Uutuuskirja pakottaa pohtimaan, miksi jaamme elämää someen

Kuopiolaissyntyinen kustantaja Johanna Forss (s. 1979) tarjoaa esikoisromaanissaan siivun sirpaleista nykytodellisuutta.

Parissakymmenessä vuodessa tapahtunut muutos on huima, kun Sisä-Suomesta on tultu pääkaupungin somekuvioihin.

Pidot on romaani, joka näyttää mistä on lähdetty, mihin on pyritty ja mihin päädytty. Nelikymppiset Maria ja Marianne olivat lapsuudessaan parhaat ystävykset. Tiet erosivat, kun varakkaan perheen Maria lähti opiskelemaan. Marianne jäi kioskimyyjäksi. Mutta osat ovat vaihtuneet.

Marianne pääsi opiskelemaan kauppatieteitä ja loistaa sometaivaan tähtenä. Minäkertoja Maria on jämähtänyt rutiinityöhön ja lapsiperhearkeen. Hän saa yllätyskutsun entisen ystävän järjestämään suureen juhlaan. Menneisyys alkaa purkautua: oliko ystävyys sitä miten hän sen koki?

Älypuhelimesta on tullut osa yhteiskunnan rakennetta: navigaattori ja sisältö. Someväelle se on riippuvuutta, jota ilman ihminen olisi hukassa: ”Se on kuin vuotava ja sykkivä elin, joka ei tiedä onko se aivot, sydän vai maksa.” Näitäkin pitoja välitetään koko ajan kuvina seuraajille.

Ihmisillä on kyltymätön tarve näkyä ja säväyttää. Jos oma persoona ei riitä, voi aina kuvauttaa itsensä sellaisen vieressä, jota seurataan.

Johanna Forss: Pidot. 197 sivua. Tammi. Kuva: Tammi

Somekerman juhlahumussa, nautintoaineilla terästetyissä tunnelmissa Maria availee ovia tilasta toiseen, omaa kuplaansa elävästä seurueesta toiseen.

Tarjoilijat – orjat, kuten Maria ajattelee – rakentavat samppanjatorneja. Tungoksessa hän kaataa sellaisen päälleen. Tapaus ennakoi kaaosta, johon ilta tulee päättymään.

Romaanin keskimmäinen osa vie tyttöjen lapsuuteen ja nuoruuteen.

Ystävyyteen tapaa mahtua monia sävyjä. Perimmäiset motiivit nousevat alitajunnasta, aina niitä ei tunnista itsekään. Oliko barbien parturointi viaton leikki vai vähäosaisen kateutta?

Teoksen kansikuva on osuva valinta. Se houkuttaa hedelmäisellä runsaudensarvellaan, mutta katse tarkentuu madonreikiin. Forss ei selitä, vaan näyttää rakennelmien hataruuden. Romaani jättää pohdittavaa. Sitäkin voi miettiä, kuka on orja ja kuka vapaa.

Elämä on valintoja. Massojen suosio on lautta, joka kääntyilee mielipidejohtajien mukaan. Somen ulkopuolella elävänä kriitikkona arvostan arjen yksityisyyttä, jota ei muokata muita miellyttämään.