Mia Surakka omistaa miehensä kanssa metsäpalstan Pohjois-Pirkanmaalta. Kuva: Rami Marjamäki
Tamperelainen valokuvaaja Mia osti miehensä kanssa metsää, jotta pääsisi kuvaamaan maakotkia
Mia Surakka luopui omistamastaan tekstiilialan yrityksestä ostettuaan metsää Pirkanmaalta. Kuukausien odottelun jälkeen ensimmäinen maakotka ilmestyi riistakameraan.Tilaajalle
Maakotkan siipien väli on noin kaksi metriä. Tämänkin kuvan Mia Surakka on ottanut piilokojustaan omassa metsässään. Kuva: Mia SurakkaTamperelainen valokuvaaja Mia Surakka hankki puolisonsa kanssa 25 hehtaarin metsäpalstan Pohjois-Pirkanmaalta 2017.
”Mieheni ajatteli, että hän haluaisi omistaa vähän maata, jossa voisi puuhastella ja harjoitella metsänhoitoa. Minä puolestaan aloin kartoittaa Pirkanmaan parasta lintualuetta. Näin metsässä mahdollisuuden petolintujen ruokintaan”, Surakka kertoo.
Pariskunta löysi lopulta sopivan hintaisen ja riittävän syrjäisen metsäpalan Pohjois-Pirkanmaalta. Kohteessa oli pieni järvi, ojitettuja suoalueita ja palstalle oli helppo päästä tietä pitkin.
Pikkulintuja aikaisemmin kuvannut Surakka päätti kokeilla, saisiko hän houkuteltua asumattomalle alueelle isompia lintuja, kuten haukkoja tai kotkia.
Ensin Surakan piti hankkia lintujen haaskaruokintaan lupa Eviralta eli nykyiseltä Ruokavirastolta.
Surakka kuljettaa metsäpalstalle läheisestä sikalasta saamiaan sianruhoja. Hän on myös ostanut erillisen pakastimen metsästäjien pyydystämiä pienpetoja varten.
”Maakotka tykkää eniten jäniksistä, koska se saalistaa niitä itsekin. Myös supi maistuu kotkalle.”
Syksyllä 2017 Surakka vei metsään miehensä nikkaroiman kuvauskopin sekä riistakameran, ja samalla aloitettiin ruokinta.
Pariskunta tarkisti päivittäin, näkyykö riistakamerassa maakotkia, mutta kuukaudet kuluivat.
”Vihdoin tammikuussa 2018 riistakamerassa näkyi ensimmäinen kuva ruokailevasta maakotkasta. Sumplasin seuraavan päivän töistä vapaaksi ja onnistuin saamaan heti valokuvan maakotkasta. Fiilis oli aikamoinen.”
Surakka muistuttaa, että projektiin kului paljon rahaa ja satoja työtunteja ilman takeita kotkan laskeutumisesta paikalle.
”Lintukuvauksessa minua kiehtoo työn vaativuus ja suunnitelmallisuus. Onnistuminen hankalan projektin päätteeksi on tosi palkitsevaa.”
Mieheni ajatteli, että hän haluaisi omistaa maata, jossa voisi puuhastella ja harjoitella metsänhoitoa. Minä puolestaan aloin kartoittaa Pirkanmaan parasta lintualuetta.
Mia Surakkaa kiehtoo luontokuvauksessa työn vaativuus ja suunnitelmallisuus. Kuva: Rami MarjamäkiMia Surakka ryhtyi päätoimiseksi valokuvaajaksi vasta kolme vuotta sitten. Hän myi tekstiilialan menestyneen yrityksen Mia Tuote oy:n uudelle omistajalle 2021.
”Me valmistimme voimistelijoille, tanssijoille ja luistelijoille räätälöityjä treeni- ja kilpa-asuja omassa ompelimossa Tampereella. Johdin äitini perustamaa perheyritystä 20 vuotta ja se oli tosi kivaa työtä.”
Metsänostamisen ja maakotkien kuvausprojektin myötä Surakka tajusi, että valokuvaus on hänen uusi intohimonsa.
