivitalon.
Naapurustossa on nykyään myös sodanjälkeisiä ja moderneja pientaloja. Vehmas Vasaramäki on suosittu asuinalue.
Täällä asuvat
Tutkija John Björkman, 46, bio- ja lääkealan asiantuntija Mari Björkman, 44, ja heidän poikansa Oskar, 16, ja Otto, 12
Turun Vasaramäkeen 1920-luvulla rakennetussa talossa on asuinneliöitä runsaat sata, tosin pinta-alaa ei ole mitattu
Virikkeitä museorakennuksista
Björkmanin pariskunta on vanhojen talojen ystäviä.
”Meitä yhdistää myös rakkaus luontoon, kansanmusiikkiin ja kansanrunouteen”, luettelee Mari Björkman, syöpätutkimuksesta tohtoriksi väitellyt biologi.
John Björkman väitteli marraskuussa Åbo Akademissa pohjoismaisen folkloristiikan tohtoriksi. Hänen väitöstyönsä käsitteli lounaissuomalaisten kansanuskomusten pyhiä paikkoja.
Hän muistelee, kuinka hän nuorena veti Kemiön Sagalundin museossa ohjelmaa lapsiperheille. ”Monilla museovieraista oli erityinen innostus vanhoihin taloihin. Ymmärsin, että sellaisessa asuminen on oma elämäntapansa.”
Vanhojen puurakennusten lumo valloitti Johnin lopullisesti, kun hän työskenteli Stundarsin ulkoilmamuseossa Mustasaaren Sulvan kylässä.
Turkuun palattuaan John ja Mari alkoivat etsiä omaa talovanhusta. Marin mielessä kangastelivat lämpimät lapsuusmuistot puutalokodista Kotkassa.
Sinistä hirsitaloa pariskunta tuli katsomaan keskellä talvipakkasia.
”Täällä ei ollut tehty liian perusteellisia remontteja, ja juuri se vetosi meihin”, John kertoo.
”Oli helppoa kuoria esiin talon vanhempi kerros ja palauttaa se ennalleen”, Mari lisää.
Björkmanit ovat talon viides omistajaperhe. Vinttikamareissa on vuosikymmenten saatossa ollut lukuisia vuokralaisia. Kuva: Vesa-Matti VääräEtätyössä voi lämmittää taloa
Talon ulko-ovi avautuu kylmälle lasikuistille. Seuraava ovi vie viileään eteiseen, josta Mari kipaisee yläkertaan. Hän työskentelee Helsingin yliopistossa tutkimuksen kaupallistamisen parissa, ja alkamassa on etäkokous. Perheen pojat Oskar ja Otto ovat vielä koulussa, ja yläkerrassa on työrauha.
Kodin lämpö tulvahtaa vastaan vasta sitten, kun isäntä avaa kolmannen oven ja sulkee sen heti takanamme. Arvokas lämpö ei saa karata.
Björkmanit ovat talon viidennet omistajat. He muuttivat siihen taaperoikäinen Oskar kainalossaan vuoden 2010 keväällä heti, kun keittiö ja toinen vessa oli kunnostettu.
Pian he päättivät vaihtaa vesikiertoisen sähkölämmityksen maalämpöön.
”Kovimmilla pakkasilla maalämpö ei riitä pitämään yllä mukavaa sisälämpötilaa, mutta lisäksi poltamme puuta”, John kertoo ja toteaa, että vankat vanhat lämpöpatterit ovat kelpo tavaraa edelleen, samoin talon sähkövedot.
Keittiön jykevä vuolukivihella pitää lämpönsä tuntikausia. ”Leivinuunissa kypsytän perinneruuat, tykkään niiden värkkäämisestä.”
Salia komistaa kaakeliuuni. Talon alkuperäinen uuni oli hävitetty, joten paikalle piti etsiä uusi. Sastamalasta löytyi aarre, purkutalosta pelastettu Turun kaakelitehtaan valmistama Koivu-uuni. Isäntä kiittelee sekä uunin pelastajia että sen pystyttäjää, muurari Jaakko Moilasta.
”Työssä käyvän ihmisen rytmiin on hiukan vaikea sovittaa talon lämmittämistä puulla. Kun teen viideltä tulet kaakeliuuniin, sali on lämpimin puolenyön aikaan. Kovilla pakkasilla etätyö on pelastus, kun samalla saa lämmittää tulisijoja”, John kertoo.
Salissa on Turun kaakelitehtaan Koivu-kaakeliuuni, jonka malli on vuodelta 1903. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Vuolukivinen puuhella on ahkerassa käytössä. Sen uuniosassa John Björkman kypsyttää kovasti arvostamansa perinneruuat. Kuva: Vesa-Matti VääräEroon muovimaaleista
Talon ikkunoilla on ikää sata vuotta. Isännän mukaan ne kaipaavat taas kunnostusta. Vanhat ikkunat ovat kestäviä, samoin paksut, vanhat saumapeltikatot.
