Tiesitkö? Sanaristikoita aluksi paheksuttiin, koska ristikoihin hurahtaneet tukkivat kirjastot

Pukinkontista paljastuu tänäkin jouluna tuhansia ristikkolehtiä. Mutta arvaisitko, mistä lähtien ihmiset ovat hieroneet aivonystyröitään nimenomaan sanaristikoiden muodossa?

Ensimmäinen sanaristikko ilmestyi yhdysvaltalaisen New York World -sanomalehden sunnuntaiosiossa 21. joulukuuta 1913. Sen oli luonut brittitaustainen toimittaja Arthur Wynne.

Ristikko perustui salmiakinmuotoiseen ruudukkoon, siinä ei ollut mustia ruutuja ja sen vihjeet olivat nykyristikkojen mittapuulla hyvin simppeleitä.

Varsinainen ristikoiden voittokulku alkoi vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Vuonna 1924 yhdysvaltalaiset Richard Simon and M. Lincoln Schuster olivat vasta perustaneet kustantamon New Yorkiin.

Heistä Richard Simonin täti oli innokas palapelien tekijä, joten tätiä ilahduttaakseen tuoreet kustannusalan yrittäjät päättivät julkaista ristikkokokoelman, jonka kylkiäisenä ostaja sai ilmaisen kynän.

Ensimmäisen sanaristikkokirjan painamisen aiheuttama taloudellinen riski kuitenkin huoletti yrittäjiä sen verran paljon, että he eivät varmuuden vuoksi painaneet firmansa nimeä kirjaan ja ottivat vain 3 600 kappaleen painoksen.

Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä ristikkokirja oli välitön menestys. Ensimmäinen painos myytiin loppuun alta aikayksikön, ja lopulta kirjaa myytiin yli 100 000 kappaletta.

Kaikkia ristikkoinnostus ei kuitenkaan miellyttänyt. Kirjastonhoitajat valittivat, että ristikoihin hurahtaneet kansalaiset piirittivät amerikkalaiskirjastojen tietopalvelutiskit, lainasivat kaikki mahdolliset sana- ja tietosanakirjat ja veivät tilaa ”kunnollisilta” kirjaston käyttäjiltä, eli kirjojen lukijoilta ja opiskelijoilta.

Ristikoiden voittokulkua ei kuitenkaan voinut pysäyttää, sillä pian kaikissa suurissa yhdysvaltalaislehdissä julkaistiin ristikoita. Poikkeuksen teki kuitenkin New York Times, joka kuvaili eräässä vuoden 1924 pääkirjoituksessaan ristikoita alkukantaiseksi aivoharjoitukseksi.