Viipurilaisen Laura Forsströmin ja jääskeläisen Toivo Sunin kihlakuva vuodelta 1919. Kuva: Mari Ikosen arkisto
Vegaaniksi ryhtynyt johtaja lahjoitti pois 250-päisen karjan, ja pian suomalaisten utopiasiirtokuntaa uhkasi vararikko
Helena Hildén pitää suomalaisuutta yllä Brasiliaan sata vuotta sitten perustetussa ihanneyhteisössä.Tilaajalle
Helena Hildén ja hänen äidinäitinsä Laura Kurki Penedossa 1980-luvulla. Kuva: Helena Hildénin arkistoJoulukuussa 1926 puutarhuri, Toimelan mallitilan isäntä Toivo Uuskallio ja hänen Liisa-vaimonsa matkustivat Karjalankannakselta Brasiliaan etsimään maatilaa, jonne suomalaiset siirtolaiset voisivat perustaa ihanneyhteisön.
Uuskallion aatemaailmaan kuului vaatimaton, luonnonmukainen elämäntapa. Tropiikkikuumeen karismaattinen johtohahmo ei hyväksynyt tupakointia, alkoholia eikä kahvia, ja hän uskoi, että sairaudet voitetaan tiukalla kasvisruokavaliolla.
Yksi Uuskallion uskollisimmista seuraajista oli maanviljelijä Toivo Suni (1895–1963). Hän oli osallistunut sisällissodassa Ahvolan ja Viipurin verisiin taisteluihin ja saanut sieluunsa haavoja, joita keskustelut idealistisen naapurin kanssa tuntuivat parantavan.
Kun Uuskallio kirjoitti kaimalleen löytäneensä Rio de Janeiron eteläpuolisesta Itatiaya-vuoristosta siirtokunnalle Penedo-nimisen entisen kahvitilan, Suni myi oman maatilansa ja lähti Brasiliaan.
Toivo Sunin puoliso Laura (1897–1998) ja pariskunnan lapset Paavo ja Eeva matkustivat vastahakoisesti perässä alkuvuonna 1929.
Laura, Eeva ja Paavo Suni ennen kuin he matkustivat 1929 perheen isän perässä Brasiliaan. Kuva: Mari Ikosen arkistoPenedon 250-päisen karjan Toivo Uuskallio lahjoitti ideologiansa mukaisesti pois, minkä jälkeen hedelmien kasvattaminen vaikeutui lannan puutteessa. 1930-luvun lama aiheutti tilan tuotteille menekkiongelmia, ja konkurssi oli utopiayhteisössä alituiseen uhkana.
Elämä vieraassa ilmastossa siirtokunnan ankarien sääntöjen keskellä oli vaikeaa. Lapsillekaan ei sallittu maidonjuontia, ja 6-vuotias Eeva Suni laihtui huolestuttavasti. Laura ja lapset palasivat useita kertoja Suomeen, jossa Laura elätti perhettään opettajana.
Perhe koki suuren menetyksen, kun juuri ylioppilaaksi kirjoittanut Paavo Suni kaatui jatkosodan alussa. Hän oli osallistunut jo talvisotaan vapaaehtoisena.
Eva Hildén (1923–1997) palasi Brasiliaan, avioitui, sai kaksi lasta ja työskenteli muun muassa Suomen konsulaatin sihteerinä Rio de Janeirossa.
Siirtokunnan alkuvuosina Laura ja Eva vaikuttivat Penedon suomalaisiin perinteisiin ja olivat mukana perustamassa Clube Finlândia -yhdistystä. Laura opetti suomalaislapsia ja valmensi suomalaisia esiintymään kansantanssiryhmänä.
Laura Kurki, Helena Hildén ja Eva Hildén Penedossa. Laura kuoli Riihimäellä vuonna 1998 ja Eva Penedossa vuonna 1997. Kuva: Helena Hildénin arkistoDiplomi-insinööri Helena Hildén, Toivo ja Laura Sunin tyttärentytär, muistelee Laura-mummoaan lämpimästi. Pysyvästi Suomeen palannut ja uudelleen avioitunut Laura Kurki eli 101-vuotiaaksi.
”Opin puhumaan suomea Lauran kanssa. Hän luki suomalaisia lastenkirjoja veljelleni ja minulle ja opetti minut neulomaan ja virkkaamaan”, Hildén kertoo.
”Myöhemmin Laura kutoi kangaspuilla kauniita tekstiilejä, joita hän myi Penedon ensimmäisissä matkamuistomyymälöissä.”
Helena Hildén on pikkuserkkuni; äitimme olivat serkukset. Keskustelemme sähköpostitse niin, että kirjoitan Hildénille suomeksi ja hän vastaa englanniksi.
Hildén lukee ja puhuu suomea ja myös ruotsia, sillä hänen isänsä oli suomenruotsalainen. Hän on jäänyt eläkkeelle mutta tekee edelleen käännöstöitä.
”Viime vuonna käänsin joitakin John Ajvide Lindqvistin kirjoja ruotsista portugaliksi. Hän ei ole lempikirjailijoitani, mutta palkkio oli hyvä.”
Aikaisemmin Hildén työskenteli muun muassa Rauma-Repolan Beloit-Rauma-yhteisyrityksessä ja suunnitteli sellu- ja paperikoneita. Myös hänen Valter-veljensä on insinööri ja erikoistunut tietoliikennesatelliittien rakentamiseen.
