Yhä harvempi nuori hankkii ajokortin, mutta maakunnissa on eroja – nuorelle mäkihyppääjälle ajolupa on välttämättön

Ajokortin hankkiminen ei ole enää samanalainen aikuistumisriitti ja ikäluokkaa yhdistävä kokemus kuin aiemmin.

Ajokortteja myöntävän viranomaisen Traficomin tilastojen mukaan henkilö- ja pakettiauton kuljettamiseen oikeuttavan B-ajokortin hankkii enää noin puolet 18 vuotta täyttävästä ikäluokasta.

Esimerkiksi vuonna 2023 täysi-ikäiseksi tulleista noin 53 prosentilla oli voimassaoleva ajokortti vuoden lopussa.

Nuorten into hankkia ajokortti on hiipunut etenkin kaupungeissa. Helsingissä ajokortti oli vuoden 2023 lopussa vain joka neljännellä 18-vuotiaalla.

Monissa muissakin isommissa kaupungissa ajokortin suorittaa enää noin 40 prosenttia ikäluokasta. Selvä poikkeus kymmenen suurimman kaupungin joukossa on Pori, jossa noin 60 prosenttia ikäluokasta ajaa kortin heti 18-vuotiaana.

Mäkihyppyä harrastava siilinjärveläinen Veeti Hyvärinen sai monen muun 17-vuotiaan tavoin poikkeusluvan ajokorttiin. Harjoitus- ja kisamatkat vaativat paljon matkustamista. Kuva: Timo Villanen

Maaseudulla tilanne on toinen. Ajokoettaan Kuopioon suorittamaan tulleelle siilinjärveläiselle Veeti Hyväriselle oli selvää, että kortti hankitaan heti, kun siihen on mahdollisuus.

Ajotarvetta nuorella miehellä on:

”Helpottaa treeneissä, koulussa ja töissä kulkemista, kun ei aina tarvitse olla kyytiä”, Hyvärinen sanoo.

Hyvärisen laji on mäkihyppy, jossa hän on saavuttanut myös huomattavaa ikäluokkamenestystä.

Aiemmin omana kulkupelinä on ollut mopo, mutta autoon verrattuna sillä liikkuminen on hankalaa.

”Aika pitkä matka sillä olisi ollut ajaa Siilinjärveltä Kuopioon”, hän selittää.

Mäkisuksetkaan eivät kaksipyöräisen kyydissä kulje.

Mäkihyppytreenien lisäksi oma ajokortti helpottaa koulussa ja töissä käyntiä. Iso kulkuvälineen tarve oli peruste sille, että Hyvärinen sai poikkeusluvan ajokortin hankkimiseen jo 17-vuotiaana.

Poikkeusluvan voi nykyään saada, jos esimerkiksi kouluun, työhön, työssäoppimiseen tai tavoitteelliseen harrastukseen on pitkä matka, ja hitaat tai toimimattomat kulkuyhteydet.

Ajokortin saaminen alaikäisenä ei ole enää mitenkään tavatonta. Hyvärinen ei kuitenkaan tunne muita ikäisiään, jotka luvan olisivat saaneet.

”Joku sitä mielestäni haki, mutta siihen ei ollut riittäviä perusteita, eikä se mennyt läpi”, Hyvärinen muistelee.

Hän kuitenkin uskoo, että melkein kaikki siilinjärveläiset ajavat kortin, kunhan täyttävät 18.

Hyvärisen ajo-opettajana toimi opetusluvalla hänen isänsä. Ajotunteja kertyi useita kymmeniä.

”On ajeltu siellä ja täällä. Isä on aina huomautellut sitten, jos jotain on ollut, mikä ei ole mennyt ihan nappiin”, hän sanoo.

Opetuslupa oli Hyväriselle selvä valinta. Se tulee kuskille myös autokoulua halvemmaksi. Tapa oli opettajallekin tuttu, sillä myös Hyvärisen isä on aikanaan opetellut ajamaan oman isänsä opettamana.

MT haastatteli Hyvärisen juuri ennen tämän ajokokeen alkamista. Ensimmäinen pitkä reissu oli mäkikotkalle jo selvillä, kunhan vain inssiajo menee läpi.

”Kauden viimeiset kisat ovat viikonloppuna Taivalkoskella ja Rovaniemellä”, Hyvärinen selittää.