”Päätin vaihtaa alaa keski-iässä, enkä ole katunut päivääkään. Toimeentulo tulee valokuvaajana pienistä puroista. Olen onnistunut rakentamaan paljon verkostoja, koska minulla on taustalla pitkä yrittäjäura.”
Viime vuonna Surakka voitti valtakunnallisen Finnish Photo Awards -kilpailun Pohjois-Norjassa otetulla allihaahkan kuvalla.
”Minun kuvani arktisen vesilinnun pyrstöstä nostettiin voittajaksi, koska se varmaan erottui muiden luontokuvien joukosta. Yleensä kuvassa on koko lintu tai linnun naama, eikä pyrstöä näy.”
Vaikka Surakka on paljasjalkainen tamperelainen, hän asui lapsuutensa tärkeät vuodet Pirkkalan maaseudulla.
”Tykkään asua mieluummin maaseudulla kuin kaupungissa, ja ehkä se näkyy myös innostuksessa luontokuvaukseen. Kesät vietämme perheeni kanssa Ylöjärven mökillä. Kun ihminen vanhenee, sitä viihtyy enemmän luonnon helmassa ja vähemmän diskoissa.”
Mia Surakka viipyy yleensä kuvauskopissa kerrallaan auringonnoususta auringonlaskuun asti, jotta arat linnut eivät häiriinny. Kuva: Rami MarjamäkiMia Surakka pitää maakotkien talviruokintaa metsäpalstallaan yleensä syyskuusta maaliskuuhun. Kuvauskeikalla piilokojussa hän käy kerran tai kahdesti viikossa, sillä kotkien kyttääminen on vaivalloista puuhaa.
Maakotkat lentävät ruokintapaikalle päivällä, joten Mian on oltava kuvauskojussa pimeän aikaan jo pari tuntia ennen auringonnousua. Hän voi poistua kojusta auringon laskettua.
Maaliskuussa Surakan pitää ajaa metsäpalstalle aamuviideksi ja kotiin Tampereelle voi lähteä iltakuudelta. Keväällä hän yöpyy usein kuvauskojun patjalla, jotta saa kunnon yöunet.
Piilokojussa on kaasulämmitys, joten siellä ei tarvitse palella. Hän syö usein leipää odottaessaan kotkien saapumista, mutta lämmin keitto on parasta evästä.
”On aika raskasta istua paikallaan kojussa 13 tuntia putkeen. Pyrin välttämään kaikkea meteliä, koska linnut ovat arkoja eläimiä. Valoisa aika on nyt pisimmillään, mutta keskitalvella kuvauspäivä on siedettävämpi.”
Aluksi Miaa pelotti mennä yksin pimeään metsään ja raahata eläinten raatoja ruokintapaikalle.
”Pikkuhiljaa voitin pelkoni. Nykyään minua ei enää jännitä olla yksin pimeässä metsässä, kun olen tottunut siihen.”
Surakka kuvaa mieluiten petolintuja, koska ne ovat näyttäviä eläimiä. Esimerkiksi maakotkien siipien kärkiväli on peräti kaksi metriä.
”Suomessa on hyvät mahdollisuudet kuvata maakotkia, koska täällä on muutamia kaupallisia kotkakuvauskojuja. Se vaatii kuitenkin työtä, että saa itse houkuteltua maakotkan omalle ruokintapaikalleen.”
Maakotkat taistelevat ketunraadosta. Mia Surakan arvion mukaan joka kymmenes kuvausreissu tuottaa toivottuja kuvia. Kuva: Mia SurakkaMetso saattaa olla metsien vaikeimmin kuvattava lintu.
”Olen yrittänyt jo viitisen vuotta saada kuvaa parittelevista metsoista, mutta vielä ei ole onnistanut. Maakotkien jälkeen keskityn huhtikuussa metsoihin”, Surakka kertoo.
Metson kuvaaminen tapahtuu liikuteltavasta telttakojusta. Valokuvaajan on kuulosteltava pimeässä teltassa, missä luuraa valtakukko, joka saa houkuteltua naarasmetsot luokseen.
