Tarkista tästä, onko kylpyhuoneesi käyttöikä loppu – sen jälkeen maksat vakuutus ei enää korvaa vesivahinkoa

Vasta vuoden 1999 jälkeen vedeneristys kylpyhuoneessa täyttää suurella todennäköisyydellä tämän päivän normit. Jopa 1980-luvulla tai 1990-luvun alussa tehdyt märkätilat ovat vanhentuneina riskirakenteita ja voivat aiheuttaa vesivahingon.

Eipä siis ihme, että kylpyhuoneen vesivahingot ovat tavallisia.

Onhan vakuutus, moni ajattelee. Kiinteistövakuutukset eivät kuitenkaan tavallisesti korvaa, jos jokin seuraavista asioista on vaikuttanut vahingon syntyyn: viranomaismääräysten laiminlyönti, kohteen suunnittelu-, rakenne-, perustamis- tai asennusvirhe, käyttövirhe, keskeneräisyys, puutteellisuus tai ikääntyminen.

Lakimies Pasi Hyvämäki ottaa listasta erityisesti kaksi asiaa suurennuslasin alle ja sanallistaa ne kansantajuisiksi. Mies on antanut parinkymmenen vuoden ajan lakineuvontaa PRKK:n eli Peruskorjaamisen ja rakentamisen kehittämiskeskus ry:n jäsenille.

Korvauksen saamisen ensimmäinen tärkeä edellytys on, että vedeneristys on pitänyt tehdä ”oman aikansa hyvän rakennustavan” mukaisesti. Tässä asiassa pitää olla tarkkana, sillä vakuutusyhtiöt varsin usein käsittelevät märkätiloja rakentamisen nykymääräysten valossa ja tekevät siksi korvauspäätöksiä virheellisin perustein.

”Toinen keskeinen asia on märkätilan vedeneristeen tekninen käyttöikä, eli onko se jo umpeutunut”, Hyvämäki toteaa.

Jos näin on päässyt käymään, vesivahinko ei ole enää vakuutusyhtiön silmissä ”yllätyksellinen” tapahtuma. Kyse on silloin peruskorjauksen laiminlyönnistä, mikä on pätevä peruste hylkäävään päätökseen.

Pasi Hyvämäen tekemästä taulukosta näkee helposti, milloin oma kylpyhuone on tiensä päässä.

”Sen on tarkoitus olla ohjenuora sille, milloin oma kylpyhuone viimeistään kannattaa uusia. Rahallisesti kyse on suurista summista, jos vesivahinko sattuu.”

Asialla on merkitystä siinäkin mielessä, että osa maksaa kallista kiinteistövakuutuksesta märkätilojen osalta turhaan. Mitä järkeä on pitää vakuutusta, joka ei kuitenkaan korvaa vahingon sattuessa?

Hyvämäen mielestä esimerkillisesti toimiva vakuutusyhtiö ilmoittaa vakuutuksenottajalle, jos kylpyhuone ei enää täytä korvauksen edellytyksiä. Näin ei taida todellisessa elämässä tapahtua.

Tämä 1970-luvun kylpyhuone on remontoitu tämän päivän vaatimusten mukaan, mutta silti alkuperäistä on voitu jättää näkyviin muistuttamaan talon historiasta. Kuva: Kai Tirkkonen

Alkuperäisissä kylpytiloissa yksi vuosikymmen on ongelmallinen sekä asukkaan että vakuutusyhtiöiden kannalta. Märkätilojen vedeneristäminen ei ollut 1970-luvulla pakollista vaan harkinnanvaraista. Toisin sanoen hyvä rakennustapa ei sitä edellyttänyt.

Ohjeen RT 913.521 (vuodelta 1970) mukaan kosteustiivistys on tehtävä ”tarvittaessa”. Ohjeelliset rakennekuvat eivät enää sisältäneet lattiaan asennettavaa vedeneristystä aiempien vuosikymmenten tapaan.

Niinpä jos 1970-luvun alkuperäisessä kylpyhuoneessa sattuu vesivahinko, vakuutusyhtiön voi olla vaikea löytää perusteita korvauksen epäämiseksi. Ensinnäkään vedeneristeet eivät ole ikääntyneitä, jos niitä ei ole. Toiseksi laiminlyöntejäkään ei ole, jos hyvä rakennustapa ei niitä vaatinut.

Toinen asia sitten on, myöntääkö vakuutusyhtiö näin vanhaan taloon märkätilan kattavaa kiinteistövakuutusta tai ainakaan sellaiseen hintaan, että joku sen maksaisi.

Jos kylpyhuoneen vedeneristys on vanhentunut, vakuutus ei välttämättä korvaa vesivahinkoa. Tarkista märkätilan kunto säännöllisesti.  Kuva: Juho Leskinen

Joskus vakuutusyhtiöt tekevät virheellisiä päätöksiä. Se ei ole mikään ihme, sillä erehtyväisiä ovat myös kuntien ja kaupunkien rakennusvalvonnat.

Hyvämäki törmäsi hiljan tapaukseen, jossa erään kunnan johtava rakennustarkastaja ohjeisti rakentajaa, että lattiakaivollisessa kodinhoitohuoneessa vedeneristeen voi jättää pois.

Tuohan ei pidä paikkansa, ja seuraukset voivat olla kohtalokkaita vahingon sattuessa. Vakuutusyhtiö voi vetäytyä korvauksesta vedeneristeen puuttuessa, vaikka rakentaja on toteuttanut rakennusvalvonnan ohjeita.

Kyseisessä tapauksessa vahingonkorvauslaki voi osua virheellisen ohjeistuksen antaneeseen virkamieheen. Todennäköisempää silti on, että maksumies on rakentaja – varsinkin jos ohjeet on saatu vain suullisesti.

”Uusi rakentamislaki lähtee siitä, että rakentaja kantaa vastuun virheistä. Sanoisinkin, että älä koskaan usko ohjeita tarkistamatta niitä”, Hyvämäki sanoo.

Myös lattiakaivollinen kodinhoitohuone vaatii vedeneristeen. Kuva: MIKKO_LEHTIMAKI_OY

Netin keskustelupalstojen asiantuntijoihin pitää suhtautua suurella varauksella. Luottaa voi esimerkiksi vedeneristeiden mukana tuleviin ohjeisiin, ja ne ovat tavallisesti selkeitä ja erinomaisia.

Mitä sitten tehdä, jos vakuutusyhtiö tekee selvästi väärän päätöksen?

”Ensimmäiseksi kannattaa tehdä oikaisuvaatimus, jossa on oikeaa tietoa, miksi päätös väärä. Jos se ei auta, niin asian voi viedä Finen eli Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan ratkaistavaksi. Kaikki suomalaiset vakuutusyhtiöt kunnioittavat niiden päätöksiä.”