Jorma Häröllä on yli 23 vuoden kokemus ajokokeiden vastaanottamisessa. Hänen mukaansa nuoret kuskit eivät ole vuosien varrella juuri muuttuneet. Kuva: Timo Villanen

Itä-Suomessa ajokortti ajetaan edelleen useimmiten 18-vuotiaana, arvioi myös Ajovarman aluevastaava Jorma Härö.

Härö vastaa Itä-Suomen alueella yhteensä 14 ajovarman toimipisteen toiminnasta. Kuopion toimipisteellä hän on esihenkilö, ja lisäksi hänen kontolleen kuuluvat Iisalmen, Juankosken, Suonenjoen, Varkauden, Pieksämäen, Joensuun, Nurmeksen, Lieksan, Outokummun, Ilomantsin, Kiteen, Mikkelin ja Savonlinnan toimipisteet.

Häröllä on yli 23 vuoden kokemus ajokokeiden vastaanottamisesta. Hän on edelleen itse myös varamiehenä, jos asemalla tarvitaan tuuraajaa.

”Enemmistö nuorista ajaa täällä kortin heti kun pystyy”, Härö arvioi.

”Tässähän on koko Suomessa alueellisia eroja. Pohjanmaalla lähes kaikki ajavat kortin, kun sitten taas etelässä se on on yhä harvinaisempaa”, hän sanoo.

Maakuntien suuret erot näkyvät myös tilastoissa. Vuonna 2023 maakuntien ykkönen 18-vuotiaiden ajokorteissa oli Etelä-Pohjanmaa, jossa peräti 72 prosentilla oli ajokortti. Harvinaisin 18-vuotiaiden ajokortti on Uudellamaalla, jossa se löytyy 38 prosentilla ikäluokasta.

Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala ovat maan keskiarvon tuntumassa. Pohjois-Savossa 18-vuotiaista kortti oli 52 prosentilla, Pohjois-Karjalassa 55 prosentilla.

Kuopiossakin heti ajokorttien ajavien määrä on jonkin verran laskenut. Vielä kymmenen vuotta sitten runsaat 60 prosenttia kalakukkokaupungin nuorista ajoi B-ajokortin sen vuoden loppuun mennessä, jona täytti 18 vuotta.

Parina viimeisimpänä vuonna osuus on painunut jo alle puoleen. Tämän muutoksen syytä Härö ei osaa arvioida.

”Mehän emme näe niitä henkilöitä, jotka eivät tule ajokokeeseen”, hän huomauttaa.

Kuopiossa kokeita vastaanottaa kaiken aikaa neljä ajokokeen vastaanottajaa. Valtaosa kokelaista on 18-vuotiaita.

Jo pidemmälle aikuisikään ehtineitä ensimmäistä ajokorttia hakevia kuitenkin näkyy.

”Jos korttia ei ole silloin 18-vuotiaana ajanut, niin se saatetaan ajaa sitten, kun elämäntilanne muuttuu”, Härö sanoo.

Esimerkiksi perheen perustaminen tai muutto voi johtaa siihen, että autoa alkaakin tarvita, vaikka aiemmin olisi pärjännyt ilman.

”30–50-vuotiaita ensikortin ajajia on jonkin verran. Sitten on ikäihmisiä, joille lääkäri on voinut asettaa hyväksytyn ajokokeen kortin uusimisen ehdoksi.”

Yksi aikuisena ajokorttia ajava ryhmä ovat myös maahanmuuttajat, joilla aiempaa ajokorttia ei ole, tai sitä ei voi vaihtaa suomalaiseen ajokorttiin.

Ensimmäistä ajokorttiaan hankkivia, selvästi eläkeikäisiä kuljettajakokelaita on heitäkin, mutta harvoin, Härö kertoo.

”Silloin taustalla voi olla elämäntilanteen muutos, minkä vuoksi tarvitsee ajokorttia”, hän arvioi.

Mitään buumia ajokorttien hankkimisesta myöhemmällä iällä ei tilastoissakaan näy.

Valtakunnallisesti hyväksyttyjä ajokokeita on suoritettu viimeisten vuosien aikana vuosittain 55 000–65 000 kappaletta.

