Kolme sukupolvea, Patrik ja Eeva Harhala, sylissään ”Pikkukarhu” ja Tiina Linnainmaa. Kuvassa myös bordercollie Gino. Kuva: Sanne KatainenHämeenkyrö29-vuotias Patrik sai sydänkohtauksen rekan ratissa – Kaupin tilan vuosi on ollut uskomaton vuoristorata
Kaupin tilalla Hämeenkyrössä on koettu vuoden aikana suuria muutoksia. Sukupolvenvaihdos on edennyt, maitotilaa on kehitetty, ja perheen elämä on saanut uuden suunnan niin ilon kuin kriisin kautta.TilaajalleJoulukuun ensimmäinen päivä on harmaa ja sateinen. Suuntana on Hämeenkyrö ja Kaupin tila, jonka vuodenkiertoa MT on seurannut.
Olo on kiitollinen. On ollut hienoa saada seurata maitotilan aherrusta ja vuotta suurten muutosten äärellä. Kaupin tilalla on valmisteltu sukupolvenvaihdosta, kehitetty työtapoja ja tuotantoa pienin, harkituin askelin. Eeva ja Patrik Harhala ilmoittivat syksyllä odottavansa esikoistaan.
Patrik Harhala huikkaa pihalla iloisen tervehdyksen tulijoille. Kiiruhdamme kaatosateesta punaiseen tupaan, jossa bordercollie Gino tarkastaa häntä heiluen vieraat.
Eevan äiti Tiina Linnainmaa tarjoilee glögiä ja pipareita. Hän kertoo, että puoliso Risto Linnainmaa sai pikahälytyksen pohjoiseen lapsenvahdiksi, jossa on syntymässä Tiinan ja Riston viides lapsenlapsi.
Sohvalla päiväunillaan tuhisee perheen tuorein tulokas. Hän on vasta kolmeviikkoinen, ja häntä kutsutaan vielä ”Pikkukarhuksi”.
Kyselen tilan kuulumisia eikä mikään olisi pystynyt valmistelemaan siihen pommiin, jonka 29-vuotias Patrik seuraavaksi pudottaa.
Hän kertoo saaneensa syyskuussa sydänkohtauksen, joka oli viedä hengen.
Patrik ja Eeva Harhalan esikoispoika on vasta muutaman viikon ikäinen. Kuva: Sanne KatainenMikä oli vuoden aikana isoin haaste? Entä yllätys? Valmistelemani haastattelukysymykset tuntuvat nyt typeriltä ja merkityksettömiltä.
Patrik oli kohtauksen saadessaan töissään ajamassa rekkaa. Hän ehti saada auton parkkiin ja soittaa ambulanssin. Viisi sekuntia hätäkeskuksen puhelun lopettamisen jälkeen Eeva sattui soittamaan puolisolleen.
”Ei siinä oikein auttanut hätäillä tai panikoida”, kertoo Eeva, joka alkoi heti selvittämään mihin sairaalaan miestä viedään. Eeva huolehti myös tiedon Patrikin työnantajalle, jotta auto ja sen sisällä ollut toimitus saatiin määränpäähänsä.
Patrik Harhala kokee, että sydänkohtaus laittoi asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Kuva: Sanne KatainenMistään ei huomaa, että kuoleman portteja on kolkuteltu, ja että tilan tarina oli kääntyä tragediaksi. Patrik voi nyt omien sanojensa mukaan hyvin, kohtauksen syytä selvitetään.
Ehkä se, miten kylmähermoisesti nuoripari navigoi haastavassa tilanteessa, kertoo siitä järkähtämättömyydestä, järjestelmällisyydestä ja periksiantamattomuudesta, jolla he tulevat luotsaamaan maatilaansa.
Linnainmaan Maito oy aloittaa toimintansa vuoden alusta. Eeva ja Tiina nimeävät osakeyhtiöittämisen maaliin viemisen yhdeksi vuoden isoimmista onnistumisista.
Eeva ja Patrik ottavat enemmän vastuuta tilan päätösten suhteen 51 prosentin osakeomistuksellaan. Tiinalla ja Ristolla on vielä muutama vuosi työuraa jäljellä tilalla.
Eeva Harhalalla olisi valtavasti intoa maitotilan kehittämiseen, mutta aika ei tahdo antaa myöten. Kuva: Sanne KatainenEeva on tyytyväinen siihen, miten vuoden aikana on saatu hiottua lehmien ruokintaa.
”Olemme löytäneet hyvät työtavat, jotka sopivat kaikille appeentekijöille.”
Se on nostanut tuotosta ja tasoittanut päivittäisiä maitomääriä.
Tiina Linnainmaan muut lapsenlapset asuvat kaukana. Hän nauttii, kun saa seurata pienokaisen kasvua läheltä. Kuva: Sanne KatainenHaasteeksi Tiina nostaa tukimaksatusten aikataulun lainanlyhennyksiin nähden.
”Tämä on jokavuotinen kestohaaste. Lainanlyhennykset tehdään lokakuun lopulla ja ensimmäiset tuet tulevat vasta marraskuun lopulla, lehmäpalkkiot vasta helmikuussa.”
Maatilan kassassa oli sen vuoksi hetkellisesti vain 17 senttiä.
”Maitotili onneksi tasoittaa kassavirtaa meillä, mutta entä niillä tiloilla, joille ei tule maitotiliä”, Tiina miettii.
Lyhennysten lykkäämisestä voi teoriassa neuvotella pankin kanssa. Tiinan mukaan se ei kannata nyt, kun tila tarvitsee rahoitusta sukupolvenvaihdokseen ja myöhemmin investointeihin.
Vuoden isoin onnistuminen oli se, että jäin henkiin ja näin oman lapseni syntymän.
Pieniä korjausinvestointeja on jo suunniteltu ensi vuodelle.
”Olemme ottaneet tarjouksen vesipedeistä ja niskaputket on tarkoitus uusia”, Eeva kertoo.
”Ruokintapöydän materiaalia mietitään myös”, Patrik lisää.
”Pikkukarhu” käy haastattelun lomassa äiti-Eevan rinnalla syömässä. Vauva nukkuu vuorotellen perheenjäsentensä sylissä.
Suunnitelmissa on uusi navetta, jos maidontuotantoa aikoo jatkaa tilalla, Eeva sanoo.
”Toisaalta maidontuotannosta pitää saada palkka. Jos tuotanto on kannattamatonta, ei sitä ole järkeä jatkaa”, Eeva järkeilee.
MT:n juttusarja Kaupin tilalta päättyy, mutta tarina on todellisuudessa vasta alussa. Kuva: Sanne Katainen”Vuoden isoin onnistuminen oli se, että jäin henkiin ja näin oman lapseni syntymän”, Patrik nauraa. Hän pitelee ”Pikkukarhua” varmoin ja hellin ottein.
Valmistaudumme ulos lähtöön valokuvausta varten. Tiina pukee tyttärenpojalleen haalaria.
”Mummun kulta”, Tiina lohduttaa ”Pikkukarhua” rauhallisella äänellä.
Aamupäivän harmaus on vaihtunut pilviverhon takaa pilkottaviin auringonsäteisiin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