”Vanhasta talosta sanotaan, että keittiön ikkunasta näet aina tielle”, John toteaa ja ihailee tienristeyksen kaunismuotoista vanhaa raitaa. Runsaskukkainen latvusto tarjoaa kevään ensimmäiset ateriat mehiläisille, joiden surina kuuluu kauas.
Talon kattokin on alkuperäinen, mutta se saattaa jo olla elinkaarensa päässä, miettii John ja kertoo, että katosta tulee ehkä kerran vuodessa vettä sisälle.
Useampi peltiseppä on ollut tarkistamassa kattoa, mutta vuotokohtia ei ole löytynyt. Katon kuntoa ja alusrakenteita ei voi tarkistaa sisältä, sillä koko vinttitila on otettu asuinkäyttöön.
”Se voi olla myös kondenssivettä. Kun lämmin ilma nousee ylös ja kohtaa kylmän kattopellin, kosteus tiivistyy vedeksi. Emme panikoi katon kanssa.”
Alun perin vaaleanvihreä talo maalattiin siniseksi todennäköisesti 1950-luvulla.
Jossakin vaiheessa maaliksi oli valittu alkydimaali. Talon kunnostuksessa sitä skrapattiin pois mahdollisimman paljon ja korvattiin pellavaöljymaalilla. Tämä työ annettiin ammattilaisille, samoin korkean kivijalan kunnostus. Siinä hilseili lateksimaali. Kivijalassa oli lisäksi jokunen halkeama, sillä talo hieman liikkuu 12-metrisen savipatjan päällä.
”Talo on ollut tässä sata vuotta eikä ole tämän vinommaksi mennyt”, John hymähtää ja lisää, ettei ollut helppoa löytää tekijöitä, jotka hallitsevat entisajan kalkkilaastirappauksen.
Mari tauottaa tietokonetyöskentelyä mielellään talkkarin hommilla. Kuva: Vesa-Matti VääräPuusepällä teetetyt
Ostohetkellä talon keittiö oli John Björkmanin mukaan ”kuin villistä lännestä”. 1970-luvun tyyliset muovikalusteet ja muovipinnat poistettiin, ja tilalle tehtiin talon henkeen sopiva sisustus.
Museomies arvostaa suurten rautakauppojen hyvää perinnelistavalikoimaa.
”Ja Aurassa on Tecdoma-niminen yritys, joka tekee mallista juuri halutunlaisen listan, eikä ole kallista.”
Kaupan tavaraa kalliimmaksi eivät tulleet myöskään keittiökaapit, jotka teetettiin puusepällä.
Keittiön harmaan lattian laudat isäntä irrotti salin satavuotiaan puulattian päältä. ”Tässä oli muovimaton ja lastulevyjen alla vain villat.”
Vanha helmiponttikatto oli säilynyt, samoin salin pinkopahvikatto. ”Se oiotaan sitten, kun liisteröimme seiniin uutta paperitapettia.”
Joku edellisistä asukkaista oli lisännyt salin seiniin puukuitulevyä, ja sen alla on museoammattilaisen iloksi tallessa talon historia eli kaikki tapettikerrokset.
”Mutta eihän tämä mikään hyvin eristetty talo ole”, Björkman myöntää.
Kotiin palanneilla koululaisilla on mukavaa, kun vanhemmilla on etätyöpäivä. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Keittiön seiniin pariskunta valitsi ruotsalaista perinnetapettia. Kuva: Vesa-Matti VääräHuussista vesivessaan
Talon alkuperäisiä rakennuspiirustuksia ei ole säästynyt. ”Vai oliko niitä ollenkaan? Rakentaminen saattoi olla melko villiä 1920-luvulla laitakaupungilla”, miettii Björkman.
Asukkaat ottivat veden portinpielen kaivosta ja asioivat tallin takana ulkohuussissa 1950-luvulle asti. Vasta tuolloin Vasaramäkeen saatiin kunnallistekniikka. Hanketta viivästyttivät sotavuodet.
1930-luvun lopulla talon osti hopeaseppä Rainio. Hän teetti 50-luvulla perusteellisen remontin ja asensi viemäri- ja vesijohtoputket. Ne kulkevat talon keskellä yhdessä kuilussa. Vessat ovat alkuperäisillä paikoillaan eli yläkerrassa ja kellarissa. Vesijohtojen myötä talossa voitiin myös siirtyä keskuslämmitykseen. Polttoaineena oli kivihiili, turkulaisittain koksi.
