Suruaan Antti-Sakari Kaipiainen on käsitellyt paljolti oman päänsä sisällä. Kuva: Pentti VänskäLesken suru: ”Mehiläiset muistuttavat minua Annasta”
Rautalampilaisen Antti-Sakari Kaipiaisen vaimo menehtyi nopeasti edenneeseen syöpään. Annan viimeiset neuvot ovat jääneet lesken mieleen.TilaajalleHelmikuisena päivänä Antti-Sakari Kaipiainen on tullut katsomaan mehiläispesiään metsäpalstalleen. Kaikki 70 pesää ovat tallessa.
”Näillä pakkasilla pesiin ei kannata mennä kurkkimaan, muuten lämpötila laskee ja pörriäiset voivat kuolla.”
Kun painaa korvan pesää vasten, voi kuulla tuhansien mehiläisten surinan. Pölyttäjät muistuttavat elämästä. Ne muistuttavat Antti-Sakaria myös Annasta, hänen vaimostaan ja lastensa äidistä.
Enää Anna ei tule hoitamaan mehiläisiä, sillä hän menehtyi syöpään kolme kuukautta aiemmin.
”Mehiläiset eivät reklamoi. Asiakkaat jaksavat kitistä asiasta kuin asiasta, mutta mehiläiset ovat suopeita tyyppejä”, Kaipiainen kertoo työtovereistaan. Kuva: Pentti VänskäMehiläiset olivat Kaipiaisten yhteinen intohimo. Toukokuussa 2018 perustettu mehiläistila alkoi kolmesta ostetusta mehiläispesästä ja laajeni lopulta 125 pesään.
”Tämän piti olla meidän eläketurvamme.”
Anna päätti nelikymppisenä vaihtaa alaa ja opiskella mehiläistarhuriksi. Hän oli kyllästynyt sosiaalialan töihin ja halusi elämäänsä vaihtelua.
Myös Antti-Sakari hurahti mehiläisiin, sillä niissä näkee luonnon ihmeellisen kiertokulun.
Anna oli hänen mukaansa ”touhun aivot”. Vaimo suunnitteli, mitä tilalla pitää seuraavaksi tehdä.
”Minä toteutin materiaalihankinnat ja rakensin muun muassa pesälaatikot ja elintarviketilan.”
”Tämän piti olla meidän eläketurvamme.”
Talvisin mehiläisten pörinän tarkoitus on pitää pesä lämpimänä. Ytimen lämpötila on 27 asteen tuntumassa. Kuva: Pentti VänskäJo ensikohtaamisella vesantolaisessa autokoulussa Antti-Sakari ajatteli, että tuossa on minun vaimoni. Molemmat olivat 18-vuotiaita.
”Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tutustuimme toisiimme, ja vappuyönä 1996 suutelimme ensimmäistä kertaa Kuopion torilla.”
Annan rauhallinen olemus tasapainotti menevän miehen luonnetta.
”Olen itse sellainen aadeehoodee”, Antti-Sakari sanoo hymyillen.
Luonto, retkeily ja matkailu kiehtoivat molempia. Heidät vihittiin Rautalammin kirkossa, ja hääjuhla pidettiin Vesannolla. Ensimmäinen lapsi Veera syntyi vuonna 1999. Sen jälkeen pari sai kolme poikaa.
Lapset Veera ja Eemeli olivat kuvauspäivänä isänsä kanssa kotona. Kuva: Pentti VänskäKaipiaisen äänensävystä ei arvaisi, mitä kaikkea hän käy läpi. Mies kuulostaa reippaalta ja aktiiviselta kertoessaan vaimonsa sairauden vaiheista.
Annan ensimmäiset suolisto-oireet alkoivat tammikuun puolivälissä 2025.
”Hiihtolomaviikolla maaliskuussa tulimme Eemelin ja Eliaksen kanssa Leviltä. Menimme sairaalaan katsomaan Annaa osastolle. Illalla saimme kuulla, että kyseessä on parantumaton suolistosyöpä, joka oli levinnyt maksaan.”
