

”Aika kova hankikanto”, Jouko Eloranta toteaa noustessaan kinosten päälle.
Maasturi on parkissa kääntöpaikalla, jonka vieressä on tukikohtana toimiva laavu. Laavun takana on ruokintapaikka ja sen tapahtumia tallentava riistakamera, johon Eloranta käy vaihtamassa patterit.
Hän osoittaa puuhun sulavasti maastoutuvaa tarkastelutornia.
”Sen kopissa on kiva istuskella ja juoda kahvia. Ampunut en ole siitä kertaakaan.”
Eloranta tarpoo lumessa ja ihastelee silmälleen mieluisaa sekametsää. Sitten hän palaa laavulle ja tekee tulet.
Viime vuonna kääntöpaikalle ilmestyi uhittelija, joka piti Elorantaa tungettelijana omassa metsässään.
”Ihmettelin ensin, mikä läpsähti. Sitten näin metson. Oli pakko paeta vihaista lintua auton sisälle”, Eloranta kertoo.
Hän näyttää kännykästään kuvasarjan metsosta.
”Outoa käytöstä, kun ei ollut edes soidinaika. En ole viitsinyt puhua linnun kohtaamisesta kovin paljon, ettei kukaan vain ammu sitä.”

Kallioinen metsäpalsta sijaitsee Iitin Haapa-Kimolassa. Se on Elorannan ensimmäinen metsätilaostos vuodelta 2017.
Metsässä kasvaa pääasiassa havupuita ja jonkin verran koivua. Ensiharvennus oli kauppojen aikaan osittain tehty. Eloranta teetti lisäharvennuksia seuraavina vuosina.
”Teetin ne avaimet käteen -kaupalla metsänhoitoyhdistyksen kautta. Olin silloin liian kiireinen hoitamaan asiaa itse”, Eloranta sanoo.
Toivomuksena oli, että metsä olisi kaunista katseltavaa harvennuksen jälkeen.
”Se toteutui. Sinne tänne jäi tiiviimpiä paikkoja, joista voin ottaa polttopuuta. Ja linnuille jätettiin suojapöheikköjä.”
Metsänomistajana Eloranta on alkanut katsella metsiä uusin silmin.
”Huomaan, kuinka puu kasvaa eri lailla erilaisissa maastoissa. Ja kuinka nopeasti oksat maatuvatkaan ja luonto uusiutuu. Kangasmetsä on hienointa mitä on.”

Ikä: 64
Perhe: vaimo Auli ja aikuiset lapset Vilppu, Pulmu ja Sorja
Koulutus: insinööri
Työ: Haltonilla eri tehtävissä, yrittäjänä Fanisonissa
Metsät: Iitin Haapa-Kimolassa 14 ha, Iitin kirkolla 4 ha ja Iitin Kausalassa 4 ha (metsäyhtymä)
Harrastukset: yhdistystoiminta, kiinteistöjen ja talojen ylläpitohoito, metsästys
Eloranta pyörähtää usein metsäkierroksilla, talvisinkin. Kääntöpaikan lumessa näkyvät ennestään hänen Subarunsa parin päivän takaiset jäljet.
”Tänne on kotoa Kausalan keskustasta kahdeksan kilometriä, sopiva matka.”
Eloranta ajaa maasturinsa Haapa-Kimolan palstan toiseen päätyyn, joka kasvaa männikköä. Sen seasta pilkottaa Zetorille 60-luvulla rakennettu talli, jonka katto vaatisi kunnostusta.
Toissa vuonna Eloranta tilasi männyille helikopterilannoituksen.
”Olin käymässä palstalla, kun törmäsin sattumoisin metsänhoitoyhdistyksen työntekijään. Kuulin, että saatavissa olisi edullinen lannoitus. Lannoitteen hinta oli jo kallistunut, mutta keikka tehtäisiin vanhalla hinnalla.”
Lupauksen mukaisesti odotettavissa on 8–10 vuoden kasvupyrähdys. Tuloksista on vielä liian aikaista sanoa mitään.
”Harvennus ja lannoitus on tehty, joten metsä saa nyt kasvaa rauhassa. Perikunta kaadattaa metsän sitten joskus”, Eloranta toteaa.
Kukaan perheen aikuisista lapsista ei ole vielä innostunut metsänhoidosta. Kaikki ovat jo maailmalla, pojan koti on Vantaalla ja tyttärien Turussa ja Joensuussa.