Perusteelliset remonttipiirustukset löytyivät Turun kaupunginarkistosta.
”Rainio laittoi talon kuntoon, mutta piirustuksia ei kylläkään ollut noudatettu,” John Björkman virnistää.
Löytyneet remonttipiirustukset olivat hänen perheelleen arvokkaat siinä vaiheessa, kun kellarikerros haluttiin ottaa asuinkäyttöön. Oskar ja Otto olivat varttuneet niin, että vanhemmat päättivät luovuttaa yläkerran heille.
Museomies Björkman osaa arvostaa talon vanhoja, patinoituneita paneelipintoja. Kuva: Vesa-Matti VääräMakuuhuone kellarissa
Keittiön tiskipöydän vieressä on verholla peitetty oviaukko, jonka takaa laskeutuvat portaat viileään kellariin. Mari Björkman sujahtaa verhon taa, palaa mukanaan lasipurkki ja keittää teetä kauniinvihreästä, voimakkaan tuoksuisesta mintusta.
Björkmanit viljelevät yrttejä ja pitävät mehiläisiä Turun Hirvensalon saarella.
Talon kellarissa on myös vessa ja saunaosasto sekä vanhempien makuuhuone.
Sauna on vastikään remontoitu, mutta remontissa säilytettiin vessan ja pukuhuoneen vanha paneelisisustus. ”Sitä remonttimiehen oli vaikea ymmärtää”, John kertoo.
Saunassa on varaava puukiuas, joka sekin antaa talvella lämpöä. Korkean kivijalan isot ikkunat antavat kylpijöille runsaasti valoa.
Kellarista purettiin tuhannen litran lämminvesivaraaja huoneesta, jossa vanhemmat nyt nukkuvat. Makuuhuone uskallettiin rakentaa, sillä kosteudesta ei ollut näkynyt kymmenen vuoden asumisen aikana minkäänlaisia merkkejä. Lattia piikattiin auki, ja siihen asennettiin lattialämmitys.
Kattopaneelien kanssa tuli tehtyä moka, isäntä huokaa. ”Jätin paneelien alle sentin varan sähkövetoja varten, ja nyt siellä melskaavat öisin hiiret, joiden on helppo tunkeutua vanhaan taloon. Muuten täällä on mukava nukkua vähän viileämmässä.”
Kesäaikaan pihassa voi viipyillä pitkälle iltaan asti ja taas aamulla astua kellarin ovesta suoraan puutarhan linnunlauluun.
Tontin kunnostus askarruttaa pariskuntaa. ”Mietimme, mitä vanhalle tallille pitäisi tehdä. Se on pahasti vinossa.”
Vanhojen hopeasalavien kunto mietityttää, mutta naapuri arvostaa isoja puita.
Monet talon huonekaluista ovat John Björkmanin isoäidin vanhempien perua. Kuva: Vesa-Matti VääräViides polvi samoilla tuoleilla
Varhaislapsuutensa John Björkman vietti modernissa rivitalossa. Myöhemmin hänen vanhempansa ostivat 1950-luvun huonokuntoisen, funkkistyyppisen talon.
”Opin, että kotona aina jokin nurkka vaatii kunnostusta. Koko kouluikäni kasvoin keskellä remonttityömaata ja sain siitä rennon tavan suhtautua vanhoihin rakennuksiin.”
”Tässä talossa kaikki on hyvin näin”, sanoo Mari Björkman, jonka mieli askartelee yleensä aivan muissa kuin remontti- tai sisustusasioissa.
”Mikään täällä ei huuda tekemään jotakin. Tai no, ehkä maalaamme keittiön kaapit jossakin vaiheessa ja tapetoimme salin perinteisillä paperitapeteilla.”
Kodin huonekalut sopivat vanhan talon tyyliin. Ne ovat peräisin Johnin isovanhempien kesäpaikasta Jyväskylässä. Se myytiin samoihin aikoihin kun Björkmanin nuori perhe muutti tähän taloon.
”Keittiössä istuu samoilla tuoleilla jo viides saman suvun sukupolvi, koska huonekalut ovat olleet isoäitini vanhempien”, John kertoo.
3 x kotirauha
Mikä talossanne on parasta, Mari ja John Björkman? ”Vanhan talon tunnelma, joka tulee alkuperäisistä ikkunoista, ovista, paneeleista ja listoista.”
Mikä kaipaa kunnostusta? ”Moni asia, mutta etenkin piharakennus alkaa olla uusimisen tarpeessa.”
Mitkä ovat mielipaikkanne?
Mari: ”Sisällä kaakeliuunin edusta ja kesäisin riippumatto omenatarhassa.”
John: ”Puutarha touko-kesäkuussa omenapuiden ja pionien kukinta-aikaan.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 2/2025.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
