Miksi Jumalasta puhuminen on vaikeaa ja tulkitaan usein jeesusteluksi?

Jumalasta puhuminen on suomalaisessa yhteiskunnassa vaikeaa. Silloin kun uskonto mainitaan, puhutaan yleensä etiikasta, kirkosta, Raamatusta ja siitä mitä joku on näistä asioista sanonut.

Ymmärrän että moni on allerginen niin sanotulle jeesustelulle, eli sellaiselle uskonnolliselle puheelle, joka tyrkyttää kaikkiin tilanteisiin vastauksena Jeesusta. Mutta väittäisin että avointa puhetta Jumalasta kuitenkin tarvitaan.

Kun puhutaan Jumalasta pitää varoa, ettei laiteta omia ajatuksia Jumalan suuhun. On myönnettävä, että jokaisella ihmisellä on näkökulma tai tulokulma, jolla vaikka Raamattua luetaan.

Joskus nämä näkökulmat ovat poliittisia tai yhteiskunnallisia. Usein ne kuitenkin ovat henkilökohtaisia, omasta kokemuksesta nousevia.

Mitä Jumala tahtoo meille suomalaisille? Onko Jumalalla jotain sanottavaa nykyajan maailmassa? Mitkä ovat sellaisia usein esiintyviä teemoja Raamatussa Jumalan tahdosta?

Kautta Raamatun Jumala tahtoo rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja heikompien puolella olemista. Jumala tahtoo, että ihmiset kunnioittaisivat toisiaan ja yrittäisivät sopia asioista. Hän tahtoo, että ihmiset eläisivät vapaina monenlaisista henkisistä taakoista ja tekisivät toisilleen hyvää.

Jumala ei tahdo meiltä kateutta, ahneutta ja väkivaltaa. Edelleen Jumala tahtoo, että ihmiset olisivat suhteessa häneen, Luojaan, kaiken alkuperään, ja voisivat sitä kautta kokea rakkauden ja sopusoinnun elämässään.

Kaikenlaisia asioita voi oppia raamatunhistoriasta ja teologiasta, mutta kuulolla olemiseen Jumalan suuntaan ei tarvita kummoistakaan tietoa. Riittää että sydämessä on kaipuuta. Lapsen uskokin riittää.

Raamatussa rikas nuori mies kysyi Jeesukselta, mitä minun pitää tehdä, että pääsisin Jumalan valtakuntaan. Jeesus virkkoi siihen, että myy kaikki mitä sinulla on ja seuraa minua. Ja tämä oli nuorelle miehelle mahdotonta.

Tekojen kautta pelastuminen onkin mahdoton tie. Vaikka ihminen yrittäisi olla kuinka hyvä ja täydellinen tahansa, ei ole mahdollista kerätä taivaspisteitä tai kiivetä pikkuhiljaa täydellisyyteen. Ainakaan luterilaisen uskonkäsityksen mukaan. Jumalan rakkaus ja hyväksyntä ovat aina ja täysin lahjaa.

Eihän meillä ole kenelläkään mitään annettavaa Jumalalle. Emme voi kehuskella maailman luomisella, korkeitaan lumen luominen onnistuu. Meidän ihmisten tekemiset eivät paljoa paina Jumalan vaakakupissa. Silti Jumala kurottautuu ihmistä kohti, jatkuvasti muistuttaen: sinä olet minulle rakas.

Monelle ihmiselle usko Jumalaan on tärkeä asia elämässä. Mielenkiintoista kyllä, moni tulkitsee elämänsä kulkua juuri tuon eksistentiaalisen Sinän avulla.

Iso osa meistä suomalaisista edelleen uskoo, että Jumala on olemassa ja vaikuttaa kaikkeen. Silti harva puhuu Jumalasta koskaan. Kuinka merkillisiä me suomalaiset olemmekaan!