Lumessa risteilevät myyrän jäljet ovat kuin helminauhaa. Niitä on paljon, mutta jäniksen jälkiä on vielä enemmän.
”Jäniksiä ei vain näy. Pari päivää takaperin kävelin pitkään kaverini kanssa jänismetsällä, mutta saaliista ei ollut tietoakaan.”
Olemme siirtyneet Kausalan keskustan lähettyville, jossa on kahden hehtaarin kokoinen, bumerangin muotoinen palsta ja sen vieressä samankokoinen järveen rajoittuva palsta.
Tämä on Elorannan toinen metsäostos. Hän hankki elokuussa 2021 neljä hehtaaria yhdessä ystävänsä Kari Rämän kanssa.
”Olimme seuranneet jonkin aikaa myyntiin tulevia metsiä. Kahdestaan on mukava puuhastella metsässä”, Eloranta sanoo.
Metsä ostettiin perikunnalta metsänhoitoyhdistyksen kautta. Heti kauppojen jälkeen teetettiin hakkuu, jossa vanhat kuuset poistettiin. Sitten saivat raivaussahat heilua ja pusikot poistua. Maasta luonnostaan puskeville kuusentaimille tuli tilaa kasvaa.
”Kasvualusta on erittäin hyvä, luultavasti vanhaa peltoa. Istutimme itse vain pienen määrän taimia.”
Vuonna 1996 Jouko Eloranta perusti Kari Kakkosen kanssa laboratorioiden ja teollisuustilojen ilmastointiratkaisuihin erikoistuneen Fanison Oy:n. Vuonna 2019 sen osakekanta myyntiin Visu Kalusteelle.
”Kun toimin yrittäjänä, firman asiat pyörivät aina mielessä, saunassakin. Kauppojen jälkeen lupasin sitoutua Fanisoniin vielä vuodeksi, mutta lopulta tiedonsiirto jatkui pidempään.”
Eloranta on ollut nyt muutaman vuoden puoliksi eläkkeellä, ja kohta hän on eläkeläinen täysipäiväisesti.
”Huomaan, kuinka puu kasvaa eri lailla erilaisissa maastoissa. Ja kuinka nopeasti oksat maatuvatkaan ja luonto uusiutuu.”
Hän on mukana monenlaisessa yhdistystoiminnassa. Puuhaa riittää, mutta hän kiertelee usein metsissään ja tekee pientä harvennusta, jotta saa polttopuuta. Klapia kuluu niin kotona kuin mökillä Iitin Pyhäjärven Hiidensaaressa.
”Takkatuli on enemmän viihtymis- kuin lämmityskysymys.”
Välineitäkin Eloranta on hankkinut. Autotallissa on mönkijä, moottorisaha ja raivausvehkeet. Traktoriin Eloranta hankki juontokouran.
”Monenmoista pystyn nyt tekemään, jos saan vain ajan riittämään.”
Kun Elorannasta tuli metsänomistaja, hän liittyi heti metsästysseuraan ja aloitti uuden harrastuksen.
Iitissä Eloranta on metsästänyt isolla porukalla hirviä ja peuroja sekä yksikseen tai kaverin kanssa jäniksiä ja lintuja. Vanhojen opiskelukavereiden kanssa on kokoonnuttu sorsajahtiin itärajalle. Villisikoja Eloranta on käynyt ampumassa Turkissa ja Tšekissä.
”Eniten pidän kanalintujahdista. Saa kävellä paljon metsässä.”
Ainoa kärsimys jahdissa on ojien yli rämpiminen.
”Hirveitä. Ei meinaa yli päästä. En antaisi tehdä sellaisia omiin metsiini.”
Autossa on nykyisin peräti kolmet renkaat: kesä-, talvi- ja metsästysrenkaat. Viimeksi mainitut ovat vahvistetut, joten niillä pärjää kivikkoisessakin maastossa.
”Metsästyskoiraa ei ole eikä tule”, Eloranta toteaa. ”Sen kouluttamiseen ei riitä aika.”
Metsästyksessä Elorannalle saalis ei ole kaikki kaikessa. Aina ei tarvitse laukaista asetta.
”Kerran hirvimetsällä havahduin kovaan rytinään. Huomasin, että sarvipää oli 25 metrin päässä. Päätin, etten ammu, ihailen vain. Oli niin komea otus.”
Viimeisin Elorannan metsäostos on joulukuulta 2022. Palsta sijaitsee lähellä Iitin kirkkoa. Sitä Eloranta ei hankkinut tuotto mielessä vaan enemmänkin siksi, että paikka on viehkeä ja tontilla on jäljellä rakennusoikeutta.
Palstan yläosissa kasvaa mäntyjä ja alempana lehtipuita. Sen keskellä on yksi omakotitalo.
Metsäraamattunaan Eloranta pitää ystävältään saamaansa Tapion taskukirjaa.
”Siitä löytyy melkein kaikki tarvittava tieto metsästä. Toki luen myös metsään liittyviä uutisia, mutta kursseille en ole mennyt.”
Uusia metsätiloja ei ole toistaiseksi suunnitelmissa ostaa, sillä hintataso on noussut liikaa.
”Kovimmillaan pyynti on ollut jopa kymmenen tuhatta euroa hehtaarilta. Ei kuulosta järkevältä hinnalta, vaikka olisi hyvä puusto päällä.”
Metsänomistajana Eloranta ei ole mennyt talous edellä.
”Minulla ei ole haavetta ryhtyä plantaasin omistajaksi, joten minun ei tarvitse haalia enää lisää metsää. Metsänomistajana saan suurimman ilon hyödyllisestä pienestä näpertelystä.”
1 Kun metsät ovat lähellä kotia, niitä on helppo tarkkailla.
2 Metsäyhtymässä kulut puolittuvat, ja yhdessä puuhasteleminen tuo iloa.
3 Tehokasta aukkohakkuuta tärkeämpää minulle on se, että metsä on kaunista katsoa.
4 Ojituksia en anna tehdä omiin metsiini.
5 Kannattaa harkita metsävakuutusta.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
