

Vanhan mökin laajentaminen saattaa olla perusteltua, jos näin vältetään lisärakentaminen.
Ensi vuosi tuo helpotuksen pienten, alle 30-neliöisten rakennusten rakentamiseen. Laajentamista uudistus koskee siinä mielessä, että rakentamislupa joko tarvitaan laajennukseen tai sitten ei. Välimuotoja ei ole, kun vielä tämän vuoden ajan myös ilmoitusmenettely on mahdollinen.
Rakennusvalvonnasta kannattaa nyt ja vastaisuudessa tarkistaa, tarvitseeko oman mökin laajennus lupia. Asia tulee eteen viimeistään mökkiä myytäessä.
Alkajaisiksi pitää tarkistaa, onko tontilla jäljellä rakennusoikeutta. Ilman sitä laajennus voidaan hoitaa vain ylös ja alaspäin – ja silloinkin vain sillä edellytyksellä, että laajennusta ei katsota asuintilaksi. Lisärakentaminen sivusuuntaan syö aina rakennusoikeutta.
Hinta-arviot ovat vain suuntaa antavia, sillä jokainen kohde on omanlaisensa.
Lisäosa vaatii aina rakennusoikeutta.
Sivulle laajentaminen on tavanomaisin tapa kasvattaa neliöitä. Ensin pitää miettiä, mihin tontin luonne ja rakennuksen ilmansuunta antavat mahdollisuuksia.
Sisätilojen pitää toimia myös jatkossa. Lisäksi on varmaa, että rakennuksen ilme muuttuu.
Lisäosan perustus voi olla erilainen kuin vanhan, ja päätökseen vaikuttavat tilojen käyttötarkoitus ja maaperä. Märkätiloissa maanvarainen sokkeli on usein toimiva. Rossipohja taas on hyvä ja turvallinen, jos lisätila on asuinkäytössä ja talvella kylmillään.
Vanhan rakenteen liikkuminen tuo oman haasteensa. Liitoskohdassa maan routiminen kannattaa minimoida vanhaa sokkelia eristämällä.
Uusi seinärakenne elää, jos se tehdään hirrestä. Molemmat puolet voivat painua ja vielä eri tahtiin, jos kummatkin on tehty hirrestä. Tämä voidaan hallita tekemällä laajennusosaan liikuntasauma, jonka suunnittelija miettii tapauskohtaisesti.
Painumiseen ei tarvitse kiinnittää huomiota, jos mökki on kokonaisuudessaan tolpparunkoinen, eli ”pitkästä tavarasta tehty”.
Lisäsiipi maksaa suunnilleen saman verran kuin uudisrakentaminen, noin 2 500 e/m2. Hinta voi tuplaantua, jos sinne tulee kalliita märkätiloja ja tarvitaan jätevesien puhdistusta.
Kylmä vintti voi olla edullisin tapa laajentaa.
Laajentaminen ylöspäin on helpointa ja usein edullisinta. Parhaassa tapauksessa se on puolet halvempaa kuin sivusuuntaan laajentaminen. Perustuksia ei tarvita, ja vaippa on valmis.
Se kuitenkin onnistuu vain, kun rakennuksessa on kylmä ullakko. Läheskään aina niin ei ole, vaan useissa mökeissä yläkerta on avointa tilaa tai siellä on parvi.
Ensin pitää selvittää välipohjan kantavuus rakenteita avaamalla. Usein se vaatii vintin lattian eristeenä olevien sahanpurujen poiston.

Rakennesuunnittelija laskee sen jälkeen välipohjan kantavuuden ja päättää, pitääkö rakennetta vahvistaa kannattimilla, palkeilla ja alakertaan rakennettavilla pilareilla.
Eristäminen madaltaa yläkertaa, joten yläpohjan villojen korvaaminen polyuretaanilla on järkevä ratkaisu. Se vie puolet vähemmän tilaa.
Kylmällä vintillä katteen alla on usein vain aluslaudat. Remontissa niiden alle jätetään tuuletusrako. Sen jälkeen asennetaan tuulensuojalevy, jos eristeenä käytetään villoja. Lopuksi pitää muistaa höyrynsulku ennen pintamateriaalia.
Ullakolta ja jokaisesta kerroksesta pitää olla varatie ulos sekä mieluusti toisen kerroksen jokaisesta makuuhuoneesta.
Vintin muuttaminen asuinkäyttöön maksaa halvimmillaan reilut 1 000 e/m2, sillä sokkelia ei tarvita ja vaippa on valmis. Hinta kuitenkin nousee nopeasti, jos välipohjaa on vahvistettava tai kattoa pitää korottaa. Silloin työ kannattaa ajoittaa katteen uusimisen yhteyteen.
Kellarissa kosteuden torjunta on tärkeintä.
Laajentaminen kellariin onnistuu parhaiten, kun mökkinä on rintamiestaloksi kutsuttu tyyppitalo. Näissä lähes kaikissa on kellari, jossa aikoinaan säilytettiin muun muassa elintarvikkeita.
Asumiseen kellaria ei suunniteltu, mutta silti sinne voi myöhemmin rakentaa varaston, verstaan, sauna- ja kylpyhuoneen tai jopa vierashuoneen, kunhan miettii jonkin varatien tulipalon varalta. Sellainen voi olla esimerkiksi suuri ikkuna, joka valon saannin kannaltakin on tärkeää.
Suurin haaste kellarissa on maasta nouseva kosteus, sillä alkuperäiskunnossa olevasta ”rintsikasta” puuttuvat laatan alta kosteuden katkaiseva kapillaarikerros ja lämmöneristys.

Siksi remontissa lattia on piikattava auki ja lapioitava maata sieltä pois. Tässä yhteydessä tilaa voidaan korottaa kaivamalla lattia aiempaa syvemmälle, jos rakenteet sen sallivat.
Ennen uutta valua lattian alle asennetaan styroksit ja sepelit.
Sokkelin ulkopuolikin pitää kaivaa auki, ja sinne on asennettava salaojajärjestelmä.
Kellarin sisäpintaan ei eristeitä pidä asentaa, sillä sisäpuolella oleva vesihöyry voi tiivistyä kellarin kylmään seinään ja aiheuttaa kosteusvaurion. Parempi ratkaisu on asentaa ulkopuolelle kellarin perusmuuriin lämmöneristelevy, jolla on myös kuivattava ominaisuus.
Kellarin muuttaminen asumiskäyttöön vaatii hyvän suunnittelijan. Samalla selviää, mitä projekti maksaa ja onko se ylipäätään järkevä.
Kellarin salaojitus sekä ulkopuolinen veden- ja lämmöneristys maksavat noin 1 000 e/m. Jos lattiaa ja perusmuuria on pakko syventää, laajentaminen tulee kalliimmaksi kuin uudisrakentaminen. Portaiden ja pintojen yleiskunnostus maksaa joitain satoja euroja neliöltä. Kylpyhuoneremontin keskihinta on esimerkiksi Urakkadiilin mukaan noin 600 e/m2, ja jo pieneen saa helposti kulumaan kymppitonnin.