Jääkaapin mysteeri ratkesi vasta lasten myötä

Heti alkuun on tehtävä nolo tunnustus. Jos vuosien ajan jääkaappini alalaatikko on ollut portti johonkin toiseen ulottuvuuteen, jossa aika kulkee aivan eri tahtiin kuin meidän maailmassamme.

Ai miten olen päätynyt tähän päätelmään? No en keksi mitään muuta selitystä sille, että aina kun olen laittanut lokeroon jonkin hedelmän tai vihanneksen, seuraavalla jääkaapin avauksella se on muuttunut käyttökelvottomaksi. Vaikka voisin vannoa, että kävin kaupassa juuri äsken, kurkku on muuttunut muovikääreen sisällä lähes nestemäiseksi, mandariini kivettynyt ja porkkana kasvattanut hevimäisen pitkän ituletin.

Viime vuosina jääkaapin lokero on kuitenkin muuttanut takaisin samalle aikavyöhykkeelle kanssani. Syy: olen saanut lapsia.

Viime aikoina olen koonnut lapsille iltapalalla herkkulautasen. Yhteiselle vadille olen kuorinut ja pilkkonut vaihtelevan valikoiman erinäisiä hedelmiä ja vihanneksia. Lapset ovat rouskutelleet menemään kuin ruokasuositusten mainosvideossa ikään.

Usein napsin ylijäämät itse ilta- tai aamupalaksi nautiskellen valmiiksi käsitellyistä vitamiinipommeista. Samalla pysähdyn miettimään, miksi en koskaan valmistele itselleni vastaavaa herkkuvalikoimaa.

Äidilliset velvollisuudet kannustavat minua tarttumaan kuorimaveitseen illasta toiseen, mutta itseni takia en jaksa alkaa pestä, kuoria ja pilkkoa. En tiedä mistä laiskuuteni kumpuaa, mutta vuosien taistelu sitä vastaan ei ole vieläkään voiton puolella.

Usein ajattelen, että lottovoitolla maksaisin pois asuntolainan ja palkkaisin siivoojan. Sen jälkeen varmistaisin, että jääkaapissa olisi aina valmiina jonkun muun valmistelemia, vain syömistä odottavia marjoja, hedelmiä ja vihanneksia.

Epäilen, että lapseni eivät ymmärrä kuinka kuninkaallista kohtelua he iltapalapöydässä saavatkaan.