Verouudistus voi keventää asumisen hintaa maaseudulla – malttavatko kunnat tappaa lypsävää lehmää?

Kiinteistövero on taloustieteilijöiden rakastama. Syitä tälle löytyy monia.

Veroa on vaikea kiertää, koska rakennukset tai tontit eivät voi karata maasta muualle kevyemmän verotuksen piiriin. Vero on varsin neutraali ja vääristää taloutta vain vähän.

Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten ja yritysten käyttäytyminen ei muutu juurikaan veron myötä. Ihmiset eivät vähennä työntekoa eivätkä yritykset investointeja.

Seinät tarvitaan ympärille niin elämiseen kuin yritystoimintaankin, eikä kukaan jätä niitä rakentamatta kiinteistöveron vuoksi.

Hyvän verotuksen nyrkkisääntöinä pidetään laajaa veropohjaa sekä yksinkertaisuutta.

Ensimmäinen toteutuu kiinteistöverossa erinomaisesti: veroa maksaa noin 1,9 miljoonaa suomalaista ja verokertymän on vuodelta 2025 ennustettu olevan 2,4 miljardia.

Kukaan ei joudu erityiseen verokurimukseen, vaan kohdentuminen on tasaista.

Äkkiseltään katsottuna yksinkertaisuuskin näyttää toteutuvan — kiinteistön arvosta maksetaan veroa vuosittain kunnan asettaman veroprosentin mukainen määrä ja sillä sipuli.

Raapaisemalla pintaa syvemmälle yksinkertaisuus on kuitenkin kaukana.

Kiinteistöveroprosentteja on seitsemää eri sorttia tontista rakentamattomaan tonttiin, yleiseen kiinteistöveroon, vakituisen asunnon kiinteistöveroon, yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöveroon ja voimalaitosrakennuksen kiinteistöveroon.

Todellinen ongelma löytyy verotusarvojen laskemisesta.

Tarkastellaan asuinrakennusten kiinteistöveroa. Rakennuksen verotusarvo lasketaan kaavamaisesti samalla tavoin valtiovarainministeriön asetuksen mukaisesti sijainnista riippumatta. Asetuksessa annetaan keskimääräisiä euromääräisiä arvoja, jotka kerrotaan talon pinta-alalla.

Asuntojen hinnat ovat jo kauan aikaa sitten eriytyneet Suomessa maakuntien ja kasvukeskusten välillä. Verotusarvolla ei ole siis mitään tekemistä asunnon markkinahinnan kanssa. Maaseudulla asuvat joutuvat maksamaan korkeampaa veroa suhteessa asuntonsa arvoon.

Sama toteutuu myös tonttien suhteen. Maapohjien arvojen laajat päivitykset laahaavat yli 10 vuotta jäljessä, kun tonttien arvot ovat syrjäseuduilla laskeneet paljon.

Kiinteistöverouudistus on ollut vireillä jo vuodesta 2012 alkaen, eikä yksikään hallitus ole saanut vietyä sitä vielä maaliin.

Uudistuksen tavoitteena on ollut saada juurikin maapohjien ja rakennusten verotusarvot vastaamaan paremmin niiden nykyistä markkinahintaa. Petteri Orpon (kok.) hallitus on jatkanut samaa työtä ja valmisteltu lainsäädäntö tulee esiteltäväksi eduskunnalle toukokuun lopussa.

Vaan koittaako onni ja autuus, jos kiinteistöjen verotusarvo saadaan vastaamaan käypää markkinahintaa?

Verotus helpottaisi muuttotappiokunnilla ja kiristyisi kasvukeskuksissa. Maaseudulla asuville tämä tarkoittaisi siis pientä verohelpotusta.

Kunnat voivat kuitenkin itse päättää kiinteistöveroprosentit, kun ne vain ylittävät kiinteistöverolain alarajat.

Tietäen pienten kuntien huonon taloustilanteen, kiinteistöveroprosentteja tultaisiin todennäköisesti nostamaan.

Vuosikausia kestänyt lainsäädännön nysvääminen hukkuu kuntien talouspolitiikan realiteetteihin. Rahassa mitattuna mikään ei välttämättä tule kiinteistöverotuksessa muuttumaan omakotitalon omistajalle.