Metsä alkaa heti talon vierestä. Nurmikkoa Nea Laihanen ei kaipaa, vaan suunnitelmissa on tehdä niitty- tai kunttapiha. Kuva: Mikko NikkinenLappeenrantaNea rakensi kodin omaan metsään
Lappeenrannan Antamoisen kylässä sijaitseva viiden hehtaarin metsä on Nea Laihaselle maailman paras paikka.TilaajalleRappusiksi pinotut kuormalavat vievät taloon, jonka suurista ikkunoista avautuu näkymä nuoreen koivikkoon.
Koivut kasvavat Nea Laihasen omistamalla Korpimäen palstalla. Näkymä pian valmistuvan omakotitalon ikkunoista on juuri sama, jonka Laihanen näki aloittaessaan rakentamisen viime vuoden toukokuussa.
”Haluan juoda aamuteeni aurinkoon päin. Minusta tämä on oikein päin, sanoo kylän ukot mitä tahtoo”, Laihanen sanoo ja nauraa.
”Tämä on ollut kuusi vuotta minulla haaveena. Olisin voinut ostaa pienen mummonmökin tai rakentaa mihin vaan, mutta halusin nimenomaan tähän.”
Metsäpalsta on noin viiden hehtaarin kokoinen. Laihasen haltuun se päätyi yhdeksän vuotta sitten. Aikaisemmin sen omisti hänen isänsä.
”Isojen ikkunoiden kautta luonto ja kaikki metsän asukkaat ovat lähellä. Eilen illalla huuhkaja huhuili, aamulla visertää pyy.”
”Minusta tämä on oikein päin, sanoo kylän ukot mitä tahtoo.”
Jännittäviä havaintoja kertyi myös työmaalta.
”Kun maatöitä ruvettiin tekemään 24. toukokuuta, karhu oli kävellyt tästä läpi. Se oli tepsutellut savimaan halki. Olikohan se joku merkki? Villisiat kulkivat tästä kesällä myös.”
58 neliön talolle piti hakea sijoittamislupaa, koska se tehtiin haja-asutusalueelle. Kuva: Mikko NikkinenPienellä metsätilalla hyöty ja huvi yhdistyvät. Puustoa harventamalla Laihanen on saanut tarvitsemansa polttopuut. Samalla metsä tulee kasvukuntoon. Laihanen myös metsästää alueella.
Pääasia on kuitenkin virkistyminen ja luonnossa oleilu. Metsän keskellä kohoavalla mäellä on laavu, jonne Laihanen usein kiipeää koirineen. Tällä kertaa mukana on suomenpystykorva Jippu.
Venäjän raja sijaitsee linnuntietä vain kuuden kilometrin päässä. Vain hieman sen takaa, Nuijamaahan kuuluneesta Torikan kylästä Laihasen mummo joutui aikanaan evakkoon.
Ennen Venäjän Ukrainassa aloittamaa hyökkäystä Laihanenkin kävi suvun kotitalon jäänteitä katsomassa. Mummon entisestä kodista muistuttavat pihakukat, kellari sekä navetan ja talon kivijalat.
Nea Laihasen löytämästä männynoksasta on tulossa saunan kaide. Kuva: Mikko NikkinenNea Laihanen
Rakentaa omakotitaloa omalle metsätilalleen Lappeenrannan Antamoisen kylään.
Harrastaa metsästystä kolmen eri metsästysseuran jäsenenä.
Työskentelee päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna Saimaan tukipalvelut oy:ssä. Ajoi aikaisemmin 13 vuotta maitoautoa perheyrityksessä.
Tarjoaa metsä- ja eräalan yrityksille some-palveluita sivutoimisena yrittäjänä Korpimäki Visuals -yrityksessä.
43-vuotias. Perheeseen kuuluvat 13- ja 14-vuotiaat tyttäret, suomenpystykorva Jippu, kultainennoutaja Niitti, kääpiövillakoira Samppa sekä hamsteri Dino.
Nyt raja on kiinni. Sen läheisyydestä muistuttavat esimerkiksi satunnaiset havainnot epäilyttävistä droneista, joista Laihanen on joskus tehnyt ilmoituksia viranomaisille.
Metsäpalstan laidalla erottuu vanha tienpohja. Siitä piti tulla oikotie Viipuriin, mutta hanke keskeytyi toiseen maailmansotaan. Myös koivikossa erottuva painauma muistuttaa samasta aikakaudesta: se on kertoman mukaan syntynyt pommin jäljiltä.
Rajaseudun autioitumisesta puhutaan paljon, mutta Laihasen kotitienoo on pysynyt vireänä ja vetää sekä paluumuuttajia että uudisasukkaita.
Läheinen Kasukkalan kyläkoulu, jota lapset saavat käydä kuudenteen luokkaan asti, on tärkeä vetonaula. Aikuisille tekemistä tarjoavat muun muassa Kasukkalan Martat ja kyläyhdistys, joka järjesti talvella hiihtokilpailun ja kesällä vinttitanssit.
Syksyisin toistuva traktorien mäkivetokilpailu soramontulla vetää yleisöä kauempaakin. Lappeenrantaan täältä hurauttaa vartissa.
Laavulle on mukava kavuta esimerkiksi aamuisin koiran kanssa. Kuva: Mikko NikkinenMetsän elementit ulottuvat talon sisustukseen.
Laihanen esittelee nurkassa nököttävää männynkarahkaa, jonka hän löysi palstaltaan.
”Näin heti, että tämä oksa tulee saunaan kaiteeksi, mihin jalat laitetaan. Kiva, kun tuollaisella asialla on joku tarina.”
Sisäseinät on vuorattu hirsipaneelilla, kipsilevystä metsän ystävä ei välitä.
