Moni leski voi kokea, ettei voi alkaa uuteen parisuhteeseen, sillä kokee sen loukkauksena kuollutta puolisoa kohtaan. Kuva: Timo HeikkalaSurun särkemät sydämet saivat toisen tilaisuuden
Sirkan ja Antin elämät suistuivat surun syövereihin aviopuolison kuoleman jälkeen. 70-vuotiaat lesket vannoivat, etteivät rakastu enää koskaan uudelleen.TilaajalleEi enää ikinä.
Näin ajatteli 60-vuotiaana leskeksi jäänyt Sirkka uudesta rakkaudesta aviomiehensä kuoleman jälkeen. Oli päivänselvää, että pitkän avioliiton jälkeen uusia parisuhteita ei hänelle tulisi.
Sirkan miehen kuolema ei antanut ennakkomerkkejä. Sairauksia miehellä oli, mutta kuolema oli äkillinen.
Sirkka jäi asumaan yksin maalaistaloon metsän keskelle, entiselle lypsykarjatilalle Pohjois-Savoon. Surun alkuvaiheessa lesken ainut tavoite oli selviytyä päivästä toiseen.
”Moni kysyi, että muutanko pienempään asuntoon, kun mieheni kuoli. Mutta en ollut koskaan pelännyt asua yksin metsän keskellä”, Sirkka kertoo.
Sirkasta ja muista haastateltavista käytetään tässä jutussa poikkeuksellisesti peitenimeä yksityiselämän suojaamisen vuoksi. Paikkojen nimiä ja Sirkan ulkonäköä kuvaavia piirteitä on myös muutettu tunnistettavuuden vuoksi.
Suomessa vuonna 2023 meni uudelleen naimisiin vähintään 70-vuotiaiden ikäryhmässä naisia 151 ja miehiä 238. Kuva: Timo HeikkalaLeskirouva ei halunnut ottaa mitään riskejä ja ryhtyä suhteeseen tuntemattoman ihmisen kanssa.
”Ajattelin, ettei ole edes mahdollista löytää ketään tällä iällä”, Sirkka toteaa.
Eikä sellaista ollutkaan helppo löytää noin 1000 asukkaan paikkakunnalla.
Vuodenajat seurasivat toisiaan. Keittiön ikkunasta näkyi naapurin mies auraamassa lunta traktorilla. Kesällä läheinen ystävä pyysi Sirkkaa mukaan marjamättäille keräämään luonnon antimia.
”Tuntui ihmeelliseltä lahjalta, kun ihmiset kävivät auttamassa. Se vei yksinäisyyttä ja pelkoa pois. Juhlapyhät ja viikonloput tuntuivat etenkin aluksi erityisen vaikeilta”, Sirkka kertoo.
”Sanoin papille, että tuntuu pahalta, kun on suruaikanakin seksuaalisia tarpeita.”
Kymmenen vuoden kuluttua leskeksi jäi myös 70-vuotias Antti Varsinais-Suomessa. Antin vaimo kuoli syöpään muutamassa kuukaudessa.
Antin surua lievittivät keskustelut sairaalapapin kanssa. Sama pappi oli kulkenut Antin ja hänen vaimonsa rinnalla vaimon kuolemaan asti.
”Sanoin papille, että tuntuu pahalta, kun on suruaikanakin seksuaalisia tarpeita. Ne tuntuivat jotenkin vääriltä. Mutta hormonaaliset asiat ovat olemassa, vaikka on leski. Tiesin, etteivät ne niin vain lähde pois”, Antti sanoo.
Papin sanat auttoivat Anttia ymmärtämään, että hänen tarpeensa olivat luonnollisia ja sallittuja. Antti jäi miettimään papin puheita.
Sirkka ja Antti eivät ole surunsa kanssa ainoita. Vuonna 2023 Suomessa leskeksi jäi 6 252 miestä ja 13 617 naista. Kela maksoi leskeneläkettä viime vuonna 212 747 suomalaiselle.
Kun Antin pahin suruvaihe alkoi hellittää, häneen mieleensä palasivat muistot 1960-luvun lopulta Pohjois-Savosta synnyinseudultaan. Se oli seuratanssien kulta-aikaa. Monen nuoren tapaan myös Antti kävi viikonloppuisin lavatansseissa, keltaisessa puurakennuksessa.
1960-luvun loppuvuosina eräänä iltana Antti kiinnitti lavatansseissa huomionsa tummahiuksiseen neitoon, jolla oli valkoiset farkut. Antti keräsi rohkeutensa ja pyysi häntä tanssimaan.
Neito oli Sirkka. Hän asui samalla paikkakunnalla mutta toisessa kylässä.
