

Mitä tekee 17-vuotias leikkaussalissa, kun sääriluu on murtunut korkeushypyssä? Juttelee kirurgin kanssa samalla, kun erikoistuva lääkäri operoi koipea.
”Mikäs siinä oli kysellessä, kun oli spinaalipuudutus päällä”, muistelee Miika Isberg melkein vuosikymmentä myöhemmin.
Isberg tiedusteli tuolloin erityisesti lääketieteen opinnoista ja lääkärin ammatista, sillä hän oli vastikään alkanut pohtia, mihin lähtisi lukion jälkeen opiskelemaan. Diplomi-insinöörin ja lääkärin koulutukset olivat jo ehtineet käydä hänellä mielessä, ja kun sääriluu oli saatu kasaan, päätös oli selvä: hän halusi opiskella lääkäriksi.
”Tykkään haastaa itseäni, joten ajattelin, että siinäpä haastetta, jos ensinnäkin pääsee lääkikseen ja sitten vielä opiskelee siellä”, Isberg kertoo.
Ennen kuin unelma toteutui, hän ehti suorittaa varusmiespalveluksen Imatran Immolassa erikoisrajajääkärikoulutuksessa ja opiskella vuoden tietotekniikkaa Tampereen yliopistossa. Itä-Suomen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ovet aukesivat kolmannella yrittämällä.
Etelä-Karjalan Taipalsaarella kasvaneelle Isbergille opiskelu Kuopiossa oli ykkösvalinta.
”Ajattelin, etten ainakaan Helsinkiin halua. Kuopio on sopivan kokoinen.”
”Onhan tämä hela hoito nimeltä ihminen todella ihmeellinen kokonaisuus.”
Nyt Miika Isberg on lääketieteen kandidaatti ja neljännen vuoden opiskelija. Ala on osoittautunut nappivalinnaksi.
Tuskin missään muualla pääsee tutustumaan ihmiskehoon niin perusteellisesti kuin lääketieteen opinnoissa. Etenkin ensimmäinen dissektio, eli lääketieteelle testamentatun ruumiin avaaminen, oli mieleenpainuva kokemus.
”Onhan tämä hela hoito nimeltä ihminen todella ihmeellinen kokonaisuus.”
Kun Isbergiltä kysyy, onko opinnoissa jokin päässyt yllättämään, hän miettii vastausta huolella.
”En oikein tiennyt, mitä on luvassa. Toisaalta en osannut odottaa mitään ja toisaalta kaikki on ollut yllättävää.”
Syntynyt 1999 Lappeenrannassa. Vietti lapsuus- ja nuoruusvuodet Taipalsaarella Etelä-Karjalassa.
Asuu Kuopiossa avopuolison ja kahden koiran kanssa.
Opiskelee Itä-Suomen yliopistossa lääketiedettä neljättä vuotta ja valmistuu lääketieteen lisensiaatiksi 2027.
Tekee terveysaiheista some-sisältöä nimellä Medimiika.
Vapaa-aika kuluu liikkuessa esimerkiksi lentopallon, pyöräilyn, kuntosalitreenin ja lumilautailun parissa. Ohjaa spinningiä ja toiminnallista harjoittelua sekä kesäisin lasten urheilukoulua.
Kuopiossa lääketieteen opinnoissa lukuvuosi on jaettu neljään kokonaisuuteen, joista kunkin aikana opiskellaan yhtä asiaa perusteellisesti. Luentoja on opintojen edetessä aina vain vähemmän, sillä opinnoissa alkaa painottua ryhmäopetus sairaalalla.
Potilaalle sellainen vastaanotto on tavallinen lääkärikäynti, mutta lääketieteen opiskelijoille kyseessä on tärkeä oppimistilanne. Toki opintoihin kuuluu myös tiiliskivimäisten opusten lukemista ja tenttimistä.
Viime kesänä Isberg suoritti ensimmäisen amanuenssuurin, eli opintoihin kuuluvan harjoittelun, Lappeenrannan keskussairaalan sisätaudeilla, keuhkotaudeilla ja akuutissa geriatrisessa kuntoutuksessa.
Sairaalakesä vierähti hujauksessa ja oppia tarttui päähän melkoisesti. Tulevan kesän Isberg viettää samassa sairaalassa kesälääkärinä sisätaudeilla ja päivystyksessä.
”Välillä kuulee sanottavan, että vasta päivystyksessä oppii lääkärinhommat kunnolla.”
Viime vuoden lopulla Miika Isberg keksi yhdistää opintoihinsa liittyvän huvin ja hyödyn luovalla tavalla. Kertaus on tunnetusti opintojen äiti, joten Isberg keksi, että hänhän voisi kerrata lääketieteestä oppimaansa tekemällä kansantajuisia some-videoita, joista voisivat hyötyä muutkin.
