

Karstulalainen Risto Toivanen huomasi kouriintuntuvasti, että mitä tahansa voi tulla vastaan vanhan talon remontissa.
Oli vapunaatto 2022, kun hän remontoi hankkimaansa kiinteistöä. Vuonna 1937 valmistunut, kaksikerroksinen liike- ja asuinhuoneisto tunnetaan Heikkisen talona sen rakentajan Eero Heikkisen mukaan.
Toivanen oli poistanut vanhoja purueristeitä seinärakenteista, ja ne lojuivat maassa talon vieressä.
Ilta alkoi hämärtää, mutta hän ajatteli vielä hieman lapioida puruja säkkeihin.
”Huomasin eristeiden seasta pilkistävän soikean esineen ja ajattelin sen verhotangon nupiksi. Vaistonvaraisesti nostin sen maasta ja totesin aika painavaksi.”
Armeijan käyneenä miehenä Toivanen tajusi silmänräpäyksessä, että hänellä oli kädessään vanha, mutta erinomaisessa kunnossa oleva käsikranaatti.
”Laskin sen välittömästi takaisin sahanpurujen joukkoon ja pinkaisin juoksua talon nurkan taakse.”

Toivanen odotti hetken ja palasi varovasti kranaatin luo. Hän siirsi kuormalavan varovasti sen päälle, jotta kukaan ei vahingossa tarttuisi kranaattiin ja piti tuumaustauon.
”Soitin sedälleni, joka on auttanut minua suuresti remonttihommissa ja oli purkamassa myös tämän talon rakenteita.”
Ensin miehet pohtivat, olisiko mahdollista viedä se jonnekin metsäojaan ja räjäyttää siellä.
”Hetken mietittyämme hylkäsimme ajatuksen. Mitä enemmän pohdin, sitä varmemmaksi tulin, etten enää halua siihen koskea. Sehän voisi jotenkin virittäytyä ja räjähtää vaikka käteen.”
Vaimon ehdotuksesta Toivanen soitti pelastuslaitokselle, joka ohjasi pian poliisin paikalle. Virkavalta valvoi paikkaa, kunnes Puolustusvoimien erikoisyksikkö haki kranaatin.

Toivanen otti muutamia kuvia käsikranaatista, ja ne paljastavat hyvin aseen tyypin.
Sotamuseon näyttelysihteeri Miika Kuusisto tunnistaa kranaatin heti. Kyseessä on M32-munakäsikranaatti, jota Suomi alkoi valmistaa 1930-luvulla täydentääkseen vähäistä asearsenaaliaan.
Valokuvassa näkyy selvästi kranaatin alumiininen suojakorkki ja erinomainen kunto.
Sen päätymisestä aikoinaan seinärakenteisiin ei koskaan saada varmaa vastausta, mutta valistuneita arvauksia on lupa esittää.
Jatkosodan jälkeen pelättiin Neuvostoliiton hyökkäystä, kun Suomi sitoutui ajamaan armeijansa alas. Aseita kätkettiin järjestelmällisesti ja hajautetusti eri puolille maata.
Talon rakentaja Eero Heikkinen palveli sotavuosina Toivasen tietojen mukaan vääpelinä ja oli siviilissä arvostettu mies kaikin puolin. Jokainen voi miettiä tykönään, kuinka todennäköisesti joku ulkopuolinen olisi päässyt käsiksi armeijan käsikranaattiin ja onnistunut piilottamaan sellaisen Heikkisen talon eristeisiin.

Risto Toivanen selvitti metallinpaljastimen kanssa, että muita aseita ei rakenteissa ollut.
Valistunut arvaus jälleen. Kun asekätkentä alkoi paljastua, kätköistä alettiin äkkiä siirtää aseita pois. Neuvostoliittolaisista koostuva valvontakomissio ja suomalaiset kommunistit vaativat näet aseita kätkeneitä tilille.
Asekätkentään arvellaan osallistuneen kaikkiaan 5 000–10 000 henkilöä, mutta läheskään kaikkien toimintaan osallistuneiden osuus ei koskaan paljastunut. 2 000 oli jossakin vaiheessa pidätettynä, ja 1 488 henkilöä sai rangaistuksen.
Ehkäpä aseita oli jossain vaiheessa Heikkisen talossa enemmänkin, mutta ne siirrettiin paljastumisen pelossa nopeasti pois. Yksi kranaatti unohtui kuitenkin eristeisiin.