
Muovi pilkkoutuu luonnossa pieniksi hiukkasiksi, mikro- ja nanomuoviksi. Pienimmät niistä ovat millimetrin tuhannesosan kokoisia.
Näitä hiukkasia on nykyään kaikkialla, ilmassa, vesissä, juomissa, kasveissa ja ravinnossa. Ei ihme, että niitä kertyy myös meihin ihmisiin. Niitä on todettu keuhkoista, suolesta, verestä, isojen suonien seinämistä ja istukoistakin.
Tuore artikkeli tiedelehti Naturessa osoittaa muovia olevan runsaasti myös aivoissa, vaikka aivot ovatkin melko tehokkaan veri-aivo-esteen suojaamat.
Yhdysvalloissa Uuden Meksikon yliopistossa toteutetussa tutkimuksessa kerättiin kudosnäytteitä vainajien maksasta, munuaisista ja aivoista.
Aivot olivat varsinaisen kiinnostuksen kohteena, koska mikro- tai nanomuovin kertymisestä niihin ei ollut tietoa. Näytteet olivat vuosilta 2016 ja 2024.
Näytteitä tutkittiin kemiallisesti hyvin moderneilla menetelmillä ja lisäksi käytettiin elektronimikroskopiaa hiukkasten näkemiseen kudoksissa.
Osa näytteistä oli peräisin Alzheimerin tautiin kuolleista ja niissä todettiin erikoisen korkeita pitoisuuksia muovia.
Maksassa ja munuaisissa todettiin keskimäärin runsaat 400 mikrogrammaa muovia grammassa kudosta. Otsalohkosta peräisin olevissa aivonäytteissä oli huomattavasti enemmän muovia.
Vuoden 2016 näytteissä pitoisuudet olivat 3 000 mikrogrammaa ja kahdeksan vuotta myöhemmin kerätyissä näytteissä peräti 5 000 mikrogrammaa.
Osa näytteistä oli peräisin Alzheimerin tautiin kuolleista ja niissä todettiin erikoisen korkeita pitoisuuksia muovia. Tukijat kuitenkin korostavat, ettei tästä löydöksestä voi päätellä mikromuovien aiheuttavan muistisairauksia.
Kemiallisten analyysien tuloksia tukivat elektronimikroskooppikuvat, joissa näkyi eri muotoisia muoviksi sopivia partikkeleita.
Kolme neljäsosaa muovista oli polyetyleeniä, jota on etenkin muovipulloissa ja ruokapakkauksissa. Muut muovit olivat polypropyleeniä, polyvinyylikloridia ja styreeni-butadieenikumia. Viimeinen on enimmäkseen peräisin autojen renkaista.
On yllättävää, että muovipartikkelit läpäisevät hyvin tiukan seulan eli veri-aivo-esteen. Millä keinoin se onnistuu, jää avoimeksi.
Vaikka mikro- ja nanomuovien vaikutuksista terveyteen ei vielä ole tietoja, tuntuisi järkevältä välttää niitä. Kun niitä on kaikkialla, se on vaikeaa.