Pari alkoi viihtyä yhdessä. Mustetta kului kirjeisiin, polkupyörien renkaat uursivat jälkiä hiekka- ja maanteihin, huulet painautuivat toisiinsa kiivaasti.
Nuoret olivat toistensa ensirakkaus. Seurustelua kesti vuoden verran, kunnes elämä vei heidät eri teille.
Yhtäkkiä kaikki oli selvää 70-vuotiaalle Antille. Hän selvittäisi numeropalvelusta nuoruuden rakkautensa puhelinnumeron. Antti oli kuullut veljeltään, että myös Sirkka oli leski.
Leskipari on saanut onnitteluita parisuhteestaan molempien lapsilta ja lapsenlapsilta. Suhtautuminen on ollut vain myönteistä. Kuva: Timo HeikkalaElokuisena iltapäivänä vuonna 2022 Sirkka tiskasi keittiössään. Koko päivänä hän ei ollut katsonut puhelintaan, kunnes otti kännykän käteensä. Whatsappissa näkyi viesti oudosta numerosta. Viestissä ehdotettiin, josko voitaisiin jutella yhdessä.
Aluksi Sirkka oli varma siitä, että viesti oli mennyt väärään numeroon. Yhtäkkiä hän muisti Antin nuoruudesta. Sirkka ajatteli, että Antti tahtoisi ehkä jakaa leskeyden suruaan. Hän oli kuullut myös Antin jääneen leskeksi.
Ensimmäinen puhelu kesti kolmisen tuntia. Puhelut vaihtuivat Whatsapp-videopuheluihin. Entisillä nuoruuden rakastavaisilla oli paljon yhteistä: leskeys, sama kotiseutu, ura terveydenhoitoalalla ja molemmat olivat pyörittäneet päätyönsä ohessa maatilaa. Kumpikin ovat myös intohimoisia jalkapallon seuraajia.
”Välillä piti käydä vessassakin, ja sitten taas jatkettiin puhumista”, Sirkka kertaa tapahtumia.
Toisinaan puhelin pirisi yöllä yhdeltä, kun iski kova tarve kuulla toisen ääni. Kaipaus oli molemminpuolista.
Pariskunta viettää aikaa yhdessä kävellen, pihahommia tehden ja sudokuita täyttäen. Kuva: Timo HeikkalaPuku oli päällä, pöydässä seisoivat viinilasit, uunissa kypsyi lohi. Antti oli valmistellut hartaasti päivää, jona Sirkka tulisi käymään hänen luonaan. Yli 50 vuoden tauko ihmissuhteessa päättyisi.
300 kilometrin päässä Sirkkaa jännitti niin paljon, että hän oli vähällä perua tapaamisen. Yöunet olivat jääneet suppeiksi. Sirkan mukaan ystävät saattoivat hänet juna-asemalle ja katsoivat, että hän nousisi junan kyytiin.
”Pelotti niin mennä sinne. Ajattelin, että onnistuukohan fyysinen kohtaaminen yhtä hyvin, kuin seurustelu puhelimessa”, Sirkka kertoo.
Antti uskoo, että lasten huoli hänestä on pienempi, kun arjessa on mukana uusi ihminen. Kuva: Timo HeikkalaKun vajaa kolmen tunnin kuluttua Sirkka astui junasta ulos, Antti näki edessään yhä saman nuoren tytön, jonka tummat kiharat leiskuivat tanssin tahdissa.
Perillä kaksikko istuutui katettuun pöytään. Hetken juteltuaan Antti ojensi jalkansa pöydän alle yrittäen pyydystää Sirkan jalkaa. Kun jalat koskettivat toisiaan, molempien suupielet kääntyivät hymyyn.
”Sanoin, että tämä on kuin nuoret rakastuisivat”, Antti muistelee.
”Tämä on kuin nuoret rakastuisivat.”
Antti ja Sirkka istuvat vieretysten Antin olohuoneen sohvalla. On kesäkuinen keskiviikko vuonna 2024, lämpötila pysyttelee vajaa 20 asteen tuntumassa.
Kaksi vuotta seurustellut pari elää yhä jonkinlaista kuherruskautta.
Antti kuvailee Sirkkaa ihanaksi ja lämpimäksi ihmiseksi.
”Meillä on ihana rakkaus. Tuntuu, että Sirkka on täydentänyt kaikki puutteet, mitä elämässäni on ollut”, Antti kuvaa.
Sirkka sanoittaa Antin olevan kiltti ja hyvin auttavainen keittäen joka päivä aamupuuronkin.
”En ole oikein tottunut siihen, koska olen aina joutunut tekemään niin paljon itse”, Sirkka sanoo hymyillen.
