
Osuvasti nimetty Maisematie halkoo Mahnalan kylää Hämeenkyrön kumpuilevissa peltomaisemissa. Täällä Väinö Linna kirjoitti Pohjantähti-trilogiaa Käkisaaren tilalla, ja lähistöllä sijaitsee myös Nobel-kirjailija F. E. Sillanpään nuoruudenkoti Töllinmäki.
Idyllisestä kulttuurimaisemasta kotinsa löysi myös Reetta Koski. Kahden lapsen äiti on kunnostanut vanhasta maatilasta taidetilan, jossa hän pitää näyttelyitä, taidepajoja ja taideleirejä.
”Asuin tätä ennen viitisen vuotta Lapissa Nuorgamissa, jossa työskentelin eräoppaana. Muutin sattuman kautta Hämeenkyröön. Eroni jälkeen asuin siskoni luona ja viehätyin paikkakuntaan”, Koski sanoo.
Perheen esikoistytär Hilla meni eskariin Mahnalan ympäristökouluun ja Koski rupesi kyselemään esimerkiksi mansikoita ostaessaan, että olisiko joku myymässä lähiseudulla taloaan. Pian tiedustelu tuotti tuloksen.
”Ajoin tähän talon pihaan ja ajattelin ensin, että herranen aika en mä voi tällaista ostaa. Vanha maalaistalo on ikuisuusprojekti, minulla on kaksi pientä lasta ja vähän rahaa.”
Kosken yllätykseksi kokeilumielessä tehty ostotarjous hyväksyttiin, vaikka hän pudotti kolmanneksen pois entisen rintamamiestilan pyyntihinnasta.
”Olin silloin ihan järkyttynyt ja sain melkein paniikkikohtauksen. Vastuullisena ihmisenä tiesin, että olen velvollinen maksamaan käsirahan, jos perun tarjoukseni, enkä vetäytynyt”, hän sanoo.

Reetta Koski on asunut kahden alakouluikäisen lapsensa kanssa nyt nelisen vuotta Pukinniemen rannassa. Vieraita tulee haistelemaan ystävällinen Freija-koira, ja 10-vuotias Hilla on leiponut tuoreita pullia.
Koski asui ennen Lappia ja Hämeenkyröä pääkaupunkiseudulla, jossa hän työskenteli koulutusalan yrittäjänä. Luonteeltaan hiljaisena tarkkailijana nainen viihtyy hyvin maaseudun rauhassa.
”Tykkään siitä, että Hämeenkyrössä ei ole kauppakeskuksia ja hirveää viriketulvaa. Lapsetkaan eivät kinua kaupunkiin”, Koski iloitsee.
Vanhassa maalaistalossa riittää huolenpitoa. Päärakennus oli 1990-luvun kunnossa, kun Kosken kolmihenkinen perhe muutti tilalle 2022.
”Kaikkialla talossa oli lasikuitutapettia, parkettia ja laminaattia, joiden alta kaivettiin alkuperäisiä materiaaleja. Muutin myös lämmitysmuodon suorasähköstä puu- ja sähkölämmityksen yhdistelmään.”
Koski on kunnostanut pihapiirissä sijaitsevan vanhan hevostallin Taidetalliksi. Sotien jälkeen lohkotulla rintamamiestilalla kasvatettiin 1950-luvulla lypsykarjaa ja 1960-luvulta lähtien ravihevosia.
”Edellisilläkin omistajilla oli tallissa hevosia ja kuntosali. Purin sieltä pois hevosten heinäsiiloja.”

Kun Koski muutti Hämeenkyröön, hän aikoi ensin jatkaa uudella paikkakunnalla eräopastoimintaa. Iltatöiden tekeminen osoittautui kahden pienen lapsen yksinhuoltajalle mahdottomaksi tehtäväksi.
”Korona-aikana piti keksiä lapsille tekemistä, kun heitä ei saanut pitää päiväkodissa. Sitten me alettiin tehdä yhdessä taidetta. Innostuin itsekin maalaamaan metsien eläimiä, joita olin kohdannut eräoppaana Lapissa.”
Koronasulun aikana hän maalasi yötä myöten, koska flow-tilassa ajantaju katosi. Pikkuhiljaa tauluja alkoi mennä kaupaksi somessa ensiksi tutuille ja tutun tutuille.
Reetta Koski maalaa öljyväreillä ja hyödyntää teoksissaan paljon hiiltä. Hän keskittyy eläinten ja ihmisten syvimmän olemuksen tavoittamiseen.
”Minua kiehtoo vähän sellainen omavaraisuus esimerkiksi sähkökatkojen varalle.”
Vilppulassa kasvanut Reetta Koski kävi lapsena Mäntässä taidekoulua, mutta teini-iässä maalaamiseen tuli lähes 30 vuoden tauko.
