Monessa talossa on jokin outo haju, ja aina se ei ole hometta

Talossa ei pitäisi haista mikään ylimääräinen, toteaa tekniikan tohtori Juhani Pirinen.

”Aina kun talossa haisee, kyseessä on rakennusvirhe. Aina haju ei kuitenkaan ole merkki homeongelmasta”, hän lisää.

Syitä hajuihin on useita, ja syyn selvittäminen vaatii kunnon asiantuntijan.

”Materia kun hajoaa, niin hajua tulee.”

Vanhoista lastulevyistä voi vapautua huoneilmaan formaldehydiä, jos siinä käytetyn ureaformaldehydiliiman hajoaminen on käynnissä. Lämpö ja kosteus kiihdyttävät prosessia, ja siksi hajua havaitaan tavallisimmin lämmityskauden alussa.

Seinien tasoitteissa taas on voitu käyttää eläinperäisiä, kostuessaan vahvasti tuoksuvia tuotteita.

Kärsämäkeläinen homekoira valmiina etsimään hometta. Kuva: Pekka Fali

Mummolan tunkkainen tai kellarimainen haju taas voi olla puunsuoja-ainetta, tetrakloorianisolia (TCA). Sitä syntyy mikrobien hajottaessa vanhoissa puunsuoja-aineissa käytettyjä kloorifenoleita, ja haju tarttuu helposti tekstiileihin sekä irtaimistoon.

Tämä kemiallinen yhdiste ei ole itsessään myrkyllinen mutta voi viitata vakaviin kosteusvaurioihin. Hajun poistaminen on joka tapauksessa erittäin vaikeaa.

Myös monenlainen eläminen näkyy ja tuoksuu pinnoissa.

”Jos ihminen on vetänyt 30 vuotta sikaria, totta kai se haisee. Ja kun 20 vuotta on vedetty seiniin erilaisia maaleja, tupakan hajuksikaan sitä ei oikein enää tunnista.”

Hajuissa on se omituisuus, että osa ihmisistä ei ole moksiskaan niistä.

”Osa ihmisistä porskuttaa ilman ylimääräistä vaikutusta terveyteen, vaikka talossa haisisi pahalle ja se olisi homeessa – ja toiset taas eivät”, Pirinen toteaa.

Hajuongelma kannattaa kuitenkin tutkia ja korjata sekä visusti tallettaa dokumentit korjauksista.

Haju nimittäin karkottaa ostajat, kun rakennus laitetaan myyntiin. Lisäksi mahdollisen kaupanteon jälkeen voi alkaa kuluttava vääntö ja pahimmillaan hinnanalennukset tai kaupan purku.