Kuinka 15 000 euron velat muuttuvat 55 000 euron varallisuudeksi? Kirja antaa avaimia taloudelliseen itsenäisyyteen

Maailmassa on liikaa tarinoita, joissa johtaja hyppää oravanpyörästä ja rupeaa taiteilijaksi. Vastapainoksi on virkistävää lukea taiteilijan haaveesta päästä hyvin palkattuun työhön.

Persaukinen tahtoo Porschen ei ole vertauskuva. Koko aikuisikänsä akateemisessa köyhyydessä sinnitellyt tanssitaiteilija Heli Meklin todellakin tahtoo Porschen.

Muuten hän vaikuttaa harvinaisen fiksulta ja määrätietoiselta ihmiseltä.

Kirjan alussa freelance-tanssijan elämä on sekoitus petollisen hohdokkaan kuuloista maailmanmatkailua ja loputonta sentinvenytystä.

Pariisissa hän loihtii kolmen ruokalajin kiitosillallisen yhdeksän hengen seurueelle 23,50 eurolla. (Peruna-punasipulisalaattia, linssikeittoa ja taiteellinen jäätelönokare mansikkaviipaleen kera.)

Helsingissä nollatuntisopimuksella töitä tekevän myyjän köyhyys on arkista ja samastuttavaa. Kun polkupyörä hajoaa, on käveltävä töihin. Metrolippuun Meklinillä ei ole varaa kummassakaan kaupungissa.

Kun Heli Meklin nelikymppisenä kyllästyy laatimaan apuraha-anomuksia ja myymään tanssiprojektien välissä muumimukeja 11 euron tuntipalkalla, hän oivaltaa, ettei hänen ole pakko olla loppuikäänsä nälkätaiteilija.

Sinkkunainen muuttaa Tallinnaan, hakee lainaa, hankkii työpaikan ja alkaa opiskella oikeustieteitä.

Samalla hän alkaa opetella asuntosijoittamista. Käytännössä se tarkoittaa hurjaa urakointia tee se itse -remontoijana, koska kämpät on saatava myyntikuntoon minibudjetilla. Lukijalle tulee myötähiki ja Meklinille burnout.

Strategia kuitenkin kannattaa. Kirjan sivulla 131 Meklin avaa taulukon muodossa, miten jo ensiasunnon hankkiminen Helsingistä muutti persaukisen taiteilijan 15 000 euron velat 55 000 euron varallisuudeksi.

Meklin on liikkeellä kreivin aikaan. Vuonna 2017 Tallinnan asuntomarkkinoilla on vielä mahdollisuuksia tarmokkaalle tekijälle, jolla on ilmeisen hyvä sisustusmaku.

Tarinan lähestyessä nykyhetkeä käy selväksi, että nyt vaurastumisen taival olisi vaikeampi. Kirjan loppusivuilla on kuitenkin tiivis asuntosijoittamisen tietopaketti aiheesta kiinnostuneille.

Heli Meklinin supervoima on kyky ja halu verkostoitua. Kansainvälisiä kontakteja hän on tottunut solmimaan jo taiteilijavuosinaan. Tallinnan asuinalueisiin hän tutustuu pitkillä kävelyretkillä ja ryhtyy puheisiin melkein jokaisen vastaantulijan kanssa.

Yksi uusi tuttavuus on kirjailija Eveliina Talvitie, ”Persaukisen” toinen kirjoittaja. Yhteistyön tulos on erinomaisen hauskaa ja vetävää tekstiä. Ahmaisin kirjan yhdessä illassa.

Heli Meklin ja Eveliina Talvitie: Persaukinen tahtoo Porschen. 220 sivua. Into Kustannus 2026. Kuva: Into Kustannus