Video: MT testasi hämmentävän suositun säilykkeen – raati yllättyi ja huojentui

Muhoslaisen Viskaalin tilan panos Oulun kulttuuripääkaupunkivuoteen on tymäkkä: rössypottusäilyke.

Veripalttua, perunaa ja sianlihaa sisältävä keittoruoka on äänestetty maailman kamalimmaksi perinneruuaksi ja se on poistunut koulujen ruokalistoilta, mutta pohjoispohjalaisille se näyttää silti maistuvan.

Viskaalin tilan emäntä Tuula Kukkola-Räinä kertoi MT:lle keväällä, että tammikuussa lanseerattua rössypottusäilykettä menisi niin paljon kuin sitä saa tehtyä. Yrityksen piti ostaa isompi autoklaavilaite, koska menekki oli niin suurta.

”Nyt kysyntä on vähän rauhoittunut. Sitä menee kyllä koko ajan, mutta enää emme joudu myymään ei-oota”, hän toteaa, kun kysyn asiasta uudelleen.

Kukkola-Räinän mukaan säilykettä myydään noin 600 purkkia kuukaudessa.

Viskaalin tila lanseerasi rössypottusäilykkeen tammikuussa. Se on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden Arctic Food Lab -tuotteista. Kuva: Aatu Jaakkola

Miltä tämä parjattu perinneruoka sitten maistuu? Etelän kaupoista rössypottusäilykettä ei saa, joten pakkaan Oulussa repun täyteen säilykepurkkeja ja matkaan Helsingin Simonkadulle maistattamaan sitä MT:n toimituksen raadille.

Lähtökohdat rössypotun maisteluun eivät ole aivan optimaaliset, sillä edellispäivänä on vietetty kesätoimittajien läksiäisiä ja nyt ilmeet ovat sen mukaiset. Toisaalta suolainen liharuoka voi olla mitä parhainta lohturuokaa.

Sovittuna ajankohtana paikalle saapuu itseni lisäksi seitsemän toimittajaa, mitä voi jo itsessään pitää hyvänä saavutuksena.

Säilykepurkin kyljessä komeileva kuva ei varsinaisesti houkuttele, mutta kello on 11 ja vatsa kurnii. Avataan purkki ja nuuhkaistaan.

”Haju on vähän ällöttävä”, sanoo Aida Salminen.

Jähmettyneet rasvakokkareet ovat kiinnittyneet purkin kanteen.

Lämmitettynä rössypotun tuoksu miellyttää raatia. Kuva: Aatu Jaakkola

Säilyke on sellaisenaan lämmitystä vaille valmis. Edes vettä ei tarvitse lisätä. Rössypalaset ovat reilun kokoisia ja niitä on paljon.

Keittoa hämmennellessä ruokailutilaan leijailee houkutteleva tuoksu. Ei ruoka ehkä olekaan niin ällöttävää. Osa raadin jäsenistä oli varautunut ruotsalaisen surströmminingin eli hapansilakan kaltaiseen makuelämykseen.

Ensimaisteluista seuraa hyväksyviä ilmeitä. Moni toteaa olevansa positiivisesti yllättynyt.

”Oksennus on yllättävän kaukana”, Salminen sanoo helpottuneena.

Aimo Vainio ja Nikke Kinnunen söivät lautasensa pikaisesti tyhjäksi ja pyytävät lisää. Aida Salminen maistelee varovaisemmin. Kuva: Aatu Jaakkola

Tamperelainen Nikke Kinnunen on tottunut syömään mustaamakkaraa, ja rössypottulautanen tyhjenee nopeasti.

Hän kaipaa annokseen kuitenkin puolukkaa. Olisiko rössypottu parempaa muhennoksena kuin keittona?

Moni raatilainen kaipaa keittoon myös kasviksia, esimerkiksi porkkanaa.

Hermanni Härkönen (oik.) tutkailee ruuan ravintoarvoja.  Kuva: Aatu Jaakkola

Suolan suhteen mielipiteet jakautuvat. Osan mielestä ruuassa ei muu maistukaan, osa laittaisi vähän lisää.

Raati on yhtä mieltä siitä, että visuaalisesti ruoka ei ole kovin houkutteleva, mutta se on ulkonäköään parempaa.

”Kyllä tämä teltassa vesisateessa maistuisi”, Hermanni Härkönen tunnelmoi.

”Jos on kylmä, nälkä ja harmittaa, niin tämä lämmittää sielua”, Henna Lääveri komppaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että rössypottu on mainettaan parempaa. Jos pitää verilätyistä, veripalttukin todennäköisesti uppoaa.

Veripalttu valmistetaan suomalaisesta naudanverestä ohra- ja ruisjauhoihin sekoittamalla.

400 gramman purkista riittää syötävää 1–2 henkilölle ja se säilyy avaamattomana noin vuoden. Purkki on siis kätevä ottaa mukaan vaikka mökille tai viedä tuliaiseksi.

Rössypottusäilykettä myydään 7–8 euron hintaan S- ja K-ryhmän ruokakaupoissa Pohjois-Suomessa sekä Viskaalin tilan verkkokaupassa.