Leijonanosan niistä suorittavat vuosittain alle 20-vuotiaat, joita on vuosittain noin 45 000. Sen jälkeen ajokokeen suorittaneita aletaan listata viiden ikävuoden ryhmissä, ja yli 25-vuotiaita inssinajajia on laskennallisesti enää muutamia satoja vuosittain.

Pakollisen ajo-opetuksen vähentyessä opetuslupalaiset ovat loistaneet ajokokeen läpäisyprosentissa. Veeti Hyvärinen arvioi ajaneensa isänsä opetuksessa useita kymmeniä tunteja. Nuorukaisen ajo-otetta tarkkailee Jorma Härö. Kuva: Timo Villanen

Muutoksia esimerkiksi kortin ajajien sukupuolijakaumaan tai muuhun profiiliin ei Härön pitkän uran aikana ole tullut, hän sanoo.

Hän ei myöskään huomaa eroa siinä, että nuoret ajokortin saavat kuljettajat olisivat vuosien varrella parantuneet tai huonontuneet.

”Kun ajokoe on hyväksytysti suoritettu, niin silloin kuljettaja on osoittanut kykynsä ajaa autoa turvallisesti. Sitä, miten he sitten käyttäytyvät, me emme tietenkään osaa ennustaa”, Härö sanoo.

Yleisimmät ajokokeen hylkäämisen perusteet ovat niin ikään pysyneet samana, vaikka Härö ei nimeäkään yksittäistä, yleisintä virhettä.

”Virheisiin on aina jokin syy, ja yleensä se on se, että ei hahmoteta kokonaisuutta oikeassa järjestyksessä”, Härö selittää.

Huomaamatta voivat jäädä jalankulkijat, muut väistettävät, tai ajovuorot saatetaan muuten sekoittaa.

Sen sijaan ajokokeeseen tulevissa kokelaissa on näkynyt selvä muutos sen jälkeen, kun ajokorttilakia viimeksi muutettiin vuonna 2018. Tuolloin sekä teoriaopetuksen että ajo-opetustuntien minimimäärää karsittiin reilusti.

Tämä näkyy Härön mukaan siinä, että ajokokeeseen tullaan yleisesti heikommin valmistautuneena. Näin myös yhä useampi ensimmäinen ajokoe hylätään.

”Ajokortti muutettiin silloin opetusperustaisesta tutkintoperustaiseksi. Ajatus oli, että osaamisen hankkiminen on kortin hakijan vastuulla, ja sitä sitten mitataan tutkinnossa”, Härö sanoo.

Monet tulevat kokeeseen kuitenkin opetuksen minimimäärällä, mikä näkyy nousseena hylkyprosenttina.

Se on näkynyt muutoksena myös opetusluvalla ja ajokoulussa taitonsa hankkineiden koemenestyksessä.

Ajo-opetusluvalla kortin hankkivat ohittivat autokoululaiset ensimmäisellä kerralla läpäistyjen inssiajojen osuudessa jo uudistusta seuraavana vuonna.

”Opetusluvilla ajokokemusta tulee selvästi autokoulua enemmän. Toisaalta taas opetusluvalla opettaja ei välttämättä hoksaa neuvoa kaikkia yksityiskohtia”, Härö huomauttaa.

Traficomin tilastojen mukaan opetusluvalla ajamaan opettelevat pärjäävät nyt myös teoriakokeessa autokoululaisia paremmin. Eri opetusmuodot olivat teoriakokeen ensimmäisellä kerralla läpäisevien tilastossa pitkään tasoissa, mutta uudistuksen jälkeen opetusluvalla opiskelleet ovat menestyneet paremmin.

Yleisesti uskotaan, että ajokokeen vastaanottajat ovat opetusluvalla kortin hankkivia kohtaan tiukempia kuin ajokoulun käyneitä.

Hänen mukaansa väitteellä ei ole totuuspohjaa, eikä kokeen vastaanottajia kiinnosta, miten tulevat kuljettajat osaamisensa hankkivat.

”Ajo-oikeutta ei myönnetä, vaan se ansaitaan. Kuljettaja osoittaa omalla suorituksellaan sen, että hän kykenee ajamaan turvallisesti osana liikennettä. Ei siinä ole kokeen vastaanottajan mielipiteestä kyse”, Härö sanoo.