Kompaktissa puutalossa on 58 neliömetriä asuintilaa. Se riittää Laihaselle ja hänen kahdelle teini-ikäiselle tyttärelleen.
Tilan tarvetta vähentää se, että iso osa elämästä eletään ulkona. Koirilla on tarhansa, tytöillä kepparitalli. Pihapiirissä on myös rakennus, jossa Laihasella on toimistohuone kesäkäytössä.
Nea Laihasella on piharakennuksessa kesätoimisto. Kuva: Mikko NikkinenSitä Laihanen tarvitsee sivutointaan varten. Hän toteuttaa sosiaalisen median palveluita pääasiassa metsä- ja eräalan yrityksille. Päätoimeentulon tuo työsuojeluvaltuutetun paikka Saimaan tukipalvelut oy:ssä. Työt hoituvat välillä etänä, toisinaan työmatkat vievät eri puolille Etelä-Karjalaa.
Vaihtelua tuovat myös metsästysreissut. Laihanen kuuluu kahteen metsästysseuraan seudulla ja on metsästysseura Kilihakat ry:n perustajajäsen, johon kuuluu naisia eri puolilta maata. Jäsenet tapaavat erilaisen metsästyksen merkeissä milloin missäkin.
”Viime viikolla oltiin luolilla supia pyytämässä, nyt suunnitellaan Suomussalmelle metsäkanareissua, jonne lähtevät myös isä ja Jippu. Tykkään yhteisöllisyydestä. On kiva päästä antamaan toisille elämyksiä, mihin heillä ei olisi kotona mahdollisuuksia.”
Suomenpystykorva Jippu kaipaa metsästä enemmän virikettä kuin rauhaa. ”Jippua ei silitellä, vaan sen kanssa painitaan!” Kuva: Mikko Nikkinen”Mökköseksi” nimetty talo alkaa olla loppusuoralla. Tulisija odottaa kevythormin asennusta. Laihasella on menossa eteisen vedeneristyksen teko, jotta laatoittaja pääsee seuraavaksi hommiin.
”Rakentaminen on ollut paljon muutakin kuin kodin tekemistä. On aika paljon yhteisöllisyyttä ja ihmisiä tässä lähellä. Kun ajattelin talon rakentamista, tiesin jo, että tänne tulee päiväkahvittelijoita.”
”Tässä on haettu järkiasuntoa, että kustannukset pysyy aisoissa.”
Laihanen korostaa, että perheen ja ystävien tuki ja talkoohenki ovat olleet korvaamattomia.
”Ilman isän kädentaitoja ja äidin tukea tuskin olisin urakasta selvinnyt.”
Aivan naapurissa sijaitsee lapsuudenkoti, jossa nykyisin asuu hänen siskonsa perheineen. Myös Laihanen on asunut talon toista puolikasta rakennusaikana.
Alun perin sen rakensivat jo isovanhemmat.
”Olen muuttanut siihen seitsemän kertaa elämäni aikana.”
Laihasen pappa ajoi maitoautoa ja hänet tunnettiin laajalti seudulla Maito-Masana. Laihasen isä jatkoi perheyritystä, ja Nea itsekin ehti ajaa maitoa isänsä rinnalla 13 vuotta.
Aiemmasta ammatista on ollut paljon hyötyä rakennustyömaalla. Laihanen ajoi maata kuorma-autolla, myös isä oli mukana.
”Siitä on varmaan kymmenen vuotta, kun on isän kanssa tehty hommia, oli aika nostalgista.”
Nea Laihasen mummo on kotoisin Nuijamaan Torikan kylästä, jonka Suomi menetti sodassa kuten suuren osan koko entisen kunnan alueesta. Kuva: Mikko NikkinenLapsille on tulossa omat huoneet, joiden värit he saivat itse valita. Äiti itse muuttaa alkoviin.
”Tässä on haettu järkiasuntoa, että kustannukset pysyy aisoissa.”
Laihasen hanke on harvinainen aikana, jolloin asuinrakentaminen on ennätyksellisen vähäistä.
Moni pankki suhtautuu omista säästöistä huolimatta nuivasti yhden tulonsaajan perheeseen, joka rakentaa uudistaloa maaseudulle. Usean kieltävän vastauksen jälkeen Laihasen tarvitsema laina heltisi yhdestä pankista.
Rahoituksen ohella lupabyrokratia oli Laihasen mielestä raskain vaihe.
”Tarvittiin sijoittamislupa ja rakentamislupa. On tarkkaa, ettei taloa saa tehdä peltoalueelle, sen pitää olla lähellä kylän keskustaa ja niin edelleen.”
Nea Laihanen halusi puuta myös talon sisäpintoihin. Väliseinät on vuorattu hirsipaneelilla. Kuva: Mikko NikkinenMuuten projekti on sujunut hyvin. Hyvät verkostot ovat auttaneet silloin, kun alkuperäinen suunnitelma on pettänyt.
”Kattopellit eivät tulleetkaan sinä päivänä kun piti, eikä nosturi ollut enää työmaalla. No, kaverilla olikin nosturi. Aina kun on tarvinnut kalustoa, niin tietää, kelle soittaa.”
Välillä iskee epävarmuus, pitäisikö jokin paikka tehdä noin tai näin. Muiden neuvot eivät välttämättä tuo helpotusta.
”Miun pitäis tehdä päätöksiä. Kun en tiedä hökkäsen hittoa, kysyn muilta, ja kaikilla on eri mielipide!”
Laihanen kertoo työmaan vastaavalta mestarilta kuulemansa lohdulliset sanat: Silloin kun ihminen rakentaa, hän on poikkeustilassa.
”On vapaus sekoilla ja unohdella. Nyt ei joka elämänaluetta tarvitse hoitaa sataprosenttisesti.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