Mehiläiset ovat kilttejä, jos pesiä menee hoitamaan aamulla. ”Viime kesänä vain kaksi mehiläistä pisti minua.” Kuva: Pentti VänskäAnna sai kaksi vaihtoehtoa. Sytostaatit, jotka pidentäisivät elinaikaa mutta voisivat viedä kuntoa heikommaksi. Toinen vaihtoehto oli pelkkä oireiden mukainen eli palliatiivinen hoito.
”Hän valitsi sytostaatit, joilla saatiin kohtuullisesti lisää hyvää aikaa.”
Vielä elokuussa 2025 Antti-Sakari ajatteli, että vaimo eläisi pidempään. Anna hoiti mehiläiset Veeran ja nuorimman pojan Eemelin kanssa.
Syyskuun viimeisenä päivänä, puolen vuoden kuluttua diagnoosista, Annan vatsaan sattui niin paljon, että hänen äitinsä vei hänet sairaalaan. Kovien kipujensa vuoksi Anna ei pystynyt enää palamaan kotiin.
”Vappuyönä Kuopion torilla suutelimme ensimmäistä kertaa.”
Vaimon kuoleman jälkeen oli paljon paperitöitä. ”Iso apu oli sairaalan sosiaalityöntekijästä ja armeijakaverista, jotka kertoivat, mitä pitää tehdä.” Kuva: Pentti VänskäViimeisten kuukausien aikana Antti-Sakari ja Anna ehtivät käydä läpi hautajaisia ja perintöasioita. Sovittiin, kenelle annetaan Annan korut. Sairaalahuoneessa vannottiin rakkautta ja jätettiin jäähyväisiä.
Viimeisinä aikoina aviopari puhui paljon uskosta. Anna oli adventisti ja Antti-Sakari on körttiläinen. Yhdessä pariskunta oli käynyt kesäisin kymmenillä Herättäjäjuhlilla. Herättäjäjuhlat ovat körttiläisten suurin vuosittainen juhla.
Torstai 30.10.2025 valkeni rauhallisena. Iltapäivällä Antti-Sakari kävi viimeisen syvällisen keskustelun Annan kanssa. Aviomies ja lapset saivat Annalta viimeiset elämänohjeet.
”Anna sanoi minulle, että elämä ei lopu tähän. Mene ja elä, etsi uusi onni ja rakastu. Olen toteuttanut Annan toivetta.”
Hiljalleen Annan käden puristus alkoi hellittää.
Antti-Sakari kehuu mehiläisten emokantaa hyväksi. Yhdestä pesästä on tullut 100 kiloa hunajaa. Kuva: Pentti VänskäViime hetkinään Anna kärsi yhä kovemmista kivuista. Hän halusi palliatiivisen sedaation eli nukutuksen. Siinä kuolevan potilaan tajuntaa alennetaan lääkkeillä.
”Kello 16 painoimme Annan kanssa yhdessä hoitajien kutsunappia ja pidimme toisiamme kädestä kiinni. Anna sanoi, että eiköhän se ala olla nyt aika lähteä.”
Nukutusaineet annettiin Annan suoneen, ja hän vaipui uneen. Yöllä Antti-Sakari tunsi, miten Anna haroi hänen käsiään.
”Sanoin Annalle, että purista minun kättäni, niin tiedän sinun olevan tässä. Anna puristi, katsoi minua tyhjällä katseella ja sanoi, että haluan pois täältä.”
Sama toistui perjantaiaamuna. Paikalle saapuivat perheen lapset, Annan vanhemmat ja Antti-Sakarin isä. Muiden kyyneleiset silmät ja Annan pyhä rauhallisuus on jäänyt Antti-Sakarin mieleen.
Sitten Annan käden puristus alkoi hellittää ja muuttui kevyemmäksi ja kevyemmäksi.