Edelleen käännöstöitä tekevä Helena Hildén viettää paljon aikaa Penedon-kodissaan. Kuva: Helena Hildén
Helena Hildénin talo Penedon vehreässä laaksossa vuorten syleilyssä. Kuva: Helena Hildén”Penedossa on noin 20 henkilöä, jotka vielä puhuvat suomea, minä mukaan lukien”, Helena Hildén kertoo.
Hän harmittelee sitä, että suomalainen kulttuuri on Penedosta häviämässä. Siellä on elossa enää kolme iäkästä suomalaista: Eeva Ruhe, Meeri Lehtola ja Timo Aaltonen.
”Joitain muitakin on, jotka ovat syntyneet Suomessa, mutta olivat niin pieniä muuttaessaan Brasiliaan, että he ovat enemmän brasilialaisia kuin suomalaisia.”
Jälkeläisiä ei ole paljon, koska monet Penedon-suomalaisista eivät menneet naimisiin.
”Eva teki virheen lahjoittaessaan museonsa Clube Finlândialle.”
”Ne nuoret, jotka lähtivät Penedosta opiskelemaan, jäivät Rioon tai São Pauloon, eivätkä heidän lapsensa koskaan vieraile Penedossa.”
”Olen aina ajatellut, että meidän perhe oli poikkeus suomalaissiirtolaisten parissa. Pidimme kulttuurista, lukemisesta, musiikista, matkustamisesta ja museoissa käymisestä.”
Äitinsä perustamansa museon nykytilaa Helena Hildén harmittelee. Penedossa on Eva Hildénin perustama ja hänen nimeään kantava museo, jossa on yli tuhat esinettä Suomesta. Äidin kuoltua museosta vastasi Helena.
Keväällä 1997 presidentti Martti Ahtisaari vieraili Penedossa. Ajankohtainen Kakkonen teki reportaasin, jossa Eva Hildén kertoo museostaan ja tapaa presidentin.
”Dona Evan” museossa on lasia ja keramiikkaa, puu- ja tuohiesineitä, kansallispukuja, maalauksia, ryijyjä, raanuja, täkänöitä, Sunin naisten kirjonta- ja pitsitöitä, kantele, Kalevala-koruja, puukkoja ja taidekirjoja.
”Eva teki virheen lahjoittaessaan museonsa Clube Finlândialle. Nykyisin suomalaisklubilla on hallitus, jossa on paljon brasilialaisia. Heitä kiinnostaa enemmän politiikka kuin kulttuuri ja he käyttävät museota poliittisiin tarkoituksiin, mikä on surullista”, Helena Hildén sanoo.
Eva Hildénin nimeä kantava museo on tällä hetkellä suljettuna. Kuva: Helena Hildén
Helena Hildénin äiti Eva Hildén keräsi Penedon suomalaismuseoon tuhannen esineen kokoelman. Kuva: Helena HildénTällä hetkellä museo on suljettu, samoin Helena Hildén ulos sen toiminnasta.
”Museo suljettiin kuulemma remontin vuoksi, mutta en tiedä, milloin se taas avataan.”
Helena Hildénillä on asunto Rio de Janeirossa, mutta koronan jälkeen hän on asunut enimmäkseen Penedon-talossaan. Ajomatka päätietä Rioon kestää 2–3 tuntia liikenteestä riippuen.
Hän uskoo, että suomalainen kulttuuri sinnittelee Penedossa siihen asti, kun siirtokunta täyttää 100 vuotta vuonna 2029.
”Sen jälkeen se alkaa hävitä, jollei Penedoon tule uusia suomalaisia, mikä vaikuttaa epätodennäköiseltä.”
”Eva sanoi usein säälivänsä minua ja Valteria, koska kulttuurimme ovat sekoittuneet – emme ole täysin brasilialaisia emmekä oikeasti suomalaisia. Vastasin, että olemme rikkaampia kuin muut, meillä on kaksi kulttuuria. Olemme brasilialaisia ja olemme suomalaisia”, Helena Hildén sanoo.
Penedon laakso sijaitsee kansallispuiston vieressä, ja sen luonto on rehevää. Kuva: Helena HildénPenedon värikkäät vaiheet
Perustamisestaan lähtien Penedon ihanneyhteisö oli talousvaikeuksissa. Toivo Uuskallion itsevaltainen tapa tehdä päätöksiä herätti nurinaa muissa suomalaisissa.
Jo 1930-luvulla Penedo oli vaarassa joutua saksalaisen koronkiskurin haltuun. Hedelmien viljely koki vastoinkäymisiä, ja metsät jouduttiin hakkaamaan.
Myöhemmin Penedon maat päätyivät sveitsiläiselle lääkeyhtiölle, ja siellä kasvatettiin sormustinkukkia sydänlääkkeeksi. Viljelykokeilu epäonnistui.
1940-luvulta alkaen elinkeinot painottuivat turismiin. Suomalaisnaiset perustivat majataloja ja matkamuistomyymälöitä ja raatoivat pitkiä päiviä.
Nykyään Penedo on suosittu lomakohde, jonne Rion ja São Paulon asukkaat saapuvat syömään, juomaan ja uimaan hotellien uima-altaissa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