Pohjois-Pirkanmaan metsäpalstalla häntä kiinnostaa tulevaisuudessa myös alueen riekkokanta.
”Puolisoni ei jaksa istua kuvauskopissa, mutta hän tykkää seurata riistakamerasta, mitä metsässä tapahtuu. Mies tekee palstalla pientä metsänhoitoa. Hän rakensi metsään myös laavun, jossa olemme retkeilleet yhdessä.”
Mia Surakka
Ammattivalokuvaaja, erikoistunut lintukuvaukseen.
Vietti lapsuuden kouluvuodet Pirkkalan maaseudulla.
Ennen valokuvaajan uraa Mia Surakka omisti tamperelaisen tekstiilialan yrityksen Mia Tuote oy:n. Surakan äiti perusti perheyrityksen 1994.
Asuu Tampereella miehensä kanssa. Mökkeilee Ylöjärvellä. Omistaa metsää Pohjois-Pirkanmaalta.
Useita valokuvausalan palkintoja. Esimerkiksi vuonna 2024 Finnish Photo Awards kokonaiskilpailun voittaja.
Maakotkien kanta on vähitellen elpynyt 1960-luvulta lähtien, kun lintulaji rauhoitettiin Suomessa. Kuva: Mia SurakkaMia Surakka ei tee maakotkien talviruokintaa pelkästään luontokuvien toivossa, vaan hän haluaa samalla perehtyä lintulajiin.
Maakotkien vainoaminen 1900-luvun alkupuoliskolla hävitti kotkat Pirkanmaalta, ja 1950-luvun jälkeen pesintöjä ei enää ollut maakunnassa.
Maakotka siirtyi pohjoiseen, ja laji rauhoitettiin vuonna 1962. Tekopesien ja ruokintatoimien ansiosta kanta on vähitellen kasvanut nykyiseen noin 362–496 pariin.
Ensimmäinen maakotkan poikanen Pirkanmaalla sitten 1950-luvun syntyi vuonna 2012. Mia Surakalla on kerrottavana iloisia uutisia.
”Olen seurannut pidempään ruokintapaikallani kahta maakotkaa, jotka tulevat alueelle aina yhdessä, istuvat vierekkäin samalla oksalla, ja lähtevät yhdessä pois. Ajattelin, että tässä on jotain säpinää. Muutama viikko sitten näin, kun kotkat parittelivat puussa”, Surakka sanoo.
Tämä tarkoittaa valokuvaajan mukaan sitä, että maakotkilla on lähistöllä reviiri, ja ne ainakin yrittävät pesintää lähialueella.
”Hieno juttu, että maakotka palaa Etelä-Suomeen, jonne laji on alun perin kuulunut.”
Valokuvaaja Mia Surakka ei tee maakotkien talviruokintaa pelkästään luontokuvien toivossa, vaan hän haluaa samalla perehtyä lintulajiin. Kuva: Rami MarjamäkiMia Surakan luontokuvia esillä
Tampereen messukeskus, Kotimaan matkailu -messut 4.4.–6.4. Lintujen lumo -yhteisnäyttely luontokuvaaja Erkko Badermannin kanssa
Esiintyminen “Luontokuvaajan matkassa” Kotimaan matkailu -messuilla 5.4.
Tampere, Pääkirjasto Metso 14.4.–4.5. Lintujen Lumo
Jyväskylä, Luontomuseo 30.4. saakka Piilotteleva palokärki -luontokuvanäyttely
Liminka, Liminganlahden luontokeskus 2.4.–29.5. Tanssi: luontokuvanäyttely
Esiintyminen “Tanssiin kutsu” Liminganlahden lintukuvafestivaaleilla 10.5.
Salo, Teijon Masuunin Galleria 1.6.–30.6. Siivillä – yhteisnäyttely Erkko Badermannin kanssa. Instagram: @mia.surakka
Tässä on yksi Miia Surakan onnistunut kuva maakotkasta. Kuva: Mia SurakkaArtikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
