

Keskustelussa ja arkikokemuksissa menevät helposti sekaisin muistin ongelmat ja varsinaiset diagnosoidut muistisairaudet.
”Muistisairaudet ovat yleensä kuolemaan johtavia, usein verrattain nopeasti eteneviä vakavia sairauksia”, Kuopion yliopistollisen sairaalan neurologian apulaisylilääkäri Eino Solje kertoo.
Miksi muistisairaudet ja muistin ongelmat sitten menevät niin usein sekaisin?
Solje kertoo, että aiemmin muistisairauksien yhteydessä puhuttiin dementiasta. Silloin harva toi esiin sen, että kokisi olevansa dementoinut.
Dementia-sanasta on sittemmin pyritty pääsemään irti siksi, että se viittaa lääketieteellisenä terminä sairauteen, joka vaikuttaa toimintakykyyn ja toisaalta sillä on leimaava kaiku.
Nykyisin dementian sijaan puhutaan muistisairauksista, ja se voi saada monet ajattelemaan, että kyse on pienistä ja lievistä oireista.
Solje muistuttaa, että useimmat lievät muistihäiriöt eivät ole varsinaisesti sairauksia. Hänen mukaansa monet odottavat aivoiltaan liikoja.
”Joskus tuntuu, että ihmisillä on aika kummia käsityksiä, että viikonlopun ruokaostokset pitäisi pystyä tekemään ilman ostoslistaa, ja jos näin ei tee, ollaan sitä mieltä, että muistissa on jotain vikaa”, Solje sanoo.

Se, ettei pääkopassa pysy montaa asiaa samaan aikaan, liittyy työmuistin kapasiteetin luonnollisiin rajoituksiin. Käytännössä ihminen pystyy muistamaan keskimäärin alle kymmenen toisistaan irrallista asiaa kerrallaan.
”Ei kerro esimerkiksi älykkyydestä yhtään mitään, kuinka monta asiaa työmuistiin kerrallaan mahtuu.”
Työmuistin kapasiteettiin vaikuttaa esimerkiksi miten on nukkunut. Jos on vaikkapa riidellyt ja lisäksi nukkunut huonosti, mieleen on vaikeaa painaa asioita. Myös krapula tai riidat työpaikalla vaikuttaa siihen, mitä työmuistista saa irti.
Monesti kyse onkin siitä, että ihmiset luulevat, että heillä on muistisairaus, vaikka työmuisti olisi vain joutunut koville.
Vaikka työelämä voikin nykyään olla aiempaa kiivaampaa, meillä on käytössämme monenlaisia muistin ja tiedonkäsittelyn apuvälineitä, Solje huomauttaa.
Esimerkiksi Soljen omassa arjessa vielä muutama vuosi sitten aikatauluttaminen hoitui lähinnä paperikalentereilla ja matkaliput olivat paperisia. Nykyään sekä kalenterit että matkaliput löytyvät puhelimesta.
”Ehkä myös liian herkästi tulee ajateltua, että jollain lailla tämä nykyinen työelämä olisi jotenkin paljon aiempaa vaikeampi tai vaativampi.”
Suurin osa ihmisistä on muististaan huolissaan täysin turhaan, Solje huomauttaa.
”Ihmisaivot kykenevät kyllä aivan uskomattomiin suorituksiin, mutta ihmisen työmuisti on aivan sama kuin se on ollut viime vuosituhannet.”
Jokaisen on siis syytä oppia hyväksymään se, että työmuistiin mahtuu rajallinen määrä asioita kerrallaan.
Solje myöntää, että on itse unohtanut jättää lapsensa päiväkotiin, kun tuli töihin. Mielessä pyöri samanaikaisesti monta muuta asiaa ja lapset olivat hiljaa takapenkillä. Myös lasten nimet menevät välillä sekaisin, vaikka lapsia on vain kolme. Apulaisylilääkäri ei myöskään pärjää kaupassa ilman ostoslistaa.
”Enkä ole näistä yhdestäkään asiasta millään lailla huolissani. Sellainen tietty armollisuus omaa rajallisuutta kohtaan on tarpeellista”, hän painottaa.

”Se ei kerro esimerkiksi älykkyydestä yhtään mitään, kuinka monta asiaa työmuistiin kerrallaan mahtuu.”