Pariskunta käy usein kuolleiden puolisoidensa haudalla. Sirkka on vienyt kukkia myös Antin vaimon haudalle, jossa loistaa tällä hetkellä pastellisia ruusubegonioita. Hautausmaalla kävely ja hautojen hoito on tärkeää leskiparille, sillä he haluavat käydä tervehtimässä rakkaita läheisiään.
Pariskunnan puheesta välittyy arvostus entisiä aviopuolisoita kohtaan.
Vanheneminen yhdessä on heistä lohdullista: ei tarvitse olla yksin. Jos jompikumpi heistä sairastuisi, kumpikin olisi valmis jäämään toisen omaishoitajaksi. Tällä hetkellä molempien terveys riittäisi tähän vaativaan tehtävään.
Antti ja Sirkka sanoivat toisilleen tahdon joutsenvalkoisessa kirkossa huhtikuussa 2024. Kuva: Timo HeikkalaPariskunta uskoo heidän tapaamisensa olevan osa Taivaan isän suunnitelmaa.
”Kaikki on kuin meitä varten järjestetty. Jopa se, että bussi kulkee viisi kertaa päivässä juna-asemalle, niin että Sirkka pääsee helposti luokseni”, Antti sanoo.
Leskiparille oli selvää, että he tahtovat parisuhteelleen Jumalan siunauksen. Huhtikuussa 2024 joutsenenvalkoisessa kirkossa he lupasivat rakastaa toisiaan niin hyvinä kuin pahoina päivinä aina kuolemaan asti.
Uudelleenavioituneiden määrässä yli 65-vuotiaana ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuoden 1993 jälkeen, jonne Tilastokeskuksen tiedot ulottuvat. Esimerkiksi vuonna 2023 meni uudelleen naimisiin vähintään 70-vuotiaiden ikäryhmässä naisia 151 ja miehiä 238.
Ikääntyneistä ainoastaan 65–69-vuotiaiden naisten uudelleen vihkimiset ovat kääntyneet hieman nousuun vuodesta 2021. Eniten yli 65-vuotiaat sanoivat viime vuonna tahdon Etelä-Suomessa ja Pohjois- ja Itä-Suomessa, joskin tässä joukossa on myös naimattomia eli ensimmäisen avioliittonsa solmineita.
Antti ja Sirkka tekivät avioehdon. Siinä määrättiin, että kaikki maatilat ja kiinteistöt menevät perillisille. Ratkaisu tehtiin siksi, jotta tilanne lasten ja lastenlasten suhteen olisi kaikin puolin selkeä.
Pariskunnan mukaan perilliset ovat suhtautuneet heidän parisuhteeseensa hyvin. Onnitteluja on sadellut, ja jälkipolvi on vieraillut heidän luonaan.
”Pelkäsin aluksi, miten Antin lapset ja lapsenlapset suhtautuvat suhteeseemme. Olen yhä herkillä. Ei kukaan ole onneksi osoittanut mitään negatiivista. He ovat olleet ihan mukavia minulle”, Sirkka kertoo.
Antista tuntuu, että lasten huoli hänestä on vähentynyt Sirkan tultua elämään.
”Uskon, että lasten huoli on paljon pienempi, kun meitä on kaksi. Mökillä, kun touhusin kaikenlaista, niin lapset soittelivat useammin, koska pelkäsivät minun kaatuvan tai liukastuvan”, Antti sanoo.
Antti ja Sirkka tekivät avioehdon. Siinä määrättiin, että kaikki maatilat ja kiinteistöt menevät perillisille. Kuva: Timo HeikkalaAntti ja Sirkka kertoivat suhteestaan lapsilleen ja lapsenlapsilleen Whatsapp-ryhmissä. Ensimmäisenä vihjeenä pari otti valokuvan marjametsässä niin, että kuvaan heijastui vain kaksi mustaa varjoa. Ilman sanallista selitystä.
Kuvan lähettämisen jälkeen Antti kertoo hänen poikansa laittaneen viestin. Kesken haastattelun Antti lakkaa puhumasta. Silmät sulkeutuvat.
Sirkka nojautuu halaamaan Anttia, ja Antti nojaa päätään Sirkan olkapäähän ikään kuin suojautuakseen. Antti pyytää Sirkkaa sanomaan asian hänen puolestaan. Sirkka rohkaisee Anttia. Hiljaisuuden jälkeen Antti saa sanotuksi poikansa viestin ääni väristen:
”Jos olet löytänyt uuden onnen, niin voit ihan hyvällä omalla tunnolla jatkaa elämääsi. Sä olit äidille hyvä mies kuolemaan asti. Nyt oot vapaa jatkamaan uutta elämääsi.”
Antti ja Sirkka uskovat heidän rakkaustarinansa olevan Jumalan johdatusta. Kuva: Timo Heikkala- Osaston luetuimmat
