Tämä kirja lohduttaa, jos opiskelupaikka jää saamatta

Välivuosisyndrooma-romaanin nimi paljastaa aiheen. Kirjan minäkertoja Vieno viettää välivuotta abivuoden jälkeen. Hän on hakenut Kuvataideakatemiaan, muttei päässyt pääsykokeissa edes kakkosvaiheeseen.

Kotona hän selaa avoimia työpaikkoja, ompelee ja käy työkkärissä. Elämä jämähtää kodin ja ruokakaupan väliin. Välillä pyörähdetään opiskelijabileissä, mutta siihen porukkaan Vieno ei tunne kuuluvansa jäätyään vaille opiskelupaikkaa.

Vieno on yksinhuoltajaisän kasvatti. Äiti on päihdeaddikti, joka ei ole ollut Vienon elämässä sen jälkeen, kun tämä täytti kahdeksan vuotta.

Välivuoden aikana Vieno alkaa maalata, ja samalla hahmottuu hänen seuraava suunnitelmansa.

”Tummalle pohjalle kaadettu oranssi maali oli kuin laavameri, ja päälle maalatut pinkit ja kellertävät ympyrät näyttivät tanssivalta spiraalilta.”

Tamperelainen Laura Suomela taitaa pieniin yksityiskohtiin pysähtymisen. Vieno kuvailee, miten proteiinipatukka maistuu laastilta, mutta silti sitä pitää jyystää. Hän syö paketillisen vanilja-päärynäjäätelöä katsellen samalla läppäriltä Amélie-elokuvaa.

Kirja on viehkeä kuvaus nuoren maailmassa hapuilemisesta. Tunnelmassa yhdistyvät unelmien kirjavat sävyt, elämänpalo ja toisaalta lukijaa viihdyttävä maailmalle niskoittelu.

Päähenkilön ja hänen ystäviensä jutteluissa hyödynnetään luontevasti puhekieltä. Tekstiä elävöittävät välillä puhekuplat sosiaalisen median keskusteluketjujen tyyliin. Hymiöitä ei puhekuplissa ole.

Laura Suomela on paitsi kirjailija myös ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. Hänet tunnetaan etenkin lasten- ja nuortenkirjoistaan.

Myöhäisnuoruuden kuvaaminen vaikuttaa olevan Suomelalle mieluista. Nuortenromaani Minä vastaan marraskuu tarkasteli 17-vuotiaan ensimmäistä opiskelijasyksyä parisuhteen päättymisen jälkeen. Teos oli Nuori Aleksis -palkintoehdokkaana vuonna 2022.

Laura Suomela: Välivuosisyndrooma (2026). 240 sivua. Otava. Kuva: Karisto