Näihin maisemiin siroteltiin Anna Kaipiaisen tuhkat. Kuva: Pentti VänskäYksinkertaiset ja kauniit hautajaiset olivat 47-vuotiaana kuolleen Annan toiveena. Siunaustilaisuus pidettiin marraskuussa Kuopiossa Pyhän Markuksen kappelissa, jossa ystävä Antti Untamala soitti viululla Bachin Airin.
Arkun ja uurnan Antti-Sakari oli itse tehnyt oman metsän koivuista.
”Hautajaispäivä oli harmaa ja synkkä, mutta kun pappi siunasi Annan haudan lepoon, auringon valo osui arkkuun.”
”Anna halusi pienet hautajaiset, mutta ihmisiä tuli melkein sata. Ei niistä ihan pienet sittenkään tulleet.”
Hautajaisten jälkeen siskot kävivät tuomassa perheelle makaronilaatikkoa ja piirakkaa. Kaipiainen on kiitollinen siitä, että etenkin hänen oma lapsuudenperheensä ja työkaverit ovat pitäneet hänestä hyvää huolta.
”Hautajaispäivä oli harmaa ja synkkä, mutta kun pappi siunasi Annan haudan lepoon, auringon valo osui arkkuun.”
Kaipiaiset ehtivät pyörittää Peuravuoren Hunajaa yhdessä kuusi vuotta. Antti-Sakari nojaa kuorintakoneeseen, saavissa on kuorintavahaa. Kuva: Pentti VänskäViime syksynä Kaipiainen teki vaikean päätöksen ja ryhtyi ajamaan alas yritystoimintaansa.
”Jos olisin jatkanut tilaa yksin, en ehtisi tehdä kesällä mitään muuta enkä lähteä reissuun.”
Halukas ostaja löytyi heti sosiaaliseen mediaan laitetun ilmoituksen kautta. Nyt Kaipiainen on myynyt 55 mehiläispesää toiselle hunajatilalliselle ja myös osan koneista ja kalustosta. Jäljelle jää 12 pesää yksityiseen hunajanmyyntiin.
Antti-Sakari Kaipiainen on nyt myynyt suurimman osan pesistä toiselle hunajatilalliselle. Kuva: Pentti VänskäAnna tuhkattiin, ja tuhkan laskupäivänä sääennuste lupasi pilvistä. Mutta iltapäivällä aurinko siivilöityi puiden välistä lumihangelle, kun Annan tuhka siroteltiin kotimetsän korkealla kalliolle.
Myös jutun kuvauspäivänä paistaa aurinko, kun Antti-Sakari on saapunut vaimonsa muistopaikalle.
”Varmaan kesällä hankin tänne muistokiven ja laatan.”
Usko Jumalaan on antanut miehelle voimia suruun. ”Minulla on luottamus siihen, että tapaamme vielä Annan kanssa.”
Kaipiainen tietää, että myös Annalle usko toi turvaa ja rauhaa.
”Uskolla oli iso merkitys siinä, että Anna pystyi lähtemään rauhassa ja hyvyydessä. Se välittyi meille kaikille läsnäolijoille.”
Antti-Sakari Kaipiainen
Syntynyt vuonna 1978 Juankoskella Pohjois-Savossa. Asuu Rautalammilla.
Pyörittää sivutoimisesti hunajatilaansa Peuravuoren Hunaja Oy. Peuravuoren hunajaa myydään Rautalammin Omankylän Mikon kaupassa ja suoramyyntinä yksityisille ihmisille ja 30 yritykselle.
Asennuspäällikkö Puustelli-keittiöyrityksessä.
Koulutukseltaan puuseppä, suorittanut myynnin ammattitutkinnon ja erityisnuorisotyöntekijän pätevyyden.
Perheeseen kuuluvat lapset Eemeli, 18, Kasperi, 20, Elias, 25 ja Veera, 27, sekä kissat Viski ja Vanamo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
