

Muistan lukeneeni vuosikymmeniä sitten potilastapauksen suomalaisesta miehestä, joka tuli juovuksiin sokerista. Eihän sitä kukaan, ei konstaapelikaan, voinut uskoa. Kunnes lääkäri totesi miehen mahalaukusta omituisen pallukan.
Tutkimuksissa se osoittautui hiivasienen keräytymäksi. Hiiva käytti tehokkaasti sokerin alkoholiksi, joka imeytyi vereen ja juovutti. Tällainen oma panimo hävitetään sienilääkkeillä.
Tapaus tuli mieleen tuoreesta julkaisusta, joka käsitteli ABS- eli panimo-oireyhtymää. Se on harvinainen tila, jossa jotkut suolen mikrobit käyttävät sokerista alkoholia niin, että ihminen juopuu.
Päivittäin juovuksissa olevaa potilasta ei tietenkään perhe, työnantaja tai lääkärikään usko.
Normaalistikin suolen mikrobisto tuottaa etanolia, mutta niin mitättömän määrän, että aineenvaihto sen helposti hajottaa. ABS-potilailla alkoholia syntyy ongelmaksi asti, usein traagisin seurauksin.
Tähän tutkimukseen oli saatu kerättyä 22 potilasta, joilla oli panimo-oireyhtymä. Heillä ulosteen bakteeriviljelmät tuottivat alkoholia, perheenjäsenillä ei.
Mikrobivalikoima heidän suolissaan poikkesi muiden perheenjäsenten valikoimasta. Tavallista enemmän oli Klebsiella- ja kolibakteereita. Hiiva ei ongelmaa selittänyt.
Edellä mainitut bakteerit ovat yleisiä meissä kaikissa ihmisissä. Selittämättä jäi, miksi ne toimivat panimoina potilaissa. Yhdellä potilaista oli jopa alkoholin aiheuttama maksakirroosi.
Hoitona kokeillaan ensin antibiootteja. Ne eivät välttämättä auta. Jopa ulosteensiirtoja on toteutettu. Panimo voi olla joskus todella tuottelias. Eräs nuori nainen humaltui diabetestestin sokerirasituskokeessa ison sokeriannoksen jälkeen niin, ettei pystynyt kävelemään.
Toisaalta. Panimo omassa mahassa voisi olla monen mielestä sikahyvä juttu. Varsinkin jos sen voisi itse käynnistää ja sulkea. Se helpottaisi näin taloudellisesti tiukkoina aikoina.