”Yläasteella taiteilu jäi, kun kuvaamataiteen opettaja pakotti opettelemaan pakopisteitä ja muuta teoriaa. Maalaamisesta katosi kokonaan itseilmaisu.”
Vanhassa hevostallissa on esillä paljon Kosken maalauksia esimerkiksi ketuista, karhuista ja ilveksistä.
”Lapseni ovat puoliksi saamelaisia. Porotaulujen kautta he pystyvät pitämään vähän juuriaan yllä Etelä-Suomessa. Lomilla lapset ovat aina isänsä luona Lapissa.”
Eläintaulujen lisäksi Reetta Koski maalaa henkilökuvia suomalaisista kulttuurivaikuttajista Väinö Linnasta Minna Canthiin. Hän laittaa taulujaan esille mieluusti arkisiin paikkoihin, kuten kampaamoihin ja kahviloihin.
Koskea viehättää ajatus, että työssäkäyvät ihmiset pystyvät ostamaan tauluja ilman rahoitusratkaisuja.
”Taiteen arvo ei synny siitä, mitä taidemaailma siitä ajattelee. Se syntyy siitä, mitä ihminen kokee seisoessaan teoksen edessä.”
Lapissa Koskella oli luontoseikkailuyritys, jossa Reetta järjesti turisteille pitkiä vaelluksia hiihtäen, pyöräillen, meloen ja leijojen vetämänä.
Hämeenkyrössä Reetta Koski oli hetken aikaa palkkatöissä, mutta hän halusi takaisin entisen elämäntavan, jossa sai vapaasti toteuttaa itseään. Nyt unelma toteutuu taiteen kautta.
”Olen rakentanut vanhaan pehtoorin kämppään taideteemaisen pakohuoneen, ja tilaan kuuluu rantamökki, jossa järjestetään taideleirien illanviettoja. Verkkokaupassa minulla on myynnissä myös tarjottimia, rättejä ja leikkuulautoja.”
Koski vuokraa myös yhtä huonetta päärakennuksessa majoituskäyttöön, ja se on kiinnostanut kesäviikonloppuisin erityisesti häävieraita ja pitkän matkan pyöräilijöitä.
Reetta Koski on järjestänyt Mahnalassa kahtena kesänä myös neljän päivän mittaisia taideleirejä 7–15-vuotiaille. Maalaamisen lisäksi ohjelmassa oli esimerkiksi saunomista, uimista, pelaamista ja yhteinen elokuvailta.
”Minä en opeta piirtämistä tai maalaamista, vaan neuvon, miten itseään voi ilmaista taiteen avulla. Olen leireillä enemmän lasten kaveri kuin pelottava auktoriteetti”, Koski naurahtaa.
Tänä kesänä hän järjestää vielä aikuisille suunnatun taideretriitin, ja tulevalle kesälle tarjontaan tulee myös Aikuinen & lapsi -taideleirin.
”Ajoin tähän talon pihaan ja ajattelin ensin, että herranen aika en mä voi tällaista ostaa.”
Kun syksy saapuu, Reetta Koski siirtyy maalaamaan tauluja kotitalonsa kellariin. Lisäksi hänellä on pöytälaatikossa useita kirjaprojekteja.
Kosken mukaan taidetoiminta kattaa maaseudulla kolmihenkisen perheen pienet menot, kun kaikki mahdollinen kierrätetään.
”Tilalla on sekä oma sakokaivo että porakaivo, ja talo lämpiää puilla, kun pörssisähkö on kallista. Kierrätän ja olen vähentänyt minimiin jäteastian tyhjennyksen. Minua kiehtoo vähän sellainen omavaraisuus esimerkiksi sähkökatkojen varalle”, Koski sanoo.
Hämeenkyröläinen kuvataiteilija, yrittäjä, pedagogi ja eräopas (s. 1979).
Kasvanut Vilppulassa. Ylioppilas Vaajakosken lukiosta. Kasvatustieteen maisteri Jyväskylän yliopistosta. Luontoliikuntaohjaaja Lapin urheiluopistosta.
Perusti ensimmäisen yrityksen 2009 ja kehitti erilaisia Ideapakkoja. Järjesti yli 500 ideapajaa yrityksille ja oppilaitoksissa.
2014 muutti Nuorgamiin ja perusti luontoseikkailuyrityksen.
Asuu Hämeenkyrön Mahnalassa, jossa kunnostamallaan Taidetallilla järjestää näyttelyitä, taidepajoja, taideleirejä ja taideretriittejä.
Tunnetaan erityisesti suomalaisia metsän eläimiä kuvaavista öljyvärimaalauksistaan sekä muotokuvistaan.
Perheeseen kuuluu kaksi alakouluikäistä lasta.