Pönöttävät pomot saavat huutia kirjassa, joka penkoo urheiluhistorian pimeitä puolia

Urheilusta ovat kirjoittaneet esimerkiksi Petri Tamminen, Miika Nousiainen ja Tuomas Kyrö sekä jo sata vuotta sitten mestari Pentti Haanpää.

Juha Hurmeen ja Teijo Pyykkösen tietokirja Hiki ja hurmos tarjoaa urheilun ja nasevan sanankäytön ystäville tukun oivalluksia. Lähdeluettelo on vaikuttava.

Seitsemän veljeksen joulunvietto ja pako Impivaarasta on kuvailtu urheilusuorituksena. Kiven veljesten elämäntapa oli niin liikunnallinen, että kirjoittajat tulkitsevat heidät kokopäivätoimisiksi urheilijoiksi.

Hurmeen ja Pyykkösen myötätunto on liikunnasta nauttivien tavallisten kansalaisten ja toisaalta huipulle puurtavien kilpaurheilijoiden puolella. Virallisen urheilu-Suomen pönöttäviä pomoja kirjassa suomitaan huolella. Kylmää kyytiä saa myös Tahko Pihkala.

Lahden 2001 MM-hiihtojen dopingskandaalissa suurinta järkytystä ei aiheuttanut itse doping vaan valehtelu ja salailu. Siinä menetettiin sekä penkkiurheilun ilo että ihannekuva suomalaisista rehellisenä kansana.

Suomalaisen urheiluhistorian pimeitä puolia on ollut esimerkiksi naisurheilijoiden vähättely. Nykyään valovoimaisimpia yleisurheilijoita ovat naiset.

Kirjoittajat suhtautuvat epäillen keppeihin ja porkkanoihin, joilla suomalaisia patistetaan liikkumaan. Sisäinen motivaatio ratkaisee. Haluamme itse päättää, miten ja milloin liikumme. Höntsäpeli on myös leikkimistä.

”Liikuntaan ei innostuta kiitoksen, uhan, palkkion tai rangaistuksen ohjaamana”, kirjoittajat tiivistävät.

Paras liikuntaympäristö on luonto. Luonnossa vaalitaan myös maaseutukulttuuriin liittyvää hyötyajattelua, kun siellä marjastetaan, sienestetään, metsästetään ja tehdään polttopuita. Kaupunkilaisille luonto antaa pakopaikan modernin arjen kiireistä.

Kävelylenkkeily tai luonnonvesissä uiminen eivät vaadi suorituspaikkoja. Liikuntapaikkojen rakentaminen ja organisoitu seuratoiminta on kallista, ja maksukykyinen keskiluokka ostaa laatua rahalla.

Parhaimmillaan sekä urheilu että penkkiurheilu tuottavat aitoa yhteisöllisyyttä, vaikka professori Markku Ojanen on kutsunut suomalaisia futisfaneja ”toiveikkaiksi masokisteiksi”. Suurinta onnea on koettu jääkiekon MM-kisoissa – ja kirveleviä tappioita saadaan niitäkin muistella yhdessä.

Juha Hurme – Teijo Pyykkönen: Hiki ja hurmos. Suomalainen urheilukirja. 303 sivua. Into Kustannus 2026 Kuva: Into Kustannus