Vesipuhveleista tuli ratkaisu järven rehevöitymiseen ‒ ”Ne ovat kesätöissä, eivät patsastelemassa”

Pieksämäellä alettiin pähkäillä muutama vuosi sitten Pieksänjärven ja Vangasjärven yhteisessä osakaskunnassa, kuinka lähijärvien metsä- ja suo-ojitusten myötä umpeen kasvaneiden rantojen tilaa voitaisiin parantaa tehokkaammin.

Osakaskunnan viestintävastaavana toimivan Arto Tenhusen mukaan kaislikon yletöntä leviämistä ja rehevöitymistä lähijärvillä oli yritetty hillitä niittokoneiden avulla jo vuosikymmeniä, mutta matalat ja kivikkoiset rannat tekivät työstä vaikeaa ja osin tehotontakin.

Uutta ratkaisua alettiin hakea yllättävästä suunnasta.

”Kaikki lähti siitä, kun osakaskunnan puheenjohtaja lähetti viestin ja kysyi, olisiko tässä ratkaisu. Joku oli hoksannut, että Suomesta löytyy vesipuhveleita. Minä laitoin takaisin viestin: älä hullua yllytä”, Tenhunen kertaa.

Idean jälkeen hanke eteni nopeasti, ja vesipuhvelit saatiin alueelle lopulta kesäksi lainaan naapurikunnasta Kangasniemeltä, jonne oltiin perustettu Suomen ensimmäinen vesipuhvelitila vuonna 2018.

Pieksäjärven Anolanrannassa laiduntaa tänä kesänä neljä vesipuhvelia. Kuva: Arto Tenhunen

Nyt vesipuhvelit laiduntavat Pieksäjärven Anolanrannassa jo toistaa kesää, ja tulokset ovat olleet Tenhusen mukaan toistaiseksi niin hyvät, ettei niitä ole tahdottu oikein uskoakaan.

”Sille laitumelle, missä vesipuhvelit olivat viime vuonna, ei ollut oikeastaan mitään asiaa enää tänä vuonna, kun siellä ei kasvanut enää kaislaa”, Tenhunen kertoo.

Hänen mukaansa laidunnuksen positiiviset vaikutukset ovat näkyneet myös linnustossa. Alueelle on palannut kahlaajia ja vesilintuja, ja lintuharrastajat ovat alkaneet seurata aluetta aktiivisesti.

“Viime vuonna esimerkiksi nuolihaukka ja tuulihaukka saivat molemmat kolme poikasta”, Tenhunen iloitsee.

Tenhusen mukaan vesipuhvelit pystyvät syömään myös veden alla sukeltaessaan. Taito mahdollistaa kosteikkokasvien tehokkaan järsimisen.  Kuva: Arto Tenhunen

Vesipuhveleista on tullut alueella melkoinen ilmiö, ja kahden kesän aikana jo tuhannet ihmiset ovat käyneet katselemassa eläimiä, joiden bongausta varten osakaskunta on alkanut järjestää myös opastettuja kierroksia.

Varoja toimintaan osakaskunta on saanut Euroopan maaseuturahastolta, joka on myöntänyt sille tukea hankkeeseen 200 000 euroa.

Eläintarhaa alueelle ei ainakaan Tenhusen mukaan olla kuitenkaan perustamassa.

”Vaikka vesipuhveleita voi käydä katsomassa, ne ovat siellä kesätöissä, eivät patsastelemista varten”, Tenhunen sanoo.

Kiinnostusta vesipuhveleita kohtaan on tullut myös toisilta osakaskunnilta, sillä huoli rehevöityneistä järvistä yhdistää monia, ja onnistuneet kokeilut otetaan alalla mielenkiinnolla vastaan. Tenhusen mukaan yhteydenottojen määrä lasketaan kymmenissä, ehkä sadoissakin puheluissa.

”Meillä on vähän semmoinen tuntuma, että me toimitaan tämmöisenä tuntosarvena tässä asiassa.”