Tällä tavoin syntyi Medimiika-niminen tili Instagramiin. Ryppyotsaista terveysjäkätystä Isberg ei tee, vaan huumori on videoiden polttoaine.
”Haluan tehdä oman pienen osani sen eteen, että terveysasioista uskallettaisiin puhua.”
Videoista on tullut Isbergille pääasiassa myönteistä palautetta, ja välillä kommenttikenttä on täyttynyt antoisasta keskustelusta.
Ennen lääkärinpaperien saamista luvassa on vielä yli kaksi vuotta opintoja. Sen jälkeisestä ajasta Isbergillä ei ole tarkkoja suunnitelmia. Erikoistumisalan hän aikoo löytää poissulkutaktiikalla, eli käymällä ensin kaikkien alojen peruskurssit läpi.
”Sen kyllä tiedän, että pidän aloista, joihin kuuluu paljon potilastyötä.”

Ei Miika Isbergin elämä sentään pelkkää koulunkäyntiä ole, vaikka opinnot lohkaisevatkin leijonanosan ajasta. Hänelle tärkeä henkireikä on liikunta.
Liikunnallisuuden juuret ovat lapsuusvuosissa Taipalsaarella. Siellä sai rauhassa ulkoilla, tutkia ja seikkailla.
”Ei meitä oikeastaan rajoitettu. Jos sanoin, että kiipeän puuhun, vastaus oli, että kiipeä pois, mutta koeta olla putoamatta.”
Lapsuudessa Isbergin lajivalikoiman kärjessä olivat yleisurheilu ja hiihto. Nuoruusvuosina ykkössijalle kiilasi lentopallo, joka on mukana kuvioissa edelleen.
Tällä hetkellä Isberg pelaa lentopallossa Itä-Suomen miesten aluesarjassa Nostava voima -nimisessä joukkueessa, joka on koottu opiskelijaporukasta.
Tavallisesta päivittäisestä happihyppelystä huolehtivat bordercollie Ares ja parsonrussellinterrieri Riita, mutta parhaillaan koirat ovat Isbergin avopuolison Nooran matkassa.
Farmasiaa opiskelevat puoliso asuu opintoihinsa sisältyvän harjoittelun ajan muualla, joten Isbergillä on ollut kotosalla viime aikoina erityisen rauhallista.
”Tällainen pieni etäsuhdevaihe on siis meneillään, mutta tästäkin selvitään.”
Lapsuus- ja nuoruusvuosien kaverien kanssa yhteydenpito sujuu Isbergiltä usein tietokoneen äärellä, kun kaikki istuvat pelaamassa videopeliä samaan aikaan, vaikkakin eri paikoissa.
”Runsaasti kuulumisia tulee vaihdettua tällä tavoin.”
”Ei meitä oikeastaan rajoitettu. Jos sanoin, että kiipeän puuhun, vastaus oli, että kiipeä pois, mutta koeta olla putoamatta.”
Miika Isberg ei ole halunnut lyödä lukkoon opintojen jälkeistä maantieteellistä sijaintiaan, sillä omaa ja puolison elämäntilannetta on mahdoton ennustaa parin vuoden päähän.
Sen verran Isberg on tulevaa miettinyt, että hän on todennut viihtyvänsä hyvin myös pienillä paikkakunnilla, kunhan lähin isompi kaupunki on sen verran lähellä, ettei koko päivä kulu autossa istumiseen.
Pikkupitäjien terveyspalveluista hän myöntää olevansa huolissaan. Terveydenhuolto kun tuppaa kaikkoamaan juuri niiltä alueilta, joissa väestö ikääntyy ja jossa etenkin ennaltaehkäisevälle työlle olisi tarvetta.
”Kyllä minusta kaikissa kunnissa pitäisi olla jonkinlainen terveyskeskus, ettei tarvitsisi jokaista pikkuasiaa lähteä hoidattamaan maakunnan päähän”, Isberg sanoo.
Pienillä paikkakunnilla asuu tietenkin ikääntyvän väestön lisäksi nuoria.
Jos pikkupitäjistä puhutaan aina vain väestön ikääntymisen ja maaseudun tyhjenemisen kautta, se ei välttämättä ole omiaan kasvattamaan pikkukunnan nuoren itseluottamusta.
Isberg haluaa kehottaa kaikkia nuoria asuinpaikasta riippumatta kokeilemaan siipiään.
”Kannattaa rohkeasti lähteä tutustumaan eri paikkoihin ja ihmisiin, koska sillä tavoin oppii, mistä pitää. Lisäksi pieni välimatka voi hyvinkin nostaa arvostusta omaa kotipaikkaa kohtaan.”
Oletko useinkin sanonut samat sanat?
”En. Katselin huonekasvia ja tällainen einoleinojuttu muotoutui päässä.”