

Kallionlaelta näkee kauas. Alhaalla syvässä kurussa kulkeva pieni puro muuttuu näin keväällä joeksi toviksi ennen kuihtumistaan.
Kirjailija Reijo Mäen ja hänen puolisonsa Marja Riskun mökki Salossa tarjoaa huikeat näkymät, joita kelpaa katsella 140 neliön terassilta ja antaa mielikuvituksen lentää.
Mäki heittää lonkalta, että tällä viikolla ilmestyvän uuden Vares-kirjan Tyynysotamiehen kohtauksista 150 on syntynyt terassilla – vaikka hän yrittää pitää työn erillään mökkeilystä. Aivoja on paha mennä määräilemään.
”Pistän näitä pienempiä ideoita muistiin ja lähetän saman tien sähköpostiini myöhempää työstöä varten. Mökillä en rupea niska kyyryssä kirjoittamaan.”
Iso terassi teki liikkumisesta kivisellä tontilla helpompaa.
Kun pariskunta osti mökin marraskuussa 2020, tontilla näytti toisenlaiselta, kiviseltä. Terassia ei ollut ja mökkikin vailla laajennusosaa. Varsinkin kosteilla keleillä sai asetella jalkansa tarkasti, jottei nilkka olisi taittunut.
Asia käy hyvin ilmi kuvasta, joka on otettu viikko kauppojen jälkeen. Pariskunta istuu ”hernekeittopiknikillä” ympärillään erikorkuista kivikkoa. Niihin aikoihin syntyi idea isosta terassista, joka helpottaisi liikkumista.
”Terassin ulottuvuudet mietimme huolella. Punnitsimme kallioille vedetyillä maalarinteipeillä erilaisia mittasuhteita.”

He päätyivät noin 140 neliön laajuiseen patioon ja päättivät ryhtyä edistämään asiaa lähes saman tien. Paikallinen mökkitalkkari tiesi kylältä pari osaavaa timpuria. Näillä sattui olemaan kalenterissa sopivasti tilaa, joten rakentaminen käynnistettiin keskellä talvea.
”Kirvesmiehet antoivat puutavaran mittoja ja määriä, jotta saatoin tilata lautaa ja lankkua. Pylväsvärkit he kertoivat tuovansa mukanaan.”
Koolaukset tehtiin pääasiassa kakkosnelosilla, ja päälle tuli painekyllästettyä lautaa. Puutavaraa kertyikin tontin sisääntuloon pian niin, että autolla joutui ajelemaan sinne kasoja väistellen.

Terassin alla korkeusvaihtelut ovat varsin isoja, joten perustukset oli tehtävä huolellisesti ja ne vaativat taitoa. Anturat ankkuroitiin kallioon, ja niiden päälle miehet latoivat harkot. Pylväiden yläpäät katsottiin tarkasti laserilla samaan tasoon.
Kaikeksi onneksi talvi 2021 oli varsin lauha Varsinais-Suomessa. Lunta ei tontilla ollut, joten terassi pystyttiin tekemään siinä kuin kesälläkin. Timpureiden sesonki keskittyy suveen, joten projekti saatiin nopeasti vauhtiin.
Terassin kaunis yksityiskohta on, että terassilaudat kiertävät kallion korkeimman kohdan. Idea tuli timpureilta, eikä ratkaisua tehty vain silmän iloksi.
”Jos olisimme rakentaneet terassin kallion lakikorkeuden yläpuolelle, mökistä olisi terassin takaa näkynyt vain puolet. Toinen vaihtoehto olisi ollut hankkia dynamiittia”, Mäki sutkauttelee.
Työmäärää ratkaisu ei lisännyt kohtuuttomasti. Kun Mäki meni seuraavan kerran mökille, kivi oli taitavasti kierretty.
”Se näytti tosi hyvältä. Itse olin ajatellut, että sille tehtäisiin vain jonkinlainen reunus.”
Loppusilaus saatiin kiinteillä valoilla.
”Aika äkkiä päätimme, että kunnon ’laiturivalot’ tämmöinen terassi vaatii. Paikallinen sähkäri hoiti homman. Syyspimeällä terassi näyttää valoineen aika kivalta.”
Laajennusosa on kaksi metriä ilmassa tyhjän päällä.
Rakennus on perinteinen olohuone-tupakeittiö lisättynä makuuhuoneella ja parvella, mikä tuntui heti alussa hieman ahtaalta.
Pariskunta päätti hoitaa mökin laajennuksen kesäprojektina, kun kerta luottomiehet oli löydetty.
Jatko-osalle tuli kokoa 25 neliömetriä ja sitä kasvatettiin sivusuuntaan ”tyhjän päälle”. Mökki oli sijoitettu jyrkänteen reunalle, joten laajennus tuli pilareiden varaan noin kahden metrin korkeuteen.
”Näkymät ovat sieltä komeat alas puron suuntaan. Samalla laajennusosan alle jäi mainio varastotila.”
Jatko-osan ansiosta olohuone sai lisää tilaa, mistä saattoi järjestää vierasvaraa tarvittaessa.

Mökki hankittiin ajatuksella, että sinne voidaan mennä vuodenajoista riippumatta ja poiketa vaikka jouluaattona. Sähkö antaa peruslämmön ja mahdollistaa perusmukavuudet sekä nostaa veden porakaivosta hanaan, josta se kannetaan saunaan ja mökkiin. Isoimmilla asioilla käydään polttavassa käymälässä.
Kesällä ulkona ollaan niin paljon kuin mahdollista.
”Grillausta, paljua, saunomista ja lähimaastoissa samoilua. Marjamaastot ovat hienoja, ja niistä tykkää ennen kaikkea Marja. Hän on nimensä mukaisesti sekä mustikka- että puolukkaihmisiä.”

Kirjailija itse virittää mukavan tuolin terassille ja antaa aivojen levätä, kunnes mieleen pätkähtää ideoita seuraavaan kirjaan. Pian meilejä alkaa singahdella läppäristä omaan sähköpostiin.
Niitä kertyy ehkä kymmeniä ja ehkä satoja. Lopulta kasassa ovat ainekset vuoden kuluttua ilmestyvään uuteen Varekseen.