Lakkautusuhan alla olevan kyläkoulun vanhemmat tekivät ihmeen kevätmyyjäisissä

Jokainen, joka on joskus yrittänyt järjestää tapahtumaa, kurssia tai aktiviteettia, tietää mikä on järjestämisen suurin haaste. Tuleeko ihmisiä?

Ollessani seurakunnan työntekijänä turhautuminen oli suurta, kun markkinointi oli vanhanaikaista ja tehotonta sekä suunnattu väärälle kohderyhmälle. Jokaiseen järjestettyyn tapahtumaan saapui ne kahdeksan eläkeikäistä seurakuntalaista.

Näin jälkeenpäin ymmärrän, että syy ei ollut järjestäjässä eikä aktiiviseurakuntalaisissa vaan systeemissä.

Erityisesti seurakunnan toiminnan markkinointi tarvitsee uudenlaista näkökulmaa. Jos markkinointi ei tavoita työntekijää itseään, ei se luultavasti tavoita muitakaan samaan kohderyhmään kuuluvia.

Tämä sama näkökulma on suoraan vietävissä kyläseurojen, yhdistysten ja kaikenlaisten tapahtumajärjestäjien joukkoon.

Kyläseura-aktiivina ei välttämättä tajua, että jokainen kyläläinen ei välttämättä seuraa Facebookia, lue paikallislehteä tai katsele ilmoitustauluja. Tieto mieluisista tapahtumista pitäisi saada kulkemaan kaikille kyläläisille.

Tiedotus ja markkinointi on nykymaailmassa yhtä tärkeää kuin itse toiminta tai sanoma. Kristinuskon näkökulmasta tiedotus ja sisältö ovat itseasiassa sama asia. Evankeliumi tarkoittaa suomeksi hyvää sanomaa, hyviä uutisia.

Kaikkien yhteisöjen viestinnässä itse viestintä pitäisi ymmärtää osaksi toimintaa. Tiedottaminen ja markkinointi eivät ole jotain ylimääräistä, vaan sillä viestitään myös yhteisön tarkoitusta, henkeä, tarkoitusperiä ja aktiivisuutta. Kun nämä asiat ovat ihmisten tiedossa, he kyllä tulevat paikalle.

Kun kohderyhmä sisäistää, että esimerkiksi yhdistys ajaa yhteistä hyvää asiaa, tapaamisissa on kiva tunnelma ja niistä lähtee aina hyvällä mielellä kotiin, ihmiset kyllä tulevat paikalle.

Viime viikonloppuna meillä oli koululla vanhempainyhdistyksen myyjäiset. Vaikka aikaisemmin ei ollut kevätmyyjäisiä järjestetty, tahtotila oli kova.

Kyläkoulun olemassaolo on ollut vaakalaudalla. Kyläläiset kokevat tarvetta tulla yhteen ja tukea yhteistä asiaa. Äidit leipoivat, ihmiset kyselivät arpajaisvoittoja sieltä ja täältä ja paistoivat makkaraa. Tikanheittoa ja kasvomaalaustakin oli.

Etukäteen meitä pelotti, entä jos ketään ei tule. Mutta niin vain ihmiset tulivat paikalle, ja myyjäisistä saatiin huikea tulos: toista tuhatta euroa kahdessa tunnissa.

Kun Jeesuksen aikana pienen pojan eväät riittivät tuhansille ihmisille, meidän koulullamme ihme oli käänteinen. Ihmiset tulivat paikalle ja antoivat omastaan niin runsaasti, että saimme jok’ikisen pullan ja pikkuleivän myytyä.

Ihmisten aktiivinen osallistuminen on toimivan paikallisdemokratian tärkein tae. Jos markkinointi onnistuu ja ihmiset äänestävät jaloillaan paikalle saapuen, silloin on jonkinlainen, aika suurikin ihme tapahtunut.

Näistä ihmeistä meidän on pidettävä kiinni, koska silloin on tavoitettu jotain olennaista – niin sisällössä kuin